Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytynyt epä-aikuinen
19.03.2017 |
Tuli mieleen toisesta aloituksesta, mutta tämä on pyörinyt pitkään mielessäni. Olen kärsinyt mt-ongelmista koko elämäni eli 25 vuotta. Tuona aikana on mennyt ohi todella paljon asioita, joita muut tekevät, koska olen syrjäytynyt. Samoin omat vanhempani eivät viitsineet auttaa kotitöiden opettamisessa. Ja tähän päälle olen introvertti kilttityttö-yhdistelmä. Alan pikkuhiljaa voimaan paremmin, mutta asia mikä minulla on edessä on "elämään oppiminen". 25 vuotiaana minulta odotetaan sitä että osaa yhtä sun toista, mutta todellisuudessa haparoin vielä perusarki osaamisen kanssa kuten pesukoneen käytössä. Ravintola etikettiä en tiedä, koska en ole koskaan ollut ravintolassa. Enkä sen enempää baarissa. Meikkaamistakin olisi kiva osata. Listaa voi jatkaa. Edellä olevat esimerkit kun eivät kuulu jokapäiväiseen elämään. Ahdistaa astua maailmaan missä minulta odotetaan jo kaikennäköistä. Tämän ikäisenä saatetaan kysyä jo lapsisuunnitelmistakin. Olin hammaslääkärissä tovi sitten ja tämä kysyi olenko raskaana (aivan asianmukaisesti lääkkeiden vuoksi) ja minä naurahdin, koska otin toteamuksen vitsinä. Kunnes tajusin taas oman ikäni. Minulla on traumaperäinen stressihäiriö mm. ja jotenkin tunnen että olen henkisesti jossain takanapäin. Luonnollisesti minultä myös odotetaan että olen työskennellyt tai opiskellut tai ollut parisuhteessa/seurustellut ym. Näissä kohdissa olen aina valehdellut jotain ympäripyöreää. Tuntuu itsestäänkin pahalta ettei ole osannut elää tai tehdä jotain mielenkiintoista. Mielipiteitä? Tukea :/
Kommentit (3)
Tuossa iässä kerkeää vielä opiskelemaan. Alat nyt vain hakemaan paikkoja. Noi meikkaamiset ja kaikki muutkin tuollaiset asiat kerkeää kyllä opettelemaan helposti. Se ei ole mitään ydinfysiikkaa. Saatat olla nyt syrjäytynyt, mutta et enää 5 vuoden päästä jos pääset jotenkin opintoihin tai työpaikkaan kiinni. Ainakin jokin peruskoulun jälkeinen tutkinto olisi hyvä olla. Moni on vielä epävarma tuossa iässä ja vanhempanakin. Siitä huolimatta kannattaa vain yrittää tehdä eri asioita ja mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olin tuossa iässä vielä ihan hukassa ja jos haluat tietää niin ovat kaikki muutkin. Toiset osaavat vain peittää sen paremmin kuin toiset. Kuulostaa siltä, että yrität hirveästi elää "oikein" niin kuin ajattelet kaikkien muidenkin ihmisten elävän. Ei sellaista "oikein" elämistä ole olemassakaan, joten ei kannata ottaa paineita tai elää yhteiskunnan odotusten mukaan. Teet niin kuin itse koet parhaimmaksi. Ota elämääsi uusia asioita vähän kerrallaan ja opettele ja iloitse niistä. Pikkuaskelin.
Kiitos. Tämä helpotti hieman. Unohdin tosiaan mainita että olen neuroottinen ja perfektionisti, mikä osaltaan on varmasti vaikuttanut elämäni suuntaan. Ja vaikka en osaa sanoittaa sitä, niin oletan että "nuoruus" myös vaikuttaa siihen että yrittää liikaa.
Itsekin olin tuossa iässä vielä ihan hukassa ja jos haluat tietää niin ovat kaikki muutkin. Toiset osaavat vain peittää sen paremmin kuin toiset. Kuulostaa siltä, että yrität hirveästi elää "oikein" niin kuin ajattelet kaikkien muidenkin ihmisten elävän. Ei sellaista "oikein" elämistä ole olemassakaan, joten ei kannata ottaa paineita tai elää yhteiskunnan odotusten mukaan. Teet niin kuin itse koet parhaimmaksi. Ota elämääsi uusia asioita vähän kerrallaan ja opettele ja iloitse niistä. Pikkuaskelin.