"Unohdan" seurustelevani kun olen erossa puolisostani...
Kun kävelen yksin kaupungilla ja vastaan tulee pariskunta, olen surullinen siitä että minulla ei ole ketään. Tiedän kyllä olevani suhteessa, mutta tuntuu etten olisi. Parisuhde tuntuu vain oudolta ajatukselta.
Jatkuvasti mietin minkälainen minun kuuluisi olla, että muut pitävät minusta. En ole muuttanut itseäni, mutta tunnen ahdistusta netissä esiintyvistä vaatimuksista. Esimerkiksi luulin olevani pilalla kun olin harrastanut seksiä puolisoni kanssa. En enää sopinut niiden ihannekumppaniksi, jotka keskustelupalstalla kirjoittelivat haluavansa neitsyen. En ymmärrä miksen tajua, että mieheni on ainoa jolle minun kuuluu kelvata.
Kun itsetyydytän en pysty ajattelemaan itseäni puolisoni kanssa. Välillä yritän sitäkin. Yleensä ajatukset menevät siihen, että kuvittelen vain mieheni hymyillen sanovan että hän rakastaa minua. Nykyään kuvittelen mieheni yhdessä toisen naisen kanssa. Kerroin mielessäni tarinaa miehestä ja hänen tyttöystävästään, tuntuu luonnolliselta kuvitella heidän olevan pariskunta. Eli en edes tavallaan tajua, että minunhan se tyttöystävä oikeasti pitäisi olla.
Kuvitteellinen nainen on ulkonäöltään vastakohtani. On vaaleat hiukset, meikkiä, pitkät jalat, isot rinnat jne. Joinain kertoina kun ajattelen miestäni ja tätä naista yhdessä, itken. Etenkin tulemisen jälkeen itken reilusti. Tuntuu vaan pahalta olla näin huono, olla sellainen ulkopuolinen ja ylimääräinen asia.
Silloin kun olen mieheni seurassa, minulla ei ole pahoja ajatuksia ja tiedän olevani onnellisessa seurustelusuhteessa.
Tiedän etteivät nuo minun tapani auta asiassa eteenpäin, mutta niistä vaan on helppo pitää kiinni.
Onko kenelläkään muulla kokemusta samanlaisesta?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta kirjoitan silti että mitä jos juttelisit vaikka miehesi kanssa näistä? Ettet jää yksin ajatustesi kanssa. Kuulostat jotenkin lohduttomalta.
Osan ajatuksista olen kertonut. Ehkä olen hieman vähätellyt kuinka paljon ajatukset haittaavat. Tuosta että kuvittelen häntä eri naisen kanssa en ole viitsinyt kertoa. Ehkä pitää jossain vaiheessa avautua näistä huolista enemmän. Yrittää muotoilla asia niin ettei mies luule minun olevan kyllästynyt suhteeseen. ap
Kuulostaa siltä, että jonkinlainen terapia tekisi sinulle, ap, hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että jonkinlainen terapia tekisi sinulle, ap, hyvää.
Terapiassa olen aiemmin käynyt muiden asioiden vuoksi, totesivat terveeksi. Tuntuisi kiusalliselta puhua jollekin vieraalle näistä jutuista, miehelle puhuminenkin on vaikeaa. Varmaan aloitan puhumalla mieheni kanssa. ap
Erotkaa. Tee tämä jos rakastat miestäsi ja haluat hänelle paremman elämän. Tuo valhe-elämä on myrkyllistä molemmille teistä.
"..tiedän olevani onnellisessa seurustelusuhteessa."
Muu kertomasi tuntuu minusta ristiriitaiselta tämän kanssa..? Mulla on kyllä itselläkin ollut tuon kuuloinen, lyhyt seurustelusuhde. Olin niin epävarma itsestäni, etten tiennyt edes jutun alussa miltä pitäisi tuntua ja miksi ei tunnu siltä. No ei tunnu niin ei tunnu.
Ja uskon että senkin todella TUNTEE kun on oikea tyyppi kyseessä ;D
Ei ole, mutta kirjoitan silti että mitä jos juttelisit vaikka miehesi kanssa näistä? Ettet jää yksin ajatustesi kanssa. Kuulostat jotenkin lohduttomalta.