Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten kestää vauvakuumetta..

Vierailija
19.03.2017 |

Olen aina halunnut lapsia ja kärsinyt vauvakuumeesta vuosia ollessani sinkkuna. Nyt vihdoin vakavassa parisuhteessa ja sovimme miehen kanssa, että odotamme vielä vuoden ennen vauvayrityksiä. Olemme seurustelleet puoli vuotta ja muutimme juuri yhteen. Tiedän, että on järkevää odottaa ennen vauvaa, mutta ah kuinka vaikeaa se on! Meinaan haljeta pelkästä ajatuksesta, että viimeinkin saatan saada kaiken mitä haluan.. oman perheen :) Jos ihan pikkusen ja mieheltä salaa ostan vauvanvaatetta..? Toisaalta pelottaa, kun enhän edes tiedä saanko lapsia tai että kauanko yritys kestää :(

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olette olleet niin vähän aikaa yhdessä että kannattaa odottaa ainakin kaksi vuotta vielä. Vuodessa et ehdi toiseen kunnolla edes tutustua. Vauva kuumetta voi helpottaa jos ajattelet niin että se mies voi paljastua vielä isoksi lapseksi ja päädyt jo nyt tekemään kaikki kotona. Tai ehkä hän käyttää huumeita tai alkoholia ja on väkivaltainen tai narsisti. Semmoisenko kanssa haluat lapsen? Mielummin odottaa ja olla varma että kyseessä on ihminen joka osaa ottaa vastuun siitä pienestä ihmisestä. Vauvakuumeesta huolimatta pitää osata katsoa faktoja.

Vierailija
2/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattele sitä, että saimme lapsen. Hän on vammainen. Saimme toisen lapsen ja tutkimukset kesken eri vamman takia. Olen siis kahden vammaisen lapsen äiti ja haave normaalista perhe-elämästä on karissut. Meillä ei sitä tule ikinä olemaan.

Toivottavasti auttoi vauvakuumeeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu kyllä ihan pariskunnan iästä. Jos yli kolmekymppiset odottavat monta vuotta, ei niitä lapsia välttämättä enää tulekaan.

Vierailija
4/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä ikäisiä olette? Jos alle kolmekymppisiä niin kannattaa odottaa ainakin pari vuotta, koska ei ole iän takia kiire. Onko mies muuten valmis sitoutumaan esim menemään naimisiin?

Vierailija
5/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vihdoin vakavassa suhteessa? Ethän nyt vain ensimmäiseen puoli vuotta kestäneeseen suhteeseesi heti ole tekemässä lapsia?

Vierailija
6/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ajattele sitä, että saimme lapsen. Hän on vammainen. Saimme toisen lapsen ja tutkimukset kesken eri vamman takia. Olen siis kahden vammaisen lapsen äiti ja haave normaalista perhe-elämästä on karissut. Meillä ei sitä tule ikinä olemaan.

Toivottavasti auttoi vauvakuumeeseen.

Yök mikä asenne. Vammaiset lapset on ihan yhtä rakkaita kuin terveetkin, hyi sua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä ei varmaan auta, mutta minä tulin raskaaksi kun oltiin seurustelu vasta puoli vuotta, toivoin kovasti tyttöä ja sain terveen rauhallisen ihanan prinsessa tytön! Mies on auttanut, ja itseasiassa "kunnostaunut" vielä enemmän vauvan tulon myötä, ei juo oikein ollenkaan, on kotona perheen kanssa ja leikkii tytön kanssa :) tuli vain positiivisia ylläreitä esille!

Vierailija
8/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kyllä ihan pariskunnan iästä. Jos yli kolmekymppiset odottavat monta vuotta, ei niitä lapsia välttämättä enää tulekaan.

Sanoisin kyllä että vasta lähempänä 35 alkaa olemaan kiire ja sillon kannattaa alkaa vasta yrittämään kohtuu nopeasti mutta ei silloinkaan ihmisen kanssa josta ei ole 100 varma

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan auta, mutta minä tulin raskaaksi kun oltiin seurustelu vasta puoli vuotta, toivoin kovasti tyttöä ja sain terveen rauhallisen ihanan prinsessa tytön! Mies on auttanut, ja itseasiassa "kunnostaunut" vielä enemmän vauvan tulon myötä, ei juo oikein ollenkaan, on kotona perheen kanssa ja leikkii tytön kanssa :) tuli vain positiivisia ylläreitä esille!

Enemmän poikkeus kun sääntö. Lisäksi kun lapsesta riittää voi olla varma. Se ekan voi olla ihana terve ja rauhallinen lapsi tai sairas ja rauhaton joka ei tee muuta kun huutaa. Siinä ropisee toki nopeasti sitten ne pinkit lasit silmistä ja voipi olla ettei tykkää enää siitä ihmisestä puolin ja toisin jonka valitsi.

Vierailija
10/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan auta, mutta minä tulin raskaaksi kun oltiin seurustelu vasta puoli vuotta, toivoin kovasti tyttöä ja sain terveen rauhallisen ihanan prinsessa tytön! Mies on auttanut, ja itseasiassa "kunnostaunut" vielä enemmän vauvan tulon myötä, ei juo oikein ollenkaan, on kotona perheen kanssa ja leikkii tytön kanssa :) tuli vain positiivisia ylläreitä esille!

Enemmän poikkeus kun sääntö. Lisäksi kun lapsesta riittää voi olla varma. Se ekan voi olla ihana terve ja rauhallinen lapsi tai sairas ja rauhaton joka ei tee muuta kun huutaa. Siinä ropisee toki nopeasti sitten ne pinkit lasit silmistä ja voipi olla ettei tykkää enää siitä ihmisestä puolin ja toisin jonka valitsi.

Tiedän, mutta minulla kävikin hyvin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvakuumeeseen auttaa kun miettii realiteetteja. Et vielä tiedä olisiko miehestä hyväksi isäksi. Saatat päätyä yksin masentuneena vauvan kanssa,kun mies ihastuu toiseen ja pakenee. Siinä sitten tuijotat seiniä ja mietit mikä meni pieleen. Raskaus ja vauva-aika voi olla niin raskasta, että nauti nyt tuosta ajasta. Voit liikkua ilman jatkuvia kipuja ja pahaa oloa.

Vierailija
12/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on ollut vauvakuumetta siitä lähtien, kun aloin seurustelemaan 2 vuotta sitten. Varmaan lähes päivittäin käy asia nopeasti mielessä, välillä uppoudun haaveisiin monta kertaa päivässä. Kuvittelen esim tilanteen kun saamme miehen kanssa tietää minun olevan raskaana. Tulee myös lämmin olo kun mies vihjaa puheissaan, että joskus meillä voi olla lapsi.

 Ärsyttää kun järjen näkökulmasta näille haluille ei ole perusteita. Monesti itken kun pelkään synnytystä, sen kipuja ja mahdollista äänekästä ilmojen karkaamista (ääni on nolompi kuin uloste siinä tilanteessa). Tosi paljon ahdistaa se, että joutuu enemmän näkemään ihmisiä lapsen takia. Luonteen pitää muuttua ujosta rohkeaksi, koska muuten lapsi voi satuttaa itsensä kun en uskalla julkisella paikalla varoittaa lasta huutamalla.

En ymmärrä miksei vauvakuume voi lähteä pois, haluaisin keskittyä nauttimaan nykyhetkestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä esimmerkki naisen kyvyystä suunnitella ja ohjata omaa toimintaansa. :)

Vierailija
14/15 |
19.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele sitä, että saimme lapsen. Hän on vammainen. Saimme toisen lapsen ja tutkimukset kesken eri vamman takia. Olen siis kahden vammaisen lapsen äiti ja haave normaalista perhe-elämästä on karissut. Meillä ei sitä tule ikinä olemaan.

Toivottavasti auttoi vauvakuumeeseen.

Yök mikä asenne. Vammaiset lapset on ihan yhtä rakkaita kuin terveetkin, hyi sua.

Tietysti ovat yhtä rakkaita! Kuka väitti muuta? Uskon heidän tarvitsevan vielä enemmän rakkautta kuin terve sillä heidän elämänsä tulee olemaan kovaa.

Sinusta paljastuu vain tietämättömyys. Et ymmärrä sitä kuormaa mikä tulee vammaisen lapsen myötä ja miten se vaikuttaa parisuhteeseen ja omaan elämään. Esimerkiksi en voi mennä töihin koska lapseni eivät pärjää normaalissa päiväkodissa ja laitospaikkaa en halua. Saamme apuja kotiin koska lastenpsykiatri on puoltanut niitä koska yksi ihminen ei jaksa heidän kanssaan. Ei vaikka mies ottaisi työpäivän jälkeen vetovastuun.

Rakkauden määrää ei vähennä se työmäärä mikä vammaisesta lapsesta tulee, naurettavaa väittää niin.

Onneksi tukiverkot kunnossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
22.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vauvakuumetta siitä lähtien, kun aloin seurustelemaan 2 vuotta sitten. Varmaan lähes päivittäin käy asia nopeasti mielessä, välillä uppoudun haaveisiin monta kertaa päivässä. Kuvittelen esim tilanteen kun saamme miehen kanssa tietää minun olevan raskaana. Tulee myös lämmin olo kun mies vihjaa puheissaan, että joskus meillä voi olla lapsi.

 Ärsyttää kun järjen näkökulmasta näille haluille ei ole perusteita. Monesti itken kun pelkään synnytystä, sen kipuja ja mahdollista äänekästä ilmojen karkaamista (ääni on nolompi kuin uloste siinä tilanteessa). Tosi paljon ahdistaa se, että joutuu enemmän näkemään ihmisiä lapsen takia. Luonteen pitää muuttua ujosta rohkeaksi, koska muuten lapsi voi satuttaa itsensä kun en uskalla julkisella paikalla varoittaa lasta huutamalla.

En ymmärrä miksei vauvakuume voi lähteä pois, haluaisin keskittyä nauttimaan nykyhetkestä.

Mäkään en ole mikään ekstrovertti vaan melko ujo ihminen. Kuitenkin nainen muuttuu äärettömän paljon lapsen saatuaan, ainakin tämä on oma kokemukseni. Uskon että jos lapsesi olisi vaarassa niin varmasti huutaisit sille muista välittämättä. Kuulostaapa tosi surulliselta edes ajatus et voisi antaa lapsen olla vaarassa oman ujouden tähden. Ja nuo häpeä-ajatukset ei oo mitään tavallista ujoutta, niiden kanssa eläminen on varmasti hirvittävän raskasta. Toivottavasti pääsisit puhumaan asioista jollekin ja saisit lapsen h hyvillä mielin.

Ja synnytyksestä: ketään ei siinä tilanteessa kiinnosta pierut tai kakat. Jos niiden pelon vuoksi jätät lapsen tekemättä niim mieti vanhana oisko kannattanut yrittää selättää moiset pelot.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme seitsemän