Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua, kun alkoholi on seurustelukumppanille vaikea asia?
19.03.2017 |
Kumppanini on alkoholistin lapsi. Se näkyy tietynlaisena hysteerisyytenä alkoholin käyttöä kohtaan. Esimerkiksi ruokajuomaksi kaatamaani viinilasillista saatetaan kommentoida sanomalla: "Onko sun taas pakko ottaa?" Baareihin tai yökerhoihin hän ei tietenkään lähde, mikä on ihan okei – saan kyllä kavereista seuraa – mutta hän on usein kireänä ja vähän ahdistuneenakin asiasta.
Miten voisin auttaa kumppaniani käsittelemään tätä asiaa? En halua ryhtyä hänen terapeutikseen, enkä ole valmis alkamaan varomaan ja häpeilemään alkoholinkäyttöäni. En usko, että munankuorilla kävely on mikään todellinen ratkaisu.
Jos ehdotuksesi on puhua asiasta, miten siitä mielestäsi kannattaisi puhua?
Kommentit (43)
No mikä pakko sitä viiniä on jatkuvasti litkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksaisi pidemmän päälle tuollaista käytöstä.
Taidat olla holisti?
Minä erosin vastaavassa tilanteessa, kun alkoi pikkuhiljaa niuhottamaan sitten kaikesta muustakin.
En tiedä, minusta tuo olisi kovin ahdistavaa.
Voin olla kuukausia juomatta lasillistakaan, mutta kyllä ahdistaisi kun joku kontrolloisi juomistani, joka on tyyliin kylmä olut saunan jälkeen joka kymmenes saunomis kerta. Tai lasi viiniä pitsan kanssa, viimeksi olen syönyt pitsaa viime kesänä. Tai vierailulla ystävän mies sanoo ostin hyvää viskiä, otatko siivun, kyllä, pidän viskin mausta.
Minulla on työkaveri, joka ei uskonnollisista syistä nauti pisaraakaan, olkoon niin, mutta hänen paheksuntansa hyvä viini keskustelusta on ahdistavaa.
En voisi ajatella tuollaisen paheksujan kanssa pidempää suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksaisi pidemmän päälle tuollaista käytöstä.
Taidat olla holisti?
No palstamammojen mittapuulla olen holisti, koska nautin hyvästä oluesta ja joskus jopa ihan parin tuopillisen verran. Oikeassa elämässä olen siitä kuitenkin kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aiheesta ei kannata kysyä tällä palstalla, koska täällä jokainen joka on eläissään edes kerran maistanut alkoholia on aivan täysi rappioalkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Jos ehdotuksesi on puhua asiasta, miten siitä mielestäsi kannattaisi puhua?
Miksi sinun alkoholin käyttösi on hänelle vaikea asia, mitä hän pelkää sen suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painotan vielä, että hän ei niinkään paheksu tai moralisoi kuin ahdistuu ja pelkää, ja koettaa sitten parhaansa mukaan kontrolloida noita tunteita esimerkiksi välttämällä tilanteita, joissa ihmiset ovat humalassa, tai koettamalla rajoittaa minun juomisiani. Minkään hihhulin kanssa en seurustelisikaan, mutta kun tämä asia on niin selvästi jotakin, mistä hän kärsii, ja kun hän on muuten todella rakas ja hyvä kumppani, olen ollut aika pitkäpinnainen. ap
Vastauksista päätellen kumppanikin löysi tämän viestiketjun aika äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä pakko sitä viiniä on jatkuvasti litkiä?
Ei mikään pakko, tietenkään. Satun vain pitämään erilaisista alkohlijuomista ja valitsen nauttia niitä. Pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa veroja, vai miten se meni? ap
Itse kokisin tuollaisen kommentoinnin todella ahdistavana. En sen takia, että minun olisi pakko juoda alkoholia vaan siksi, että en pidä siitä ollenkaan jos toinen ihminen yrittää kontrolloida tekemisiäni. Teen itse omat päätökseni siitä mitä juon, syön tai puen päälleni, kenenkään muun ei tarvitse siihen puuttua millään tavalla.
Joo, on ollut ongelmia kontrolloivan ex-puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanisi tarvitsee traumaterapiaa. Tietysti myös sun tuki on todella tärkeää siinä ja jos juot kotona niin jollekkin voi auttaa asian avaaminen, siis että sanoo jotain että minä juon tämän lasillisen, en tule humalaan enkä muutu ja rakastan ja olen se sama turvallinen ihminen kuin ennenkin. Siitähän on kyse, alkoholi ja muiden humala laukaisee turvattomuuden ja pelon ja ne turvalliset ihmiset muuttuvat alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkoholistien lapset yleensä myös havaitsevat todella herkästi käytöksestä jos on juotu edes yksi lasi.
Jos olisin tilanteessasi niin en joisi kotona tippaakaan jos kumppani olisi oikeasti se oikea ja rakas koska en haluaisi aiheuttaa turhaa pelkotilaa, enhän tarvitse alkoholia oikeesti nyt mihinkään. Tietysti se asia pitää silti hoitaa ja kumppani tarvitsee ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Itse kokisin tuollaisen kommentoinnin todella ahdistavana. En sen takia, että minun olisi pakko juoda alkoholia vaan siksi, että en pidä siitä ollenkaan jos toinen ihminen yrittää kontrolloida tekemisiäni. Teen itse omat päätökseni siitä mitä juon, syön tai puen päälleni, kenenkään muun ei tarvitse siihen puuttua millään tavalla.
Joo, on ollut ongelmia kontrolloivan ex-puolison kanssa.
Kontroloiva puoliso on vähän eri asia kun toisen trauma joka vaikuttaa käytökseen ja hän tiedostaa sen, musta olisi toisinpäin erittäin itsekästä alkaa juomaan kiusaksi toisen edessä ihan vaan koska minähän saan tehdä mitä haluan! Empatiakyvytön on sellainen ihminen.
Eri juttu sitten jos toinen ei suostu lähteä avaamaan ongelmaa mutta lähtökohtaisesti parisuhde on mun mielestä kahden kauppa eikä mikään valtataistelu missä ei tarvi välittää miten oma tekeminen vaikuttaa toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholin käyttö on semmoinen asia minkä pitäisi olla molemmilla samanlaista. Ja aina kun siitä alkoholista pitää puhua, se on jonkinlainen ongelma, olen huomannut!
Alkoholisti ei juo kun lähtee lapasesta. Tai jos juo ja lähtee lapasesta niin normijuojalle noloja tilanteita tulossa (olen kokenut!!!). Absolutistit usein näitä joiden perheessä juoppo tä itse ollut aiemmin juoppo. Eivät osaa rentoutua alkoholin lähellä.
En halus kumpiakaan lähimpään piiriini, sori vaan. Uuden treffikumppanin vien heti alkotestiin: Ekat treffit kävelylenkille että huomaan sujuuko juttu selvinpäin ja tokat treffit baariin/kotiin viini-iltaan niin näen pysyykö suht normaalina juopuneena (jotkut alkaa naureskelemaan, hihittämään, jotkut haastaa riitaa, jotkut muuttuu hiljaiseksi ja jotkut muuttuu rehvakkaiksi örveltäjiksi...). Normaali pysyy juopuneenakin omana itsenään, viinaongelmaiset muuttuu naurettaviksi.
Sun pitää kysyä, voiko kumppani luottaa siihen, että et juo samalla tavalla alkoholia kuin hänen vanhempansa. Mutta hänen pitäisi käsitellä asia eikä keskustelu varmaan periaatteessa auta. Tuo asia on kuitenkin hänelle tunneasia eikä järjen asia, vaikka siihen voisikin hetkellisesti suhtautua järjellä.
Kyse on vain siitä, kuinka itse jaksat tuollaista.
12, olen myös hyvin herkkä kaikenlaisen kontrolloin suhteen, ja laitan kyllä aina stopin tuollaisille kommenteille. Hänen oloaan se ei tietenkään auta.
Ghosts, en tarvitse alkoholia mutta tarvitsen kyllä vapauden tehdä sellaisia normaaliin elämänpiiriin kuuluvia asioita, joita haluan tehdä. Tunnen traumoja aika huonosti, mutta paniikkihäiriöistä kärsineenä minulla on voimakkaista tunteista sen verran kokemusta, etten usko välttelyn auttavan. ap
Vierailija kirjoitti:
Painotan vielä, että hän ei niinkään paheksu tai moralisoi kuin ahdistuu ja pelkää, ja koettaa sitten parhaansa mukaan kontrolloida noita tunteita esimerkiksi välttämällä tilanteita, joissa ihmiset ovat humalassa, tai koettamalla rajoittaa minun juomisiani. Minkään hihhulin kanssa en seurustelisikaan, mutta kun tämä asia on niin selvästi jotakin, mistä hän kärsii, ja kun hän on muuten todella rakas ja hyvä kumppani, olen ollut aika pitkäpinnainen. ap
Älä juo alkoholia hänen läsnäollessaan. Juo kun olet kavereiden kanssa ulkona, mutta älä kun olet hänen kanssaan. Olen seurannut samanlaista tapausta, ja sitä ahdistusta oli kamala seurata. Hän todennäköisesti pelkää että sinusta tulee hänen alkoholistivanhempansa. Käykö hän terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Painotan vielä, että hän ei niinkään paheksu tai moralisoi kuin ahdistuu ja pelkää, ja koettaa sitten parhaansa mukaan kontrolloida noita tunteita esimerkiksi välttämällä tilanteita, joissa ihmiset ovat humalassa, tai koettamalla rajoittaa minun juomisiani. Minkään hihhulin kanssa en seurustelisikaan, mutta kun tämä asia on niin selvästi jotakin, mistä hän kärsii, ja kun hän on muuten todella rakas ja hyvä kumppani, olen ollut aika pitkäpinnainen. ap
Mä en katselisi tuollaista kovinkaan pitkään, vaikka itsekin olen alkoholistin lapsi. Alkoholistin lapsena täytyy käsitellä se oma suhde alkoholiin läpi perinpohjin ja siten oppia terveen ja sairaan juomisen ero. Kumppanillasi on selkeästi nuo jutut vielä käsittelemättä.
Itse en jaksaisi pidemmän päälle tuollaista käytöstä.