Kolmivuorotyö ja lapsiperhe :(
En olisi koskaan uskonut kirjoittavani näin, mutta nyt kirjoitan. Silläkin uhalla, että minut lynkataan täällä.
Valmistuin sairaanhoitajaksi n. 4 vuotta sitten. Opiskeluiden ohella sekä valmistuttuani tein jatkuvasti töitä ja nautin siitä. Sai rahaa (varsinkin opiskeluiden ohella se tuntui lähes täydelliseltä) ja kolmivuorotyö tuntui omalta. Olin pitkäaikaisena sijaisena, määräaikaisena siis. Määräaikaisuuden loputtua olin puolessa välissä raskaana ja sijaisuutta ei enää jatkettu.
Sain ihanan pienen tytön, mutta arki hänen kanssaan ei ole ollut helppoa. Tytöllä on paljon allergioita, joiden kanssa olemme toki oppineet jo melko hyvin elämään. Tyttö kuitenkin heräilee edelleen useasti yössä ja se vie itseltäni hurjasti voimavaroja. Mies tekee pitkää päivää töissä. Tyttö on nyt 2,5 vuotias.
Muutama kuukausi sitten sain puolen vuoden sijaisuuden. Olin innoissani ja odotin tulevaa. Teen täydellä listalla, kolmivuorotyötä. Tämä on rehellisesti aivan kamalaa :( Saattaa olla 4 yövuoroa putkeen, jolloin en neljään päivään nää lastani lähes ollenkaan. Iltapäivisin hetken aikaa. Iltavuorossa vien tytön aamupäivästä jo päiväkotiin, jotta hän saisi päiväunet muiden kanssa nukuttua. (Muulloin joutuisin viemään kesken päiväunien ja tyttö ei saisi silloin nukuttua!)
Aamuvuorot on siis ainoa, joka tuntuu omalta. Ja rehellisesti sanoen tämä täysi lista ei ole sitä, mitä tällä hetkellä haluan. Ehkä kolmivuorotyö menisi, jos olisi mahdollisuus tehdä esim. 50% listaa. En vain tiedä mistä löytäisin sellaista mahdollisuutta? Onneksi tämä sopimus loppuu aikanaan, vielä 4kk :( Toki voin keikkailla, mutta ne vuorot saattaa tulla muutaman tunnin varotusajalla.
Tuntuuko kenestäkään muusta samalta? Miten onnistuitte saamaan lyhempiä vuoroja? Eri asia olisi, jos olisi vakituinen paikka :(
Kommentit (26)
En "pilannut lapsella elämääni". Päinvastoin, hän tuo suurinta onnea ja iloa elämääni! Mutta toki lapsen myötä arkeen on tullut erilaisia, uusia haasteita. Ja tämä on yksi niistä. -ap
Voi kuule! Ymmärrän todella hyvin mitä tarkoitat.
olen itse lentoemäntä, ja olen todella paljon pois kotoa. Työ on unelma ammattini, mutta nykyiseltään aivan painajainen. Olen kovasti katsellut muita työpaikkoja, ja hakenutkin muutamaan muuhun paikkaan. Mutta enpä ole tullut valituksi. Olen kyllä opiskellut muutamankin ammatin nuorempana, mutta kun en ole niiden alojen töitä juurikaan tehnyt, niin... tietenkin olen varsin heikoilla sen suhteen.
Kouluun hakemista olen myös miettinyt., mutta pelottaa kun olen jo vanha akka ja asuntolainaa päälle.
Mietin koko ajan ja pähkäilen miten saan tämän ongelman ratkaistua. Antaisin melkein mitä vaan työstä jossa saisin työpäivän jälkeen palata kotiin, sen kolkon hotellihuoneen sijasta. En aikanaan kun tuohon työhön lähdin, edes haaveillut perheestä.. mutta ei oikein tää työ toimi perheen kanssa. Tiedä sitten auttaisiko asiaa jos vaihtaa lentoyhtiöön joka lentää enemmän kotiinpalaavia lentoja...
Mut tsemiä ap!! Luulis että sairaanhoitoalalla olis tajolla myös päivätyöpaikkoja?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, kun pilasit lapsella elämäsi. Miltä nyt tuntuu?
Taivas miten typerä kommentti!
Voin hyvin kuvitella että sun äitis elämä meni pilalle, kun tollasen sai. Parempaa olis varmaan toivonut, mutta minkäs sille mahtaa, kaikkea kun ei voi saada. Jälkiabortoi itsesi.
Siis miten niin yövuprossa näet vain muutaman tunnin? Jos työsi alkaa esim. klo 20 niin haet lapsen hoidosta jo aikaisin iltapäivällä eli heti herättyäsi niin siinähän on jo vähintään 6 tuntia lapsen kanssa yhdessäoloa. Ei toimistotyöajassakaan tuon enempää vanhemmat saa viettää lapsensa kanssa.
Toisaalta sinulla on myös arkivapaita, jolloin lapsesi joutuu olemaan päiväkodissa arkityöläisiä vähemmän. Oletan siis, että miehesi tekee ma-pe työtä.
Tsemppiä myös sinulle, lentoemäntä! Tilanteesi on varmasti vielä kurjempi ;( Minkä ikäinen / ikäisiä lapsia sinulla on?
Menen yövuoroon klo 21:15, lähden kotoa n. 20:45. Olen laittanut lapsen klo 19-19:30 nukkumaan. Yövuoro loppuu aamulla 8:15, olen kotona n. klo 9 aikoihin. Järjestelen hieman asioita, en heti yövuoron jälkeen saa unta. Mies on vienyt lapsen aamulla päiväkotiin. Yövuoron jälkeen tarvitsen unta ja herään n. klo 15 aikoihin. Mies tulee lapsen kanssa kotiin n. 16:30-17. Eli n. 2-2,5h jää aikaa, kun näen lasta yövuoroissa. Se tuntuu todella vähältä :(
-ap
Päivätyöt sopisi todella hyvin ja jos onnistuisin jostain lyhempää listaa saamaan, niin olisin todella onnellinen!
Otsikossa kaksi asiaa, joita en koskaan ottaisi elämääni riesaksi. Mutta jokainen tekee valinnat omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Tsemppiä sinulle, ap.
Kyllä! Itselläni on arkivapaita. Suunnilleen kuukaudessa on vain yksi vapaa viikonloppu :( Mies tekee pääsääntöisesti ma-pe, mutta välillä on myös viikonloppuisin töissä. Emme näe miehen kanssa juuri ollenkaan, vapaat eivät ajoitu juuri ollenkaan samaan aikaan. Sekin rasittaa, meitä molempia :( -ap
Kiitos tsempeistä, niitä tässä todella tarvitaan! -ap :(
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä myös sinulle, lentoemäntä! Tilanteesi on varmasti vielä kurjempi ;( Minkä ikäinen / ikäisiä lapsia sinulla on?
Menen yövuoroon klo 21:15, lähden kotoa n. 20:45. Olen laittanut lapsen klo 19-19:30 nukkumaan. Yövuoro loppuu aamulla 8:15, olen kotona n. klo 9 aikoihin. Järjestelen hieman asioita, en heti yövuoron jälkeen saa unta. Mies on vienyt lapsen aamulla päiväkotiin. Yövuoron jälkeen tarvitsen unta ja herään n. klo 15 aikoihin. Mies tulee lapsen kanssa kotiin n. 16:30-17. Eli n. 2-2,5h jää aikaa, kun näen lasta yövuoroissa. Se tuntuu todella vähältä :(
-ap
Päivätyöt sopisi todella hyvin ja jos onnistuisin jostain lyhempää listaa saamaan, niin olisin todella onnellinen!
Minulla on yksi neljä vuotias. Itselläni taas on kuukaudessa tuollaiset 3-4 keikkaa, jotka kestävät sen 3 vuorokautta + päälle muut vuorot, ja yhden yön yöpyvät. Vapaapäiviä kuussa on tuollaiset 11 kappaletta, ja tuntuu että vain vapaapäivät olen kotona, ja muun ajan poissa. Työ on ihanaa, siitä en valita, mutta nuo poissaolot... Joten ymmärrän varmaan että katselen muita hommia sivusilmällä.. kiven alla tuntuvat olevan työpaikat..
Tiesitkö muuten ap että vuorotyö on WHO:n mukaan karsinogeeni?
Vuorotyö on rankkaa, mutta sanoisin että toi on ihan normaali äidin syyllisyys yhdistettynä vuorotyöhön. Ei poistu vaikka vaihdatkin duunia.
Tästä ei hirveästi puhuta, mutta lapsen vieminen hoitoon on rankkaa. Tiedän tämän itse siksi että lapseni on päiväkodin lisäksi puolet elämästään isänsä luona asumassa: se jos mikä on repivää.
Kannattaa toki yrittää järjestää enemmän aikaa lapsen kanssa, mutta kannattaa myös tunnustaa että eivät ne vanhemmilleen jää kuitenkaan, jos ovat terveitä. Äitiys on luopumista.
Hei! 10-vuotta vuorotyötä. 2 lasta. Osittain yh:na osan ajasta. Tämä vaatii lujaa tahtoa ja halua, mutta ei mahdoton yhtälö ollenkaan. Väitän, että minulla on ollut jopa enemmän aikaa lapsilleni kuin 8-16 tai 9-17 työtä tekevällä! On tässä lujille joutunut, mutta nyt kun lapset jo hieman isompia olen ylpeä heidän omatoimisuudestaan ja reippaudestaan mihin vuorotyöläisen lapset oppivat jo varhain. Eivät kitise joka sekunti äidin perään vaan pärjäävät ilman jatkuvaa passaamista. Tämä ei tarkoita sitä että lapset olisivat ilman rakkautta tai rajoja. He myös tietävät että äiti tekee arvokasta työtä.
Vierailija
</p>
<p>Menen yövuoroon klo 21:15, lähden kotoa n. 20:45. Olen laittanut lapsen klo 19-19:30 nukkumaan. Yövuoro loppuu aamulla 8:15, olen kotona n. klo 9 aikoihin. Järjestelen hieman asioita, en heti yövuoron jälkeen saa unta. Mies on vienyt lapsen aamulla päiväkotiin. Yövuoron jälkeen tarvitsen unta ja herään n. klo 15 aikoihin. Mies tulee lapsen kanssa kotiin n. 16:30-17. Eli n. 2-2,5h jää aikaa, kun näen lasta yövuoroissa. Se tuntuu todella vähältä :(
</p>
<p>[/quote kirjoitti:No, mä teen säännöllistä päivätyötä 8-16. Kotona ole noin klo 17- Jos laitan lapsen nukkumaan 19-19.30 ei aikaa lapsen kanssa ole yhtään sen enempää kun sinullakaan. Eli en näkisi tuon yövuoron olevan se ongelma.
Mikset hae lasta itse kotiin heti herättyäsi? Saisihan sillä sen tunnit pari ekstra-aikaa ja lapselle lyhyemmän hoitopäivän... noin pieni ja hirmusen pitkä hoitopäivä :/
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä myös sinulle, lentoemäntä! Tilanteesi on varmasti vielä kurjempi ;( Minkä ikäinen / ikäisiä lapsia sinulla on?
Menen yövuoroon klo 21:15, lähden kotoa n. 20:45. Olen laittanut lapsen klo 19-19:30 nukkumaan. Yövuoro loppuu aamulla 8:15, olen kotona n. klo 9 aikoihin. Järjestelen hieman asioita, en heti yövuoron jälkeen saa unta. Mies on vienyt lapsen aamulla päiväkotiin. Yövuoron jälkeen tarvitsen unta ja herään n. klo 15 aikoihin. Mies tulee lapsen kanssa kotiin n. 16:30-17. Eli n. 2-2,5h jää aikaa, kun näen lasta yövuoroissa. Se tuntuu todella vähältä :(
-ap
Päivätyöt sopisi todella hyvin ja jos onnistuisin jostain lyhempää listaa saamaan, niin olisin todella onnellinen!
Eikös tässä jää lapsen kanssa olemiseen aikaa saman verran kuin päivätyöläisellä. Minulla työt loppuvat klo 16, ja lasten kanssa olen kotona 16.30. Lasten nukkumaanmenoon asti olen lasten kanssa, ja se aika on aika lailla sama kuin ap:lla.
Tervetuloa sairaanhoitajan normaaliin elämään! Jos haluaa sen kunnon palkan lisineen kokopäiväisessä kolmivuorotyössä, sillä on hintansa. Jos pidät lasta kotona arkivapaat ja haet yön jälkeen klo 15, lapsesi saa olla kanssasi paljon. Jos et jaksa elämääsi teet niin kuin moni sh tekee, osa-aikatyöhön ja lapsi arkivapaina päiväkotiin. Arvovalintoja . Jotkut tekee osittaista ja nauttii omasta ajasta kuntosalitreeneineen , toiset täyttä työaikaa ja ovat silti lastensa kanssa enemmän kuin osa-aikatyöläiset.
Päivätyöläiset ei vaan voi tajuta sitä olotilaa mikä on kun vaihtelee rytmiä. Yövuorosta herättyä sitä on vieläkin ihan sippi. Tehkää ite täyttä listaa kolmella vuorolla niin voi antaa hyviä neuvoja.
No, näin meillä, lähden töihin klo 08.00 ja vien lapseni silloin hoitoon, mieheni hakee lapsen hoidosta neljän paikkeilla ja itse olen kotona klo 18.00. Lapsi menee nukkumaan klo 20.00. Niin eipä sitä aikaa jää meilläkään sen enempää. Minä ratkasin ongelman että hain töitä jossa tein 80% eli 09.00 - 15.00, niin sain enemmän aikaa.
Ratkaisu ei ole päivätyö vain lyhennetty työaika.
Ei ole valitettavasti neuvoja, mutta halusin vain sanoa, että ymmärrän sinua ja mielestäni tunteesi ovat täysin normaaleja. Älä pakota itseäsi ajattelemaan, että on ihan ok olla näkemättä pientä lastaan kuin vilaukselta neljään päivään. Itse olisin aivan romuna.
Onko tämän sopimuksen jälkeen mitään mahdollisuutta hakea päivätyötä?
Hienoa, kun pilasit lapsella elämäsi. Miltä nyt tuntuu?