Miten suhtautua, kun alkoholi on seurustelukumppanille vaikea asia?

Oikeastiko jotkut ovat sitä mieltä, että normaali suhde alkoholiin kehittyy siten, että toinen juo vain salaa ja ruoan kanssa ei saa ottaa viiniä?

Kuinka vanha tämä mies on? Eli kuinka kauan siitä on kun hän on asiasta kärsinyt? Miten hän on ahdistustaan hoitanut vai onko mitenkään? Mikä sinun alkoholin käytössä häntä oikeasti ahdistaa vai onko se vain jotakin päähän jumahtanutta pinttymää?

Asiaa ei hoideta niin, että et juo hänen ollessaan läsnä niin kuin joku ehdotti. Asiaa ei myöskään hoideta niin, että sinä alat sitä hänen kanssaan puimaan, se ei ole pätkääkään sinun ongelmasi. Sinä olet aikuinen ihminen ja juot kun katsot tilanteen sellaiseksi ja jos asia ei toista miellytä, niin ottaisin aikalisän suhteen kanssa. Toki toista voi ymmärtää, mutta tiettyyn rajaan asti vain.

Tuollainen on hieman sama asia kuin vaikka koirapelko. Pelko on todellinen, mutta se ei poistu niin, että koirat poistetaan elämästä kokonaan, vaan niin, että niistä saadaan myös hyviä kokemuksia ja niihin totutaan.

Vierailija kirjoitti:

Painotan vielä, että hän ei niinkään paheksu tai moralisoi kuin ahdistuu ja pelkää, ja koettaa sitten parhaansa mukaan kontrolloida noita tunteita esimerkiksi välttämällä tilanteita, joissa ihmiset ovat humalassa, tai koettamalla rajoittaa minun juomisiani. Minkään hihhulin kanssa en seurustelisikaan, mutta kun tämä asia on niin selvästi jotakin, mistä hän kärsii, ja kun hän on muuten todella rakas ja hyvä kumppani, olen ollut aika pitkäpinnainen. ap

Tuo kumppanisi ilmentämä ilmiö on jotenkin aivan erityisen suomalainen sairaus: nyt kun alan kirjoittaa tätä kommenttiani, keskustelussa on 13 kommenttia (joista uusin on Ap:n tarkennus avaukseensa, siis arvatenkin 11 vastaajaa) ja niihinkin mahtui jo pari samanlaista "ahdistujaa". Tämä Suomen v:sta 1919 jatkunut kieltolaki on näköjään onnistunut tavoitteessaan.

Ap, ei Sinun tuollaista kannata sietää eikä tarvitse jaksaa. Etsi terve mies (jotenkin sain käsityksen, että olet nainen; jos käsitykseni on virheellinen ja olet mies, sitten tietysti päinvastoin, etsi terve nainen).

Tuo tuollainen kumppanisi kaltainen ihmistyyppi osaa pilata perusteellisesti niin parisuhteen, taloyhtiöt (myös tupakoitsijoitten vainoaminen on tämän ihmistyypin intohimo ja pakkomielle), työelämän kuin yhteiskunnan ylisummaan.

Jos jäät katselemaan ja kuuntelemaan tuota kumppanisi harrastamaa henkistä väkivaltaa, se alkaa laajeta myös muille alueille. Jossain vaiheessa teillä koittaa päivä, kun et saa enää syödäkään mitään ja hän alkaa "kouluttaa" määrätietoisesti Sinusta anorektikkoa. Haluatko elämältäsi tuota tosiaankin?

En ole ihmissuhdepalstan tai minkään rakkausblogin pitäjä enkä muutoinkaan parisuhteitten erikoisasiantuntija, eikä minulla ole ollut tuhatta naista, mutta ihan vain muutaman suhteen sekä yleisen elämänkokemuksen perusteella rohkenisin ennustaa, että ei tuosta teidän suhteestanne kovin hyvää tule milloinkaan eikä millään. Eikä tuollaisen äkkiväärän fanaatikon kanssa kannata yrittää keskustella: tuhlaat vain ainutkertaista elämääsi pitkittämällä suhdetta ja lykkäämällä vääjäämätöntä.

Heivaa moinen ilonpilaaja, olipa hän sitten "alkoholistin lapsi" tai ei. Ei ole Sinun asiasi parantaa häntä etkä toisaalta saakaan ruveta muuttamaan häntä toiseksi ihmiseksi kuin on: myös se olisi henkistä, persoonaan kohdistuvaa väkivaltaa.

Etsi uusi kumppani, jonka kanssa seksi on nautinnollista, nauru raikaa, paperossi palaa ja huikka klumpsahtelee kurkusta alas, ja salli kumppanisi löytää itselleen sopiva sielunkumppani jostain toisesta samanlaisesta rajoittajasta. Tuossa yllähän niitä siis olisi hänelle jo parikin hyvää ehdokasta (puheenvuorot nro 2 ja 3), jos siis vain sukupuolet ovat "oikein päin".

22.! Lähdetkö treffeille? 😁 Hyvä ulosanti, voisin kuunnella juttujasi drinksun äärellä loputtomiin 😊

Ghosts kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kokisin tuollaisen kommentoinnin todella ahdistavana. En sen takia, että minun olisi pakko juoda alkoholia vaan siksi, että en pidä siitä ollenkaan jos toinen ihminen yrittää kontrolloida tekemisiäni. Teen itse omat päätökseni siitä mitä juon, syön tai puen päälleni, kenenkään muun ei tarvitse siihen puuttua millään tavalla.

Joo, on ollut ongelmia kontrolloivan ex-puolison kanssa.

Kontroloiva puoliso on vähän eri asia kun toisen trauma joka vaikuttaa käytökseen ja hän tiedostaa sen, musta olisi toisinpäin erittäin itsekästä alkaa juomaan kiusaksi toisen edessä ihan vaan koska minähän saan tehdä mitä haluan! Empatiakyvytön on sellainen ihminen.

Eri juttu sitten jos toinen ei suostu lähteä avaamaan ongelmaa mutta lähtökohtaisesti parisuhde on mun mielestä kahden kauppa eikä mikään valtataistelu missä ei tarvi välittää miten oma tekeminen vaikuttaa toiseen.

Ihmisen kontrollointi on ihmisen kontrollointia, oli syynä sitten trauma tai ihan vaan kusipäisyys. Ei voi alkaa latelemaan muille sääntöjä miten he voivat elää elämäänsä sen takia, että itsellään on traumoja asiasta X. Ne traumat tulee ihmisen itse selvittää ammattiavun kanssa eikä vaan vaatia muita muuttumaan.

Itse näkisin tässä kaksi vaihtoehtoa.

1) Mies alkaa selvittämään traumojaan ja lopettaa ap:n sättimisen, tai

2) Ap pakkaa kamppeensa.

Kokemuksesta voin sanoa, että näitä tällaisia asioita tulee jatkossa olemaan enemmän ja enemmän mitä mies ei siedä. Kohta sitten hiivit kotona vähin äänin ja mietit mistä mies seuraavaksi hermostuu tai ahdistuu.

Pari pointtia.

Olen ihminen, jonka elämään alkoholi kuuluu, vaikka riskirajoista jäädäänkin kauas. Jos joku haluaa seurustella absolutistin tai piilossa juojan kanssa, hänen täytyy valita joku toinen. Mutta tästä ei olekaan kysymys. Kumppanillani on huono omatunto siitä, että hän ahdistuu ja koettaa hallita sitä tuollaisilla kommeneilla. Hän tietää kyllä, ettei hänen asenteensa ole kohtuullinen, mutta sen muuttaminen on vaikeaa.

Kumppanini ei ole muuten luonteeltaan kontrolloiva tai nalkuttava vaan pikemminkin kiltti ja mukautuva. (Tämäkin voi olla alkoholistin lapsille tavallista, mutta ei nyt spekuloida sillä.) Hän on myös erittäin rakastava, omistautuva ja minulle hyvä. Tämä on kirjaimellisesti suhteemme ainoa ongelma: hänen huono kykynsä sietää muiden alkoholin käyttöä vastaan minun huono kykyni sietää kontrollointiyrityksiä.

Olen häivyttänyt näistä kommenteista sukupuolet tarkoituksella, jotteivat ne vaikuttaisi mielkikuviin. ap

Kai nyt ymmärrät, että eihän tuossa nyt mikään puhuminen auta. Eikä oikein pieni määrä terapiaakaan.

Lisäksi varmaan ymmärrät, että joka ainut kerta kun vaimosi näkee sinut humalassa hän yhdistää sinut alitajuisesti alkoholisti-isäänsä.

Varmaan käytännössä, jos naisesi kanssa haluat jatkaa, joudut jättämään alkoholinkäytön pois melkeinpä kokonaan. Jos hän on muuten huippu tyyppi, niin minusta tuo on aika mitätön uhraus.

M41

Todennäköisesti ap juo liikaa. Silloin minäkin kommentoisin.

Eikun...

Ei se Ap:n tarkennus ollutkaan uusin niistä 13:sta, jotka olivat silloin palstalla kun aloin kirjoittaa äskeistä kommenttiani: olin huolimaton ja katsoin tai muistin väärin. Nolo moka, anteeksi.

Se olikin jokin aikaisempi.

Vierailija kirjoitti:

22.! Lähdetkö treffeille? 😁 Hyvä ulosanti, voisin kuunnella juttujasi drinksun äärellä loputtomiin 😊

No oikein mielelläni!

Mutta miten saamme yhteyden, kun tänne ei saa lähettää mitään yhteystietoja?

Alkoholia ei tarvita mihinkään.

Valitettavasti tämä on puolisosi ongelma, ja vain hän voi tehdä asian eteen jotain. Hän tekee väärin kun yrittää kontrolloida sinua. Kertomasi perusteella et kuitenkaan ole alkoholisti etkä muutenkaan käytä alkoholia usein joten sinulla ei ongelmaa ole. Minulla on ollut menneisyydessä samantyyppisiä ongelmia ja itsekin yritin kontrolloida puolisoani koska pelkäsin ja ahdistuin. Tajusin kuitenkin kuinka julmaa tämä on puolisoani kohtaan ja aloin tekemään töitä selvittääkseni omat ongelmani. Jätin puolisoni rauhaan ja meistä kummastakin tuli onnellisempia. Hän ei joudu kärsimään turhista syytöksistä ja minua vanhat asiat eivät enää ahdista, ja jos ahdistavat, saan tukea puolisoltani. Nyt puolisosi ei yritä selvittää ongelmiaan vaan sysää ne sinun harteillesi ja se on todella epäreilua, koska et ole tehnyt mitään väärää.

Up

Alkoholista ahdistuvan kumppanilta edellytetään sitä, että hän ei missään nimessä toista niitä asioita, jotka toisen menneisyydessä kummittelevat. Eli käytännössä

- sinun alkoholinkäyttösi pitää olla hyvin kohtuullista. Humalahakuista juomista mieluummin ei ollenkaan, ei ainakaan koskaan puolison läsnäollessa.

- sinun pitäisi etukäteen tietää, paljonko aiot juoda ja pysyä siinä määrässä. Alkoholistin kanssa elänyt on nähnyt sen sata kertaa, kuinka alkoholisti lupaa juoda vain vähän ja pettää lupauksensa joka ikinen kerta. Siksi hän ahdistuu koska hän ei voi luottaa.

- sinun siis täytyy AINA pitää lupauksesi, osoittaa olevasi luottamuksen arvoinen joka kerta kun lupaat jotain. Alkoholistille alkoholi menee kaikkien annettujen lupausten edelle, moni alkoholisti itseasiassa lupailee tahallaan läpiä päähänsä, jotta rauhoittaisi toisen mieltä edes siksi hetkeksi, että alkkis saa itse sellaisen sopivan kännin päälle, ettei omatunto enää häiritse. Tästä syystä luottamus on ehdottoman tärkeää, koska alkoholistin lapsi on oppinut vain sen, että luottaa ei voi ja todennäköisesti kaikki lupaukset rikotaan.

Varmaan terapiastakaan ei olisi haittaa kumppanillesi, mutta totuus on sekin, että hän ei välttämättä koskaan opi suhtautumaan läheisen ihmisen alkoholinkäyttöön täysin ilman ahdistusta ja pelkoa. Sinun täytyy itsekin miettiä, että kuinka paljon ja millä ehdoilla haluat alkoholia käyttää ja sopiiko se yhteen kumppanisi toiveiden kanssa. Veikkaan että yksi suurimmista möröistä hänelle on arvaamattomuus. Siis jos sinä haluat elää niin, että yksi kylmä saunakalja voi muuttua kymmeneksi saunakaljaksi jos hyvin maittaa, niin todennäköisesti se on asia, johon kumppanisi ei koskaan pysty sopeutumaan. Hänen täytyy tietää, että se yksi saunakalja jää siihen yhteen. Epätietoisuus herättää pelkoa ja ahdistusta.

Sulla on nyt kysymyksen paikka. Kumpi on tärkeämpi, kumppani vai kotona alkoholin juominen? Onko pakko juoda kotona, mitä jos tekisitte kompromissin? Juot jatkossa ravintolassa tai baarissa tai kun hän ei ole paikalla. Ei ole pakko hieroa sitä toisen naamaan. Sillä tällä hetkellä kumppanisi tietää, että sinä ymmärrät miltä hänestä tuntuu ja silti juot -> hän voi kokea, että kiusaat tahaltesi. Minulla myös mies joka ei tykkää alkoholista. Koska hän on minulle rakkaampi kuin kotona ryyppäys, tehtiin kompromissi ja ryppään muualla kuin hänen seurassaan.

Tämän toisen alkoholinkäytöstä ahdistumisen osaa laittaa paremmin kontekstiin näin:

Kuvitellaan, että omaa puolisoani ahdistaisi tapani viihdekäyttää vaikka alpratsolaamia tai oksykodeiinia. Mielestäni minulla olisi käyttö hyvin hanskassa ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä näin olisikin.

Kunhan olisin hiukan uninen ja poissaoleva kerran viikossa tai parissa.

Olisiko puolisollani oikeus ahdistua päihteideni käytöstä? Alkoholin sosiaalinen hyväksyttävyys kulttuurissamme ei minusta liity asiaan, sillä saman kaliiberin päihteistä tässä on kysymys.

Vai olisiko, niin että hänellä olisi oikeus puolisoon, joka ei käytä päihteitä?

Ja olisiko parempi, että jos minulle pikku vedot silloin tällöin olisivat tärkeämmät, kuin suhde, niin etsisin sellaisen puolison, jota ne eivät haittaa?

Sanoisin myös, että ap:n ei tule muuttaa hyvin kohtuullista alkoholinkäyttöään mitenkään. Absolutistiksi ryhtyminen ei tule kysymykseen, koska ap ei selvästi ole siihen halukas. Ideaalitapauksessa ap:n kumppani käsittelee asian ja tulee sinuiksi sen kanssa, että hänen puolisonsa käyttää alkoholia kohtuudella. Tämä on kuitenkin yksin hänen vastuullaan.

On myös olemassa alkoholistien lapsia, jotka eivät opi sietämään puolisoltaan vähäistäkään alkoholinkäyttöä. Eräs tuttavani on todennut, että hän ei voisi lapsuutensa jälkeen seurustella miehen kanssa, joka juo pisaraakaan - siksi hän valitsi kumppanikseen toisen absolutistin.

Toivon ap:lle ja miehelle avoimia keskusteluja kummankin tunteista ja tarpeista - ja tarvittaessa rohkeutta tehdä päätös suhteen jatkosta.

En tosiaan "ryyppää kotona", kun kumppanini ei kerran alkoholia käytä, mutta kuten sanottu, minun elämääni kuuluu välillä olut saunan jälkeen ja lasillinen viiniä ruoan kanssa. Kumppanini on ihan samaa mieltä kanssani siitä, että se on ihan normaalia ja kohtuullista alkoholinkäyttöä, ja niin on baarissa käyminenkin.

Rakastan kumppaniani ja olen valmis auttamaan häntä muuttamaan asenteitaan alkoholia kohtaan, mutta en pidä oikeudenmukaisena sitä, että minä joutuisin varomaan, miten alkoholia käytän, säilytänkö alkholia kotona tai mihin sävyyn alkoholin juomisesta puhun. Paitsi että tuo loukkaa minulle hyvin tärkeää arvoa, en usko sen myöskään auttavan ketään muuttamaan ajatteluaan tervempään suuntaan. ap