Eli siis mitä se syrjäytyminen on?

Rahapula

Syrjäytymisen nykykäsite on keksitty Ranskassa 70-luvun tienoilla; siihen kuuluu sosiaalista ja taloudellista vähäosaisuutta ja omaa käsitystä omasta heikosta osasta.

Käytännössä syrjäytymisestä puhuminen on myös vallankäyttöä, jolla yritetään saada ihmisistä hyötyä irti; saada heitä kiinni oravanpyörään ja vastineeksi saavat irrottautua syrjäytymisen stigmasta.

Ei osallistu ympärillä yhteiskunnan toimintoihin. Ei harrasta mitään eikä käy töissä, eikä pidä kavereita ja ystäviä. Nykyään syrjäytyneet on yleensä työttömiä ja viettää kaiken aikansa tietokoneella.

Mulle tulee ekana mieleen seuraavat:

- Henkinen pahoinvointi, päihteet monesti mukana

- Elämänhallinta hukassa

- Aggressiivisuus, välinpitämättömyys itsestä ja muista, rikoskierteet

Henkilö, jolla ei työpaikkaa tai opiskelupaikkaa, voidaan ajatella olevan syrjäytynyt. Mutta ei se aina tietenkään mene ihan noin. Joku voi olla ollut töissä monta vuotta ja pitää sitten vuorotteluvapaata ja ei kyllä ole syrjäytynyt.

Syrjäytynyt on tavallaan "syrjässä" normaaleista yhteiskunnan jäsenten toiminnoista ja myös kärsii siitä. Syrjäytynyt ei ole se kotirouva, joka elelee miehensä palkalla ja pyörittää vanhempainyhdistystä. Syrjäytynyt ei myöskään ole se välivuotta pitävä ylioppilas, joka keskittyy vaikkapa johonkin urheiluun.

Syrjäytynyt on esim. henkilö, joka ei ole peruskoulun jälkeen hankkinut koulutusta ja ei ole myöskään töissä ja yrittää elellä erilaisilla tuilla. Syrjäytynyt on myös se pitkäaikaistyötön, joka on jo 8 vuotta ollut kotona ja ei oikein osaa muuta kuin maata kotona.

Ei kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Ei osallistu ympärillä yhteiskunnan toimintoihin. Ei harrasta mitään eikä käy töissä, eikä pidä kavereita ja ystäviä. Nykyään syrjäytyneet on yleensä työttömiä ja viettää kaiken aikansa tietokoneella.

Väärin meni. Sitä ei voi määritellä ulkopuolelta, koska se on sisäpuolinen kokemus.

Tämä kiinnostaa minuakin. Esim. äitini sanoo minua syrjäytyneeksi, koska minulla ei ole miestä eikä ystäviä. Mutta itse en koe olevani syrjäytynyt, koska elätän itseni vaativalla it-alan työllä. Ja lisäksi yksinäisyyteni on itse valittu olotila, ei kurja kohtalo. 

Onko miljonääri joka viettää "herran" päiviä syrjäytynyt?

Ei käy töissä, ei tee sitä, ei tee tätä. Nuo määritelmänne ovat silkkaa paskaa. Anteeksi rehellisyyteni.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Syrjäytymisen nykykäsite on keksitty Ranskassa 70-luvun tienoilla; siihen kuuluu sosiaalista ja taloudellista vähäosaisuutta ja omaa käsitystä omasta heikosta osasta.

Käytännössä syrjäytymisestä puhuminen on myös vallankäyttöä, jolla yritetään saada ihmisistä hyötyä irti; saada heitä kiinni oravanpyörään ja vastineeksi saavat irrottautua syrjäytymisen stigmasta.

Boldattu on hyvä yleismääritelmä syrjäytymisestä. Myös Wikipedia tuo esiin nämä tekijät. Mitään tarkkoja lukuja ja yskityiskohtia ei voine edes antaa. Jälkimmäisessä ajatuksessakin voi olla vinha perä.

Joku toinen ketjussa esitteli mielikuviaan syrjäytyneisyydestä ja mainitsi päihteet ja rikoskierteen. On valitettavaa, että nämä mielikuvat liitetään niin vahvasti syrjäytyneisyyteen.

Esim. itse olen syrjäytynyt, mutten käytä ollenkaan päihteitä ja elän lainkuuliaisesti. Kaltaisiani päihteettömiä, lainkuuliaisia syrjäytyneitä on nykyään paljon Suomessa, mutta ehkäpä meitä ei vain tunnisteta syrjäytyneiksi?

Taidan olla syrjäytnyt. Kiitos kaikille vastauksista. ap

En halua olla syrjäytynyt? Mitä pitää tehdä että pääsee täältä? Antakaa vinkkejä? Pystynkö itse nousemaan täältä vai tarviinko lääkäriä, terapeuttia, sossuntätiä tms.? Lääkkeitä? Jotain ammattilaista joka auttaa saamaan työtä?? ap.

Minä olin syrjäytynyt. Kierre alkoi jo oikeastaan siinä vaiheessa kun kävin peruskoulua. Lomilla luokkakaverit kävivät ties missä mutta meidän perhe oli aina kotona. Koulussa sitten olin ihan ulkona muiden harrastuksista ja reissuista. En voinut samaistua. Sitten menin ammattikouluun ja sielä sama meno jatkui kun en ollut tottunut harrastuksiin tms.koulun jälkeen niin olin kotona. Muutin kotoa pois, pääsin töihin ja olin tavallaan osana yhteiskuntaa mutta sisältä se kuka ei kuulu mihinkään. Työt loppui ja lopulta en kuulunut yhtään mihinkään. Ei ollut harrastuksia, kavereita eikä työtä. Kynnys kaikkeen oli korkea. Tulevaisuudesta suunnittelu oli raskasta kun ei tiennyt mitä halusi.

Kertokaa miten olette päässet pois syrjäytyneisyydestä? Eikö kukaan ole päässyt pois? En enää halua olla syrjäytynyt. Olisiko lääkkeistä apua? ap.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa miten olette päässet pois syrjäytyneisyydestä? Eikö kukaan ole päässyt pois? En enää halua olla syrjäytynyt. Olisiko lääkkeistä apua? ap.

Sehän riippuu ihan siitä, minkälaisia ongelmia sinulla on ja mihin haluat muutosta?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa miten olette päässet pois syrjäytyneisyydestä? Eikö kukaan ole päässyt pois? En enää halua olla syrjäytynyt. Olisiko lääkkeistä apua? ap.

Syrjäytymisestä ei ole olemassa poispääsyä. Se kannattaa näin aluksi ja mahdollisimman nopeasti sisäistää ja hyväksyä niin ei tarvitse turhaan rimpuilla. Seuraavaksi kun asian on hyväksynyt, tulevat lääkkeet mukaan kuvaan.  Käytännössä ei ole merkitystä sillä mitä lääkkeet ovat, kunhan ovat voimakkaita ja vaikuttavat keskushermostoon lamaannuttavasti.  Alkoholia on myös hyvä juoda, mutta kohtuudella ja joka päivä. Mitään piristeitä ei kannata käyttää sillä ne voivat aiheuttaa hetkeksi harhaluulon että olisit muka jotenkin yhteiskunnan toiminnoissa mukana, ikään kuin "inessä skenessä"  jos nyt näin leikkisästi voi sanoa.  

Näillä eväillä eteenpäin.

T.  Asiantuntija

Mun mielestä nämä tekee syrjäytyneeksi

Ei koulutusta

Ei työpaikkaa

Ei harrastuksia

Ei ystäviä

Ei kumppania

asdfghjklkjh kirjoitti:

Mulle tulee ekana mieleen seuraavat:

- Henkinen pahoinvointi, päihteet monesti mukana

- Elämänhallinta hukassa

- Aggressiivisuus, välinpitämättömyys itsestä ja muista, rikoskierteet

Eli esim. entinen ulkoministeri Ahti Karjalainen oli syrjäytynyt jo ennen kuin hänet syrjäytettiin tehtävistään? Noita luettelemiasi asioita esiintyy myös ns. paremmissa piireissä, ihan yhteiskunnan huippua myöten.

Kyllä minä ymmärtäisin, että syrjäymiseen useammin liitetään heikot taloudelliset ja muutkin resurssit ja mielekkään toiminnan puute. Syrjäytynyt voi kuitenkin olla täysin päihteetön ja elää periaatteessa ns. kunnollisesti. Vaikkapa kansaneläkeläisissä on tällaisia, ei ole totuttu paljon päihteitä käyttämään eikä rahaakaan niihin ole.