Kertokaa vinkkejä, miten lopettaa kokonaan pitkäaikainen ystävyys ihmisen kanssa, joka ei enää tunnu ystävältä?

Vaikka juuri noin.

Jätät vaan vastaamatta

Älä vastaa yhteydenottoihin äläkä itse ota yhteyttä.

Se on se vanhanaikainen tapa, joka toimii, jos vastapuolella on vähääkään järkeä päässä.

Turha mielestäni päin naamaa alkaa tuollaista palautetta antamaan ellet tarkoituksella halua olla ilkeä. Vähennät vain yhteydenpitoa.

Lopetin yhden kaveruussuhteen niin, että lainasin kaverille jonkun verran rahaa. Seuraavan kerran kun pyysi taas rahaa lainaksi, sanoin että maksa ensin entiset. Ei kuulunut mitään tyypistä sen jälkeen. Pieni rahallinen satsaus, mutta kannatti. 

Vierailija kirjoitti:

Älä vastaa yhteydenottoihin äläkä itse ota yhteyttä.

Se on se vanhanaikainen tapa, joka toimii, jos vastapuolella on vähääkään järkeä päässä.

En suosittele tätä tapaa. 

Ystäväni hylkäsi minut, kun sairastuin syöpään. Ihmettelin, kun hänestä ei kuulunut, kunnes hän katkaisi puhelun soittaessani hänelle. Olin edelleen ymmälläni, koska olemme tunteneet toisemme lapsesta lähtien ja olen hänen lapsensa kummi. Soitin hänen miehelleen, joka ystävällisesti (ja nolona) kertoi, ettei ystäväni halua enää olla kanssani tekemisissä.

Fiksumpi tapa: soita tai ehkä kirjoita ystävällesi, kiitä aiemmasta ystävyydestänne ja mainitse, ettei teillä enää ole mitään yhteistä ja toivota hänelle hyvää jatkoa.

Vaihdat numeroa.

Kolmannen maailman ylijäämäväestö tuhoaa Pohjolan ystävyyssuhteet.

Feidaat pois pikku hiljaa. Vastaat vähän myöhässä viesteihin, aina ei juuri nyt ehdi tavata jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vastaa yhteydenottoihin äläkä itse ota yhteyttä.

Se on se vanhanaikainen tapa, joka toimii, jos vastapuolella on vähääkään järkeä päässä.

En suosittele tätä tapaa. 

Ystäväni hylkäsi minut, kun sairastuin syöpään. Ihmettelin, kun hänestä ei kuulunut, kunnes hän katkaisi puhelun soittaessani hänelle. Olin edelleen ymmälläni, koska olemme tunteneet toisemme lapsesta lähtien ja olen hänen lapsensa kummi. Soitin hänen miehelleen, joka ystävällisesti (ja nolona) kertoi, ettei ystäväni halua enää olla kanssani tekemisissä.

Fiksumpi tapa: soita tai ehkä kirjoita ystävällesi, kiitä aiemmasta ystävyydestänne ja mainitse, ettei teillä enää ole mitään yhteistä ja toivota hänelle hyvää jatkoa.

Kamala ystävä

Musta feidaaminen voi olla omalla tavallaan tosi tökeröä. Mutta sekin niin riippuu tapauksesta, joskus vaan voi mennä vuosia ja sitten ehkä molemmilla on se käsitys, että ollaan ihmisinä muututtu tms. Mutta jos taas toinen tuntuu kaipaavan ystävyyttä, minusta tämä on huono vaihtoehto.

Muita vaihtoehtoja: sanot, että et saa enää ystävyydestänne mitään.

Tai sanot, että haluat, ettei olla enää tekemisissä, mutta että se johtuu omista syistäsi (elämänmuutos tai mitä nyt keksit).

Minä olin n. 20-vuotiaana aika masentunut ja minulla oli ystävyyssuhde, joka oli aika yksipuolinen loppujen lopuksi. Olin myös kykenemätön näin näkemään. Olin yrittänyt ottaa yhteyttä tyttöön, jonka kanssa olimme kaveeranneet ja hän sanoi minulle sitten lopulta suoraan, että ei halunnut olla tekemisissä. Se tuntui hyvin pahalta ja koska oma tilanteeni oli huono, se ei vienyt asioita parempaan suuntaan, enkä kasvanut siitä yhtään ihmisenä. Suoraan sanominen vain sai hylkäyksen tuntumaan vieläkin suuremmalta. Vaikea sanoa, mikä olisi ollut hyvä tapa, ehkä silloin ei oikein mikään.

... taidan olla se sinun kaverisi. Pitikö meidän nähdä eilen, mutta peruit just kun olin saanut kämpän sinua varten siivottua, tarjoilut hoidettua ja olin jo noussut bussiin tullakseni sinua vastaan? Alkaako nimesi E-kirjaimella?

Ehkä tunne on molemminpuolinen? Hauska että koet olevasi muka jotenkin asemassa jossa pohdit miten lopettaa ystävyys. Todennäköisesti se toinenkaan ei lopulta ole niin innostunut yhteydenpidostasi kuin ehkä luulet. Kohteliaisuuttaan?

Ainakaan itse en haluaisi olla noin feikin ihmisen ystävä. Ei millään pahalla. Jos ei oo munaa sanoa että en enää välitä pitää yhteyttä niin sitten ei ole. Lapsellista jättää vastaamatta tms. Nuo tavat ovat lähinnä vain sellaisia että toinen varmemmin ällöää sinua ihmisenä.

Sama asia kuin sopia treffit jonku kanssa ja jättää menemättä -kuvitella wttä joo minä olen nyt hyvä ihminen vaikka todellisuudessa ihan muuta. Toinen vaan odottaa paikalla ja ihmetttelee et jaha, onkohan se toinen jossain onnettomuudessa vai mikä ihme?

Ehkä sinunlaisey ihmiset pelkäävät että se toinen ei reagoikaan niin vahvasti. Ehkä harmittaa jos näkee että toista ei niin kauheasti juuri sinun seurasi kiinnostAkaan. Helpompi siis jättää kertomatta omat ajatukset ja voi näin suojella itseään. Kuvitella että se toinen siellä nyt varmaan tekee itsarin tai itkee kun en enää hänen kaverinsa halua olla. :-D olette sairaita narsisteja

Feidaa pikku hiljaa. Se on minusta kaikkein armollisin tapa eikä vaadi selittelyä.

Pari omaa ystävää olen "hukannut" vähentämällä ja hidastamalla yhteydenottoja, perumalla viime tipassa ja sitten vaan kiertelemällä.

Kerran sanoin mielestäni kohteliaasti mutta suoraan, ja siitä nousi sen verran kova paskamyrsky ja haukkuminen, että en enää sorru siihen.

Mä ainakin haluan kuulla suoraan jos ei kiinnosta ystävyys. Vihaan tällaista selän takana nysväämistä ja sitä että teeskentelee kaveria.

Vaikka olenkin ollut kuinka masentunut tahansa niin mua ainakin masentais jos kaveritkin paljastuisivat tällaiseksi väittelijä-teeskentelijöiksi.

Monesti se tunne on ystävyyden kohdalla muutenkin niin että molemmat tuppaa olemaan tumpiintyneitä toisiin. Voi olla helpotus molemmille.

Minä en ainakaan oo ikinä ollut kenenkään kaveri yksipuolisesti. Se ois säälittävää. Jos kaverisi on sun luontoinen häntäheikki niin sitten ei varmaan halua kohdata faktaa faktana? Tai kuten pari kommentoijaa tässä jotka riippuvaisia jostain kaverista yksipuolisesti.. tosin jos hän on tällainen häntäheikki niin varmasti olisitte vielä ylimmät ystävykset. Ansainneet toisenne. ;DD

Mun yksi ystävyyteni loppui hiipumalla. Ystävällä oli paljon menoja ja aikaa tapaamisille oli vaikea löytää. Loppuvaiheessa se olin minä, joka aina ehdotti tapaamista. Mutta totta puhuen parilla viimeisellä tapaamiskerralla alkoi jo tuntua, ettei yhteistä enää ollut. Huomasin, että olin jopa helpottunut tapaamisen loputtua. Sen jälkeen en itsekään ottanut yhteyttä. Välillä mietin, mitä hänelle kuuluu, mutta toisaalta on mukava ajatella häntä tietyn elämänvaiheen hyvänä ystävänä, joka oli ja meni.

Vierailija kirjoitti:

Älä vastaa yhteydenottoihin äläkä itse ota yhteyttä.

Se on se vanhanaikainen tapa, joka toimii, jos vastapuolella on vähääkään järkeä päässä.

Valitettavasti mulla on sellaisia tyyppejä, jotka eivät monen VUODENKAAN jälkeen ymmärrä yskää.

Minulla on kaveri, josta en ole varma haluaako hän olla kanssani tekemisissä. Näemme muutaman kerran vuodessa illanvietoissa ja juttelemme niitä näitä. Nuorempana olimme tekemisissä viikoittain, mutta ajat ja elämäntilanteet muuttuvat. Hän ei juuri koskaan vastaa tekstiviesteihini, vaikka kysyisin ihan jotain käytännön asiaa tapaamistamme koskien johon olisi kiva saada vastaus. Viestittely hänen kanssaan on turhauttavaa, kuin seinälle puhuisi. Mitään riitaa meillä ei ole koskaan ollut. Ei tee mieli enää viestitellä kun mitään vastausta ei koskaan tule. Joskus muutama vuosi sitten hän sanoi, ettei ole syytä pahastua jos hän ei heti vastaa viesteihin, mutta mielestäni tapoihin kuuluisi edes jotain vastata joskus. Mitä mieltä olette, haluaako tämä kaveri lopettaa yhteydenpidon kanssani vai mistä on kyse?

(Anteeksi, en tarkoittanut kaapata ketjua, mutta ajattelin että tämä olisi hyvä paikka kysyä.)

Muuten mitä väliä on sillä, onko jättämänsä ystävä lapsensa kummi, jos kummilapsi on jo aikuinen? Jos kummi ei ole missään tekemisissä kummilapsensa kanssa, niin mitäpä sellaisella ystävällä on virkaa!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vastaa yhteydenottoihin äläkä itse ota yhteyttä.

Se on se vanhanaikainen tapa, joka toimii, jos vastapuolella on vähääkään järkeä päässä.

Valitettavasti mulla on sellaisia tyyppejä, jotka eivät monen VUODENKAAN jälkeen ymmärrä yskää.

Temppu jonka toimii: vaihda numero uuteen salaiseen ja unohda kertoa se näille tyypeille. Fiksut tuttavat tajuavat ettei numeroita luovuteta eteenpäin. Jos eivät tajua, eivät ole fiksuja ja heidätkin voi  tiputtaa listalta seuraavan numeronvaihdon yhteydessä ilman selittelyjä.