Lue keskustelun säännöt.
Työkaverit ovat kaikki erilaisia kuin itse
28.03.2017 |
Lounaalla ja kahvitauolla on raskasta, kun tuntuu että sosialisoiminen on ikään kuin toista työtä, kun kenenkään seuraan ei erityisesti kiinnosta hakeutua. Sama homma jatkunut jo kolmessa työpaikassa, sen jälkeen kun vaihdoin matalamman koulutustason töihin työttömyyden jälkeen ja vieläpä alalle, joka ei todellisuudessa ole lähelläkään ominta juttuani. Nämä ovat vielä sellaisia hommia, että lounaalla ja kahvilla on todellakin aikaa notkua ja sitä sosialisoimista kyllä odotetaankin työyhteisössä. Miten olette ratkaisseet tilanteen? En osaa olla niin kypsä, että pystyisin keskustelemaan kiinnostuneena "ihan erilaisten" ihmisten kanssa (joka päivä!).
Kommentit (54)
Miksi sitten olet niiden kanssa? Itse olen it-alan firmassa jossa kaikki muut nuoria tai nuorehkoja miehiä, minä keski-ikäinen täti-ihminen. Ihan itsekseni käyn lounaalla ja tauoilla, ja ihan sama mulle mitä muut siitä ajattelee. Aika moni niistä miehistäkin näyttää käyvän itsekseen, ilmeisesti ihan koska ovat introvertteja ja viihtyvät parhaiten tauoillaan omassa rauhassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosialisoimista en kannata ollenkaan minäkään. Mikä on minun omaa, on minun omaa, sitä ei kenenkään pidä minulta anastaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne, vaikka tuollaista ei saisi myöntää. Työkavereita kiinnosti juoruilla muista ja katsoa Big Brotheria ja Salkkareita. Minä kuuntelin heitä ja toivoin pikaista kuolemaa omalle kohdalleni.
Työkaveris on tavallisia suomalaisia paskasarjaidiootteja.
Sut pitäis panna suljetulle osastolle, Asperger-aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Lounaalla ja kahvitauolla on raskasta, kun tuntuu että sosialisoiminen on ikään kuin toista työtä, kun kenenkään seuraan ei erityisesti kiinnosta hakeutua. Sama homma jatkunut jo kolmessa työpaikassa, sen jälkeen kun vaihdoin matalamman koulutustason töihin työttömyyden jälkeen ja vieläpä alalle, joka ei todellisuudessa ole lähelläkään ominta juttuani. Nämä ovat vielä sellaisia hommia, että lounaalla ja kahvilla on todellakin aikaa notkua ja sitä sosialisoimista kyllä odotetaankin työyhteisössä. Miten olette ratkaisseet tilanteen? En osaa olla niin kypsä, että pystyisin keskustelemaan kiinnostuneena "ihan erilaisten" ihmisten kanssa (joka päivä!).
Jos useassa paikassa sama tilanne, niin ehkä voisi tarkastella itseään ja omaa toimintaa. Voisiko sitä jotenkin kehittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten olet niiden kanssa? Itse olen it-alan firmassa jossa kaikki muut nuoria tai nuorehkoja miehiä, minä keski-ikäinen täti-ihminen. Ihan itsekseni käyn lounaalla ja tauoilla, ja ihan sama mulle mitä muut siitä ajattelee. Aika moni niistä miehistäkin näyttää käyvän itsekseen, ilmeisesti ihan koska ovat introvertteja ja viihtyvät parhaiten tauoillaan omassa rauhassaan.
Minä jaoin työhuoneen ns. Pik Prother -louskuttajien kanssa. En kehdannut käyttää korvatulppia.
Mielestäni keskustelut olivat ikävystyttäviä.
Kävin lounaalla fiksun työkaverin kanssa enkä koskaan käynyt kahvilla, mistä minulle oikeasti huomautettiin osastolla, koska olin omissa oloissani. Intressien erotessa on hankalaa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden maailma on täysin toisenlainen.
Ensimmäinen vastaaja
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten olet niiden kanssa? Itse olen it-alan firmassa jossa kaikki muut nuoria tai nuorehkoja miehiä, minä keski-ikäinen täti-ihminen. Ihan itsekseni käyn lounaalla ja tauoilla, ja ihan sama mulle mitä muut siitä ajattelee. Aika moni niistä miehistäkin näyttää käyvän itsekseen, ilmeisesti ihan koska ovat introvertteja ja viihtyvät parhaiten tauoillaan omassa rauhassaan.
Ehkä suuremmassa firmassa voisinkin tehdä noin. Hommat missä olen ollut ovat olleet 5-12 ihmisen yksiköitä, missä on yksi yhteinen ja pienehkö ruokailutila. En myöskään pysty suhtautumaan asiaan tuollaisella asenteella "ihan sama mitä muut ajattelee". En myöskään ole introvertti, vaan enemmän seurallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipakollinen kirjoitti:
Jos useassa paikassa sama tilanne, niin ehkä voisi tarkastella itseään ja omaa toimintaa. Voisiko sitä jotenkin kehittää.
Ajattelen usein millä tavalla voisin kehittää itseäni ja omaa toimintaa. Kuitenkin, miten esim. itse toimisit, jos olisit jossain paikassa missä jauhettaisiin jatkuvasti lähes kirjaimellisesti pelkästä lätkästä/fudiksesta, mitä itse et seuraisi lainkaan? Tuo oli nyt vain esimerkki, kun en jaksa tilannetta avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa... Eli muiden pitäisi muuttua, mutta ei sinun? Olet ilmeisen hankala ja tylsä ihminen, eipä käy kateeksi. Jos sinä et pärjää muiden ihmisten kanssa, niin se on sinun ongelmasi ja sinä haet siihen apua tai yrität pärjätä parhaaksi katsomallasi tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten olet niiden kanssa? Itse olen it-alan firmassa jossa kaikki muut nuoria tai nuorehkoja miehiä, minä keski-ikäinen täti-ihminen. Ihan itsekseni käyn lounaalla ja tauoilla, ja ihan sama mulle mitä muut siitä ajattelee. Aika moni niistä miehistäkin näyttää käyvän itsekseen, ilmeisesti ihan koska ovat introvertteja ja viihtyvät parhaiten tauoillaan omassa rauhassaan.
Miten minä pääsisin teille töihin?
Nimimerkillä introvertti täti keskellä möliseviä "sosiaalisesti lahjakkaita" räpätätejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa... Eli muiden pitäisi muuttua, mutta ei sinun? Olet ilmeisen hankala ja tylsä ihminen, eipä käy kateeksi. Jos sinä et pärjää muiden ihmisten kanssa, niin se on sinun ongelmasi ja sinä haet siihen apua tai yrität pärjätä parhaaksi katsomallasi tavalla.
Ei kenenkään tarvitse muuttua, mistä sellaista keksit? Kiinnostaisi juuri kuulla lisää kokemuksia siitä, kuinka ihmiset ovat "pärjänneet parhaaksi katsomallaan tavalla".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten olet niiden kanssa? Itse olen it-alan firmassa jossa kaikki muut nuoria tai nuorehkoja miehiä, minä keski-ikäinen täti-ihminen. Ihan itsekseni käyn lounaalla ja tauoilla, ja ihan sama mulle mitä muut siitä ajattelee. Aika moni niistä miehistäkin näyttää käyvän itsekseen, ilmeisesti ihan koska ovat introvertteja ja viihtyvät parhaiten tauoillaan omassa rauhassaan.
Miten minä pääsisin teille töihin?
Nimimerkillä introvertti täti keskellä möliseviä "sosiaalisesti lahjakkaita" räpätätejä.
Mä olen sen verran tiukka täti että onnistuisin pitämään linjani ihan missä vaan. Jos joku huomauttaisi käytöksestäni (on sitä tapahtunut joskus) vastaisin sen verran suoraan ettei tarvisi ihmetellä. Esim. kerran kun joku (ärsyttävä hölöttäjätyyppi, entinen myyntimies) aiemmassa työssä kitisi jotain tiimihengestä, kehotin työntämään sen tiimihengen perseeseensä. Olen myös ilmoittanut, että tauot ovat omaa aikaa ja haluan käyttää sen parhaimpaan mahdolliseen palautumiseen työstä, ja minulla tämä palautuminen tapahtuu parhaiten kun saan olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lounaalla ja kahvitauolla on raskasta, kun tuntuu että sosialisoiminen on ikään kuin toista työtä, kun kenenkään seuraan ei erityisesti kiinnosta hakeutua. Sama homma jatkunut jo kolmessa työpaikassa, sen jälkeen kun vaihdoin matalamman koulutustason töihin työttömyyden jälkeen ja vieläpä alalle, joka ei todellisuudessa ole lähelläkään ominta juttuani. Nämä ovat vielä sellaisia hommia, että lounaalla ja kahvilla on todellakin aikaa notkua ja sitä sosialisoimista kyllä odotetaankin työyhteisössä. Miten olette ratkaisseet tilanteen? En osaa olla niin kypsä, että pystyisin keskustelemaan kiinnostuneena "ihan erilaisten" ihmisten kanssa (joka päivä!).
Jospa ap ois tarkastanut jostain mitä tuo sosialisoiminen oikeasti tarkoittaa niin tajuais miks työkaverit on naama nutturalla:
sosialisoida
ottaa yksityinen omaisuus, varsinkin tuotantovälineet, yhteiskunnan haltuun, yhteiskunnallistaa, valtiollistaa, kansallistaa. esim. Pankkien sosialisoiminen. Leik. ottaa luvatta, kähveltää, pihistää. esim. Kuka on sosialisoinut sateenvarjoni?
Sovitaanko että tarkistat jatkossa mitä vähän oudompi sama tarkoittaa ennen kuin tulet tänne käyttämään sitä väärin?
Nipo
Kohta olet alisuoriutuja-puhuttelussa kuten minä. En ollut puhunut kuulemma työtoverilleni yhden vuoron aikana kuin muutaman sanan. Juu, myönnän en halua puhua tämänhetkisestä elämäntilanteestani varsinkaan asiakkaidenkin kuullen. Olin saanut mm sinä päivänä tiedon läheisen kuolemasta.
Mutta jouduin siis allekirjoittamaan alisuoriutumislapun tämän takia :(
Vierailija kirjoitti:
Kohta olet alisuoriutuja-puhuttelussa kuten minä. En ollut puhunut kuulemma työtoverilleni yhden vuoron aikana kuin muutaman sanan. Juu, myönnän en halua puhua tämänhetkisestä elämäntilanteestani varsinkaan asiakkaidenkin kuullen. Olin saanut mm sinä päivänä tiedon läheisen kuolemasta.
Mutta jouduin siis allekirjoittamaan alisuoriutumislapun tämän takia :(
Mikä ihme on alisuoriutumislappu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sen verran tiukka täti että onnistuisin pitämään linjani ihan missä vaan. Jos joku huomauttaisi käytöksestäni (on sitä tapahtunut joskus) vastaisin sen verran suoraan ettei tarvisi ihmetellä. Esim. kerran kun joku (ärsyttävä hölöttäjätyyppi, entinen myyntimies) aiemmassa työssä kitisi jotain tiimihengestä, kehotin työntämään sen tiimihengen perseeseensä. Olen myös ilmoittanut, että tauot ovat omaa aikaa ja haluan käyttää sen parhaimpaan mahdolliseen palautumiseen työstä, ja minulla tämä palautuminen tapahtuu parhaiten kun saan olla yksin.
Mutta eihän tuokaan ole kivaa olla tuollaisella "hyökkäävällä" asenteella liikeessä. Ja sinulla täytyy olla jotain aika haluttua osaamista, jos voit käyttäytyä työpaikoilla (alusta asti?) miten huvittaa ja silti pysyä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta olet alisuoriutuja-puhuttelussa kuten minä. En ollut puhunut kuulemma työtoverilleni yhden vuoron aikana kuin muutaman sanan. Juu, myönnän en halua puhua tämänhetkisestä elämäntilanteestani varsinkaan asiakkaidenkin kuullen. Olin saanut mm sinä päivänä tiedon läheisen kuolemasta.
Mutta jouduin siis allekirjoittamaan alisuoriutumislapun tämän takia :(
Mikä ihme on alisuoriutumislappu?
Joku lappu etten ole suoriutunut työstäni oikein. Kait? Nyt kuukauden seurannassa että puhunko :D ja jos pomo on sitä mieltä ettei mikään ole muuttunut tulee kirjallinen varoitus.
Ja oli todellakin syy tuo; sanoi päivämääränkin jolloin olen ollut "puhumaton".
Minä myös viisveisaan siitä, mitä muut ajattelet. En juo kahvia, enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitää kaikkien mennä yhtä aikaa syömään, kahville jne.
Ei kiinnosta se paskanjauhantaa (mitä on tehty viikonloppuna, mitä tehdään seuraavana) tai, mitä lapset/lapsenlapset on tehneet / oppineet.
Työkaverit ja ystävät ovat kaksi eri asiaa ja kannattaa pitää täysin erillään. Ei työasioita kotiin eikä kotiasioita töihin. Takana työelämää kohta 40 vuotta ja hyvin on mennyt. Teen työni ja siitä minulle maksetaan.
Tuttu tunne, vaikka tuollaista ei saisi myöntää. Työkavereita kiinnosti juoruilla muista ja katsoa Big Brotheria ja Salkkareita. Minä kuuntelin heitä ja toivoin pikaista kuolemaa omalle kohdalleni.