Järkyttävän paha raskaus- ja synnytyspelko, voinko ikinä saada/hankkia lapsia?

Onhan tuo surkeaa. Raskausarvilta voit tuskin välttyä, jos omaat tietyn geeniperimän, mutta jos olet ylipainoinen, niin laihduta ennen raskautta, jolloin sinulla on enemmän löysää nahka valmiina raskausvatsaa ajatellen. Käy mittauttamassa lantiosi gynekologilla ja kysy, että minkälainen synnyttäjä olisit mittojesi perusteella, kun pelkäät. Jos pieni- tai normaalilantioinen, niin sinuna voisin vaatia suunniteltua sektiota, Senhän saa, kun vain pysyy kannassaan.

Olen itse synnyttänyt kolme lasta ilman ongelmia alakautta. Ei tullut raskausarpiakaan. Repesin vain pinnasta parin tikin edestä ja sekin parani täysin. Lantioni arvioitiin normaaliksi- hieman keskimääräistä tilavammaksi. Suvussani synnytykset ovat onnistuneet hyvin, eikä ole näkynyt raskausarpiakaan. Että tämmöinen neuvoja tällä kertaa:)

Synnytys (ja miksei raskauspelkoakin) voi hoitaa jo etukäteen vaikka ei olisikaan raskaana. Sinun tilanteessasi vaikutat kuitenkin pelkäävän enemmän muutosta kuin sen aiheuttajaa. Aloita vaikka terveyskeskuksen tai neuvolan psykologilta, pääset vähän paremmin kiinni siihen mikä sinua asiassa niin kovasti ahdistaa.

Voi elämä. Maailmassa on paljon pahempiakin asioita. Mitä jos sairastut vaikka vakavasti, sairauteen mihin et heti kuole ? Niitäkin on pilvin pimein.

Jos et tee lapsia, riskisi sairastua esim.rintasyöpään on korkeampi..

Hohoijaa..

Oletko tietoinen että raskaus ja synnyttäminen ovat naisen keholle ns luonnollisia asioita? Kehosi on luotu selviämään siitä. Puhut asiasta ihan kun sotaan olisit lähdössä. On hyvin valitettavaa että joku saa pahempia/pysyvempiä vahinkoja mutta kyllä pääasiallisesti synnytyksestä palautuu normaaliin.

Tuolla ajatusmaailmalla älä hankkidu raskaaksi.

Mua pelottaa kanssa. Ei ehkä edes se synnytys vaan se kaikki mitä äitiys edustaa. Olen kuullut niin monen tuoreen isän pettäneen vaimoaan/vaihtaneen "parempaan" vauva-aikana, että äitiydestä on tullut tosi negatiivinen kuva.

Vierailija kirjoitti:

Oletko tietoinen että raskaus ja synnyttäminen ovat naisen keholle ns luonnollisia asioita? Kehosi on luotu selviämään siitä. Puhut asiasta ihan kun sotaan olisit lähdössä. On hyvin valitettavaa että joku saa pahempia/pysyvempiä vahinkoja mutta kyllä pääasiallisesti synnytyksestä palautuu normaaliin.

Tuolla ajatusmaailmalla älä hankkidu raskaaksi.

Tässä on sellainen huonompi puoli, että keisarinleikkausten myötä kapealanteisten geenit saavat jatkaa eteenpäin, jolloin tulevaisuudessa synnytykset ovat entistä vaikeampia.

Entisaikoina kapealanteiset naiset menehtyivät synnytykseen/vauva menehtyi, jolloin kapealanteisuusgeeni ei jatkanut kulkuaan eteenpäin -> vain synnyttämiskelpoiset yksilöt saivat jatkaa.

Mitä kun vanhenet ?

Arvaa muuttuuko kroppasi. Saat ryppyjä. Rintasi ja vatsasi alkavat riippua ym, kaikkea kivaa. En vaan ymmärrä kaltaisia. En.

Mutta miksi sen naisen täytyy venyä ja paukkua joka liitoksesta versus mies nauttii hetken ja työntää romut sisään? En ymmärrä. Miksi toiset repeävät ja saavat ikuisia pidätysvaikeuksia? Paha repeämä saattaa aiheuttaa sen ettei suolen sulkijalihas toimi, sitten on kaksi vaippasankaria synnytyksen jälkeen.

Haluan lapsia, mutta en sillä edellytyksellä että menetän oman fyysisen viehättävyyteni ja eritteiden hallinnan.

Venyminen ja paukkuminen tekee naiselle vain hyvää tiettyyn pisteeseen asti. Naisen keho osaa korjata itse itsensä; Toisilla paremmin, toisilla huonommin ja joillakin jopa entistä ehommaksi! Hormonaalinen vaikutus mitä raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä seuraa, voin olla yllättävä.  Ap:n tapauksessa sektioon?

Minut lasten saaminen yllätti positiivisesti. Esikoisen kanssa tuli pientä traumaa ja väljyyttä, mutta seuraavat lapset tiivistivät kehoni taas kuosiin. Olette varmasti nähneet naisia, joista ette uskoisi heti, että ovat viiden tai kahdeksan äitejä. No meitäkin on, joten ei lasten saaminen ole vain paha paha.

Minua pelottaa kaikki nolot tilanteet. Kuten jatkuva tarve vessassa käymiseen, mahdolliset vahingot kun ei ehdi vessaan, raskauden herättämä huomio sukulaisissa, ilmojen karkaaminen synnytyksessä... Eniten juuri pelkään tuota että pieru karkaisi. Se hävettää enemmän kuin joku äänetön ulosteen karkaaminen. Myös pelottaa hampaiden kunto, sehän heikkenee raskauden takia.

 Toinen ahdistuksen aihe on se, mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu. Menetänkö pidätyskykyni, repeänkö ja saanko elinikäiset kivut. Sukuni naisilla ei ole tullut synnytyksistä pahoja ongelmia, ovat avoimesti puhuneet aiheesta. 3 lasta synnyttänyt äitini joskus hymyillen harmitteli mahansa epätasaista muotoa.

Sosiaalisessa puolessa pelottaa se, että joudun enemmän olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, pitää osata käyttäytyä sillä tavalla kuin normaaleilta ihmisiltä odotetaan, lapsi voi huutamalla nolata minut jne. 

Saa nähdä tuleeko tällainen sosiaalisia tilanteita pelkäävä hankkimaan lapsia. Ehkä siinä tapauksessa jos synnytän sektiolla ja hankin vain yhden lapsen. Voiko sektion saada jos syynä on pieraisemisen pelko ja pelko siitä että synnytys pilaa alapään toiminnan?

Se on totta että kroppa siinä kyllä muuttuu.

Sun kannattas käydä ihan juttelemassa tuosta asiasta. Joskus se auttaa että saa toiselle puhua peloistaan. Sitten jos asia vähän helpottaa, niin voi tehdä sen päätöksen, haluaako niitä lapsia oikeasti vai ei.

Itse läpi kävin pelkosektion, ja olen siihen ratkaisuun erityisen tyytyväinen, vaikkakin aika paljon paskaa sain siitä valinnasta niskaani. Lapsi oli kuitenkin terve ja kaikki meni hyvin. Joten eiköhän se kuitenkin ole se pääasia.

Miksi ihmeessä puhutte monikossa: lapsia. Hankkikaa yksi lapsi. - Sitten tuo asenne, hm. Onhan teillä varmasti koulutus ja ammatti? Onko mies vetelä passauttaja vai johdatko itse topakasti perhettänne? - Ensin nämä asiat kuntoon ja sitten yksi lapsi.

Nanao kirjoitti:

Mua pelottaa kanssa. Ei ehkä edes se synnytys vaan se kaikki mitä äitiys edustaa. Olen kuullut niin monen tuoreen isän pettäneen vaimoaan/vaihtaneen "parempaan" vauva-aikana, että äitiydestä on tullut tosi negatiivinen kuva.

Kannattaa ottaa parisuhteessa heti alkuun topakka rooli ja pistää ukko tottelemaan. Myöhemmin se ei onnistu. Töitä on delegoitava miehelle myös vauva-aikana.

Joka tapauksessa vanhenet, sait sitten lasta tai et. Ja vanheneminenkin tuo tullessaan kremppoja, myös alapäähän.

Miten olisi adoptio? Mutta ensiksi sopisin kyllä ajan ammattilaisen kanssa, joka auttaa sinua käymään läpi näitä negatiivisia ajatuksia. Mielesi hallitsee sinua, eikä toisin päin. Keskityt aivan liikaa negatiiviseen, ja annat pelolle vallan. Mitä jos miettisit niitä positiivisia asioita? Ihan sitä vauvan hymyä ja tuoksua, miehesi ja omaa iloa lapsesta. Tälläkin palstalla käydään aika paljon läpi kaikkea negatiivista, mutta muista että se on vain osa kokonaisuutta. Jos ei ole negatiivista, ei ole positiivistakaan. Elämä nyt vain on tälläistä vaihtelua. Mihin voit vaikuttaa, on omaan suhtautumiseesi näihin positiivisiin ja negatiivisiin asioihin. Tuotat itsellesi vain lisää tuskaa nykyisellä ajattelullasi.

Vierailija kirjoitti:

Itse läpi kävin pelkosektion, ja olen siihen ratkaisuun erityisen tyytyväinen, vaikkakin aika paljon paskaa sain siitä valinnasta niskaani. Lapsi oli kuitenkin terve ja kaikki meni hyvin. Joten eiköhän se kuitenkin ole se pääasia.

Älä välitä niistä. Ne on näitä jotka sitten tällä äitiysasialla (synnytys, imetys, raskaus) kilpailevat kun työelämässä ei ole tarpeeksi sitä päässyt toteuttamaan.

Synnytyspelossa ei ole kysymys vain synnytyspelosta, vaan se on liitetty monenlaisiin traumaattisiin kokemuksiin ja mielenterveyden häiriöihin, esim. syömishäiriöihin ja ahdistuneisuushäiriöihin, masennustaustaan ja koulukiusaamiseen. Kannattaa hoitaa sitä pelkoa. Synnytyksen jännittäminen on ihan normaalia, mutta synnytyspelko on psyykkinen häiriö, joka on hoidettavissa. Ihan samoin kuin se, että joku kieltäytyy sydänleikkauksesta leikkauksen pelossa ei ole normaalia, rationaalista toimintaa.

Mihin se seurapiirirakko raskaana ollessa katoaisi? Minulla ainakin pidätyskyky säilyi erittäinhyvänä. Vastaavasti, jos juokset joka toinen tunti vessassa, niin varmasti saat tehdä sitä raskaana ollessasikin.

Samoja ajatuksia ja olen päätynyt siihen, että jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Myös muita syitä vapaaehtoiseen lapsettomuuten löytyy, joten ajattelen, että näin on hyvä.

Mä olin joskus samoissa ongelmissa ja mietteisä kuin sinäkin. Tulin vahinko raskaaksi. Ilman sitä olisin tuskin ikinä lapsia hankkinut. ONNEKSI kävi vahinko. Ihmeellisesti se oma arvomaailma ja ulkonäköön keskittyminen muuttuu lapsen saannin jälkeen. En tykkää ulkonäöstäni enään niin paljon. Mutta se ei kummasti haittaa, koska ulkonäkökeskeisyys hävisi. Se ei enään ole tärkein asia elämässä. Raskauden myötä ja synnytyksen ymmärtää mihin oma keho kykenee, kuinka upea suoritus se on. Sitä on armollisempi itselle. Mies onneksi rakastaa ja innostuu edelleen.

Äitiys muuttaa sinua myös sisältä. Tekee olostasi itsevarman uudella tavalla. Ennen itsevarmuus sidottu ulkonäköön ja raskauden myötä tärkeimpiin pysyviin asioihin.

Ei kannata hukata niin ihanaa asiaa kuin lapset omien pelkojen takia. Se olisi hölmöä, kun kerta haluat lapsia. Se kroppa tulee joka tapauksessa muuttumaan ja rupsahtamaan mitä vanhemmaksi tulet.

Minä sain paljon raskaus arpia ja vielä on kiloja tiputettavana. Synnytys oli raju ja pelkäsin sitä enemmän ku mitään. Pelkään vieläkin, mutta se hetki kun lapsi on tullut maailmaan ja kivut loppuvat on mitä ainutlastuisin. Sen haluaisin kokea vielä monesti. Sitä hetkeä ikävöin.

Onneksi toinen lapsi jo tulossa!