Järkyttävän paha raskaus- ja synnytyspelko, voinko ikinä saada/hankkia lapsia?

Aina kun yritän asiasta puhua ihmisen kanssa jolla on lapsia, saan yleensä vain suuttumuksen vastaan. "Älä sitte hanki lapsia ku pelottaa että pillu leveää, hirveän pinnallista ja lapsellista" , "No sitten ei kannata hankkia lapsia jos ne arvet pelottaa". Miksi mulla ei ole oikeutta pelätä ja silti haluta lapsia? Lapsettomien ihmisten kanssa se menee sitten siihen ylimässäilyyn kaikista lakeumista ja pidättämiskyvyttömyydestä joka ruokkii pelkoani enemmän

http://duodecimlehti.fi/duo11530

Sektiosynnytykseen liittyy välittömien leikkauskomplikaatioiden riski, mutta kohtuarpeen liittyy myös kauaskantoisia seurauksia. Ei-raskaana olevalla se lisää vuotohäiriöitä, kroonisia kipuja ja lapsettomuuden riskiä. Raskauden- ja synnytyksenaikaisia komplikaatioita ovat sektioarpiraskaus, istukan kiinnittymishäiriöt ja kohdunrepeämä. Komplikaatioiden riski suurenee toistuvissa keisarileikkauksissa.

Aiempi sektio aiheuttaa kohtuun anatomis-patologisia muutoksia. Morrisin (4) tutkimuksessa kohdun alasegmentti oli epämuotoinen 75 %:ssa tapauksista. Arven kohdalla oli läppämäinen limakalvopoimu (61 %:ssa) tai pieniä polyyppejä (16 %:ssa). Lymfosyyttikertymiä löytyi 65 %:sta ja adenomyoosia 28 %:sta. Kohduntähystyksessä kohdun etuseinän puolella joko istmisellä alueella tai kaulakanavassa voidaan nähdä tasku- tai kupolimainen anatominen puutos. Arven alueella saattaa olla laajentuneiden kapillaarien muodostama verisuonitus, ja taskun täyttää vanha kuukautisveri ja lima. Poistetusta arpikudoksesta on löytynyt tulehdussolu- ja sidekudoslisää, nekroosia ja jopa ommelmateriaalia (5).

Arpipuutoksen esiintyvyys ei-raskaana olevilla naisilla, joille on aiemmin tehty keisarileikkaus, vaihtelee 7 %:sta jopa 86 %:iin tutkituista (2, 11).

Vuotohäiriöt. Sektioarven puutos saatetaan havaita sattumalta tai gynekologisten oireiden selvittelyn yhteydessä. Tutkimuksessa, jossa 207 naisella oli kaikukuvauksessa havaittu arpipuutos muttei muuta kohtupatologiaa, 64 % raportoi pitkittyneestä kuukautisvuodonjälkeisestä tiputtelusta, 53 % kuukautiskivuista, 40 % kroonisesta lantion kiputilasta ja 18 % yhdyntäkivuista.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun yritän asiasta puhua ihmisen kanssa jolla on lapsia, saan yleensä vain suuttumuksen vastaan. "Älä sitte hanki lapsia ku pelottaa että pillu leveää, hirveän pinnallista ja lapsellista" , "No sitten ei kannata hankkia lapsia jos ne arvet pelottaa". Miksi mulla ei ole oikeutta pelätä ja silti haluta lapsia? Lapsettomien ihmisten kanssa se menee sitten siihen ylimässäilyyn kaikista lakeumista ja pidättämiskyvyttömyydestä joka ruokkii pelkoani enemmän

1) Laskeumat eivät liity synnytykseen, vaan raskauksiin. Niiden esiintyvyystodennäköisyyttä lisää raskauksien määrä, ei alatiesynnytysten määrä. Tosin imukuppisynnytys saattaa niille altistaa. Yli 60-vuotialla esiintyvyys on sama, onko synnyttänyt vai ei.

2) Synnytyksessä noin 2% saa kolmannen asteen repeämän. 98% ei saa ja nämä synnytykset menevät usein muutenkin todella hyvin. Kyselytutkimuksissa jopa 92% naisista kuvaa olevansa jälkeenpäin tyytyväinen synnytykseensä. Ehkä siinä syy, etteivät ihmiset jaksa ottaa näitä irrationaalisia pelkoja kovin vakavasti? Etenkin, kun sektioon liittyy myös isoja akuutteja riskejä, mutta myös paljon pelätympiä myöhäisvaikutuksia, esimerkiksi toista raskautta ajatellen. Se on vähän niin kuin ota tai jätä. :)

Ei alapään pilalle menemistä kannata pelätä. Ulkonäkö muuttuu luultavasti, mutta kyllä se toimii ihan niin kuin ennenkin. Se on tarkoitettu siihen tehtävään. Tietenkin palautuminen vaatii aikaa. Minulla kävi niin, että saan orgasmin helpommin ja tunto on paljon parempi. Mieskin sanoo, että tunnun paremmalta kuin ennen joten seksiäkin on reippaasti enemmän. Seksin laatukin on muuttunut. Enkä ole mikää kova lantionpohja lihasjumppaaja vaikka pitäs :/. Laskeumakin löytyy, mutta eipä tuo elämää haittaa mitenkään.

Ei kannata kuunnella lapsettomia. Kannattaa kuunella äiteijä jotka ovat kokeneet nämä ja heidän mielipidettään niistä vaivoista. Ja onko se lapsien arvoista vai ei. Eivät lapsettomat sitä tiedä. Heillä on vain omat luulonsa.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun yritän asiasta puhua ihmisen kanssa jolla on lapsia, saan yleensä vain suuttumuksen vastaan. "Älä sitte hanki lapsia ku pelottaa että pillu leveää, hirveän pinnallista ja lapsellista" , "No sitten ei kannata hankkia lapsia jos ne arvet pelottaa". Miksi mulla ei ole oikeutta pelätä ja silti haluta lapsia? Lapsettomien ihmisten kanssa se menee sitten siihen ylimässäilyyn kaikista lakeumista ja pidättämiskyvyttömyydestä joka ruokkii pelkoani enemmän

Siksi sä tarvitsetkin ammatti-ihmisen apua pelkojesi käsittelyyn. Psykologi tai terapeutti ei kaada sun niskaan omia näkemyksiään raskaudesta ja synnytyksestä vaan käsittelee pelkoasi pelkona muiden joukossa (ihan sama onko kyse torikauhusta, ahtaan paikan kammosta, lentopelosta vai koirapelosta vs. raskaus- ja synnytyspelko). Synnytyspelkoon erikoistunut kätilö tai lääkäri käy kanssasi läpi faktaa ja tutkittua tietoa joka on ihan eri tasoa kuin nämä "pillu venähtää ja paska tulee housuun"-jutut.

Ne pelot raskaudesta ja synnytyksestä ovat tuttuja varmasti monelle. Moni pelkää ulkonäön menettämistä. Ihan ymmärrettävää.

Ne pelot häviävät ekan raskauden ja synnytyksen myötä kyllä. Tulee realismi tilalle ja asioiden tärkeys järjestys muuttuu. Ja yleensä vielä ihmettelee mitä ihmettä mä pelkäsin.

Pahimmat kauhu jutut kuulet niiltä joilla itsellä ei edes ole lapsia. Kyllä jotkut mammatkin puhuvat niitä mutta kaikesta selviää niin ku neki on selvinny ja tuski vaihtais lapseaan saadaksee kropan takasi mikä kumminki menee ikääntyessä.

Minulla on yksi ihana lapsi.

Tein sen onneksi hyvän miehen kanssa, joka on hoitanut isän roolinsa täydellisesti.

Olen sairastellut ennen raskauttani, vela-elämää eläessäni, joten kropan muuttuminen ei tullut yllätyksenä. Tiesin siis myös, että ilman raskauttakin keho muuttuu sairastumisten ja iän myötä.

Toisaalta, 3 kk sektion jälkeen painan vähemmän kuin raskaaksi tullessani, vaikka olen viettänyt päivät sohvalla ja vauva syö korviketta enemmän kuin äidinmaitoa eli imettämällä en ole laihtunut.

Raskausarpia tuli 0, vaikka olen lievästi ylipainoinen.

Minulle tehtiin suunniteltu sektio lääketieteellisestä syystä. En ole kilpailuhenkinen mutsi, joten minulle on ihan sama, syntyvätkö lapseni alateitse vai ei enkä ole stressannut imetyksestäkään.

Sektio voi kuitenkin sekin olla hirveä kokemus, omalla kohdallani fyysinen tilani ei mahdollistanut helppoa rutiinisektioita. Tähän en ollut valmistautunut henkisesti, eikä näemmä leikkaussalin henkilökuntakaan. Lisäksi kivunlievitys meni melkolailla pieleen. Luulenpa, että huusin sektion aikana kivusta enemmän kuin keskimääräinen alatiesynnyttäjä.

Jos olet aiemmin ollut isokokoisempi, niin riski saada raskausarpia on luultavasti pienempi. Itselleni tuli jonkin verran raskausarpia teininä, kun lihoin. Aikuisiällä sitten laihduin ja tulin sittemmin raskaaksi. Odotin, että saisin paljon raskausarpia, mutta yllätyksekseni niitä ei tullut lainkaan, vaikka paino nousi raskauden aikana noin 20kg.

Synnytyksen jälkeen paino laski noin 3kk samaan kuin ennen raskautta. Vatsa palautui lähes samanlaiseksi noin 5 kuukaudessa. Alapäässä en havaitse paljoakaan eroa. Ehkä se tuntuu vähän laskeutuneelta. Mutta ei näytä erilaiselta ja ei myöskään tunnu erilaiselta seksin aikana. Imetän edelleen joten en tiedä vielä, miltä rinnat tulee lopulta sitten näyttämään. Ihan hyvältä ne ainakin nyt näyttää. Ehkä vähän lurpat ovat, jos niissä ei ole paljon maitoa.

Itse en ole koskaan ollut erityisen huolissani ulkonäöstäni, mutta koen kuitenkin että raskauden jälkeen olen varmempi kehostani ja hyväksyn itseni paremmin sellaisena kuin olen.

Toivottavasti rohkaistut tekemään lapsen, jos kerran lasta kaipaat. Suurin osa raskauksista ja synnytyksistä kuitenkin sujuu hyvin tai ainakaan mitään vakavia vaurioita ei tule.

Jos et halua lapsia, niin älä anna kenenkään painostaa. Totuus on se, että ainakin alkuun vauva on äidin hoidettavana ja se on aika rankkaa unenpuutteineen kaikkineen.

Alatiesynnytys taitaa olla turvallisempi vaihtoehto ellei jotakin lääketieteellistä syytä tehdä sektiota, sektiohaava on myös ihan järkyttävän kipeä pitkän aikaa kuulemma, kun taas alatiesynnytyksestä aiheutuva jomotus parhaimmillaan häviää alle viikossa ja pahimmillaankin taitaa olla asennolla helpotettavissa. Itsellä synnytys oli äitiyden helpois osuus, vaikka imukuppisynnytys tehtiinkin vauvan sydänäänten alkaessa heiketä, ponnistusvaihe siis noin15 min.

Arvilta et taida välttyä ja jos se on deal breaker, niin siinä vastauksesi.

Alapääsi saattaa näyttää erilaiselta, mutta harvempaa miestä taitaa kiinnostaa.

Psyykkisesti saattaa olla vaikeaa, kun hormonit sekoavat kropassasi ja kaikki muuttuu. Siitäkin yleensä selviää.