Anoppi utelee raskauskiloistani joka kerta kun tapaamme

Miehesi soittaa etukäteen ja keskustelee äitinsä kanssa mitkä yleensä ovat ihmisten rajat. Anoppisi käytös on asiatonta ja se pitää hänelle lapsensa kertoa.

Minä ehkä huomauttaisin ystävällisesti, että on ihmisen yksityisasia mitä hän painaa. Ja että  en aio näin henkilökohtaisiin uteluihin vastata mitään.

Todennäköisesti alkaa ulina, että "en minä tiennyt että se on näin arka paikka" ja "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa", mutta siinä anoppi pelaa ihan sinun pussiisi. Pysyt vain tyynenä ja osoitat juuri miten junttia tuo käytös on. Koska sitä se on. 

Sitten voi vain todeta, että puhuttaisiinko jostain mielenkiintoisemmasta, että tässä olis vaikka tämän lapsenlapsi. :)

Olet huomioimatta kommenttia, tylysti vastaat en tiedä eikä se ole ollut päällimmäisenä mielessäni.

"Joo mulle tämä painoasia ei ole niin tärkeä kuin sulle. En kuule edes tiedä kiloista, kun ole nyt vähään aikaan muistanut punnita itseäni." Ja sitten puhe muuhun, kysy vaikka että mitäs sulle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

"Joo mulle tämä painoasia ei ole niin tärkeä kuin sulle. En kuule edes tiedä kiloista, kun ole nyt vähään aikaan muistanut punnita itseäni." Ja sitten puhe muuhun, kysy vaikka että mitäs sulle kuuluu?

Ja seuraavalla kerralla kun alkaa taas kysellä, sano että "ai niin, tää painoasia. En ole vieläkään muistanut punnita" ja tirskahtele päälle.

Sano sille ilkeälle anopille kaikkien kuullen että, "no anoppi kuule mä olen kertonut tuon sinulle ainakin 10 kertaa, voin toki kirjoittaa lapulle jos et muuten muista, mutta kannattaisiko sun mennä tutkimuksiin tuon dementtiasi vuoksi?"

Vastaisin että herranen aika, en punnistse itseäni kovinkaan usein ja katsoisin anoppia kuin vähä-älyistä.

Minä vetoaisin joka kerta tuohon dementiaan ja kyselisin että onko jo käyty tutkimuksissa ja mitä lääkärit ovat tehneet ja onko jo lääkitystä. Syntymäpäiväksi ostaisin sanaristikko lehden.

Sanot, että vaikea arvioida painoa kun on vauva sylissä.

Toinen vastaus, että kyllähän se lisää painoa kun on sydän kultaa ja hermot terästä.

Mä en muista nyt mun painoa, mut mites noi sun vaihdevuodet, onks jo alkaneet? Onks jotain oireita ollu?

Pullerot yleensä vetoavat tuohon muistamattomuuteensa painosta ja sitten taas tuo ettei pysty punnitsemaan itseään kun on vauva koko ajan sylissä vaikuttaa aika uusavuttomuudelta, että näitä en käyttäsi anoppia vastaan koska antaa vain tyhmän vaikutelman itsestä.

Oi etkö todella muista? Ollaan käyty nää asiat jo tosi monesti läpi (sano huolestunut ilme kasvoillasi)

No, ei kai tässä kauheen huolissaan kannata vielä olla (luo merkisteviä vähän surkuttelevia katseita muihin, ymmärtävät kyllä, että dementiaa pukkaa).

Hei, nyt mua oikeesti vähän huolestuttaa, kun kysyt tätä joka kerran. Siis muistatko kysyneesi jo monesti?

Jospa vaan sanot, ettei asia kuulu hänelle.