Biologinen itsesuojeluvaistoni sanoo, älä hanki koiraa, ennenkuin olet saanut lapsia!
Jos ylipäätänsä hankin koiran!
Ei ole mieltä laittaa hoiva- ja sitoutumisenergiaansa eläimeen, kun voi käyttää saman tarmon lisääntymiseensä. Geenien jatkuvuus on tärkeää. Koira on kiva, mutta liian sitova lemmikki sinkulle! Koiran kanssa on turha harjoitella, mutta jos tietää, että ei koskaan tule saamaan hoivaamisesta tarpeekseen, niin silloin voi ottaa koirankin, kun vain yrittää saada lapsia tarpeeksi joutuisasti!
Koiran hankkiminen on yhtä paha kuin toksoplasmoosi, joka tarttuu kissasta ihmisen. Ei hyväksi, kun tahtoo perheen! Koiraa joutuu pissattaaman ulkona liian tiheään, jotta ehtisi elämään muuta elämäänsä ja siksi ei kannata yhdistää sinkkuutta, työtä ja koiraa!
Hoito-alan ammatinkin kanssa on syytä olla varuillaan. Ei kannata menettää halua perheeseen vain siksi, että on liian kyllästetty jatkuvaan työssä hoivaamiseen ja esim. 20 lapsen aikaansaamaan meluun! Olen kuullut tämän taphtuneen monelle työssään jo ikääntyneelle naiselle!
Ugh, olen puhunut ja älkää sanoko, etten varoittanut teitä!
Kommentit (15)
Hanki sitten lapsi? Olet osa sukupolvien ketjua, joka ei ole katkennut vielä tähän päivään mennessä. Koira on koira, lemmikki, ystävä, apulainen, mutta se ei ole oma lapsi.
Joillakin on vaistot vielä tallella!
No kuuntele omaa vaistoasi ja minä kuuntelen sitten omaani.
Vierailija kirjoitti:
Hanki sitten lapsi? Olet osa sukupolvien ketjua, joka ei ole katkennut vielä tähän päivään mennessä. Koira on koira, lemmikki, ystävä, apulainen, mutta se ei ole oma lapsi.
Kyllä meidän suvussamme on sukupolvien ketju katkennut ainakin tosi monta kertaa, ja niin on sinunkin. Kaikilla on lapsettomia tätejä, isosetiä, serkkuja ja sisaruksia. Ei sillä ole geenien tai sukupuiden kannalta mitään merkitystä, hankkiiko joku yksittäinen ihminen lapsia vai ei, ja se kulttuurinen perintökin pyyhkiytyy pois parissa sukupolvessa. Mitä sinä esimerkiksi tiedät isoisäsi äidistä?
Tuota sepustussa lukiessa tuli kyllä vahvasti taas sellainen olo, että vapaaehtoisesti lapsettomana elämä on helvetisti helpompaa ja yksinkertaisempaa.
Nyt on taas semmosta juttua, että taidan lopettaa palstailut tältä päivältä.
Niin mutta sinun ketjusi ei ole katkennut, vaikka tätisi olisikin! Lapsen saaminen on paras tapa vaikuttaa tulevaisuuteen.
Jos koira tuntuu liian sitovalta, niin mites se lapsi sit? :-D
Tiedän aika paljonkin isoisäni äidistä. Sukupuuni on hyvin tutkittu. En tuntenut häntä henk.koht. koska ehti kuolla ennen syntymääni.
ap
Lapsi sitoo, mutta sen jaksaa, koska tahtoo ja se tuottaa eritavalla mielihyvää, kun saa jälkeläisen itselleen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sitoo, mutta sen jaksaa, koska tahtoo ja se tuottaa eritavalla mielihyvää, kun saa jälkeläisen itselleen.
ap
Ei minusta vain.
Tiedän, että jotkut luovuttavat. Minä en. Kyllä, aion saada lapsia.
En tahdo, että vaistoni heräävät koiran omistajana ja siten pitkittävät päätöstä lapsesta. Tahdon lapsen, jonka kanssa suhde on erilainen kuin koiraan. Lastaan ei voi omistaa.
Kaikenlaista. No, toisaalta se on hyvä tuntea omat voimavaransa, ja jos itse epäilee ettei jaksa yhdistelmää koira + lapsia niin ehdottomasti parempi olla ottamatta koiraa.
Itse olen ottanut ekat koirani jo opiskelijana. Aloin yliopistossa opiskellessa myös kasvattaa koiria pienimuotoisesti. Lapset syntyi kun meillä oli 5 omaa koiraa, pari sijoituskoiraa ja pentueita välillä. Hyvin on jaksettu.
Ai niin, ja sen miehen löysin koiraharrastuksesta, tottelevaisuuskoulutus- ja agikenttien laidalta ;)
Miten niin koira ei olisi hyvä lemmikki sinkulle? Ihan yhtä hyvä kuin kissakin. Heti hankkisin koiran jos olisi varaa lemmikkiin ja elämäntavat vähän toisenlaiset.