Kertokaa vinkkejä, miten lopettaa kokonaan pitkäaikainen ystävyys ihmisen kanssa, joka ei enää tunnu ystävältä?

Vierailija kirjoitti:

Musta feidaaminen voi olla omalla tavallaan tosi tökeröä. Mutta sekin niin riippuu tapauksesta, joskus vaan voi mennä vuosia ja sitten ehkä molemmilla on se käsitys, että ollaan ihmisinä muututtu tms. Mutta jos taas toinen tuntuu kaipaavan ystävyyttä, minusta tämä on huono vaihtoehto.

Muita vaihtoehtoja: sanot, että et saa enää ystävyydestänne mitään.

Tai sanot, että haluat, ettei olla enää tekemisissä, mutta että se johtuu omista syistäsi (elämänmuutos tai mitä nyt keksit).

Minä olin n. 20-vuotiaana aika masentunut ja minulla oli ystävyyssuhde, joka oli aika yksipuolinen loppujen lopuksi. Olin myös kykenemätön näin näkemään. Olin yrittänyt ottaa yhteyttä tyttöön, jonka kanssa olimme kaveeranneet ja hän sanoi minulle sitten lopulta suoraan, että ei halunnut olla tekemisissä. Se tuntui hyvin pahalta ja koska oma tilanteeni oli huono, se ei vienyt asioita parempaan suuntaan, enkä kasvanut siitä yhtään ihmisenä. Suoraan sanominen vain sai hylkäyksen tuntumaan vieläkin suuremmalta. Vaikea sanoa, mikä olisi ollut hyvä tapa, ehkä silloin ei oikein mikään.

Minustakin on julmaa sanoa tuollaisia asioita päin naamaa. Minusta feidaaminen on parempi ja inhimillisempi tapa. Itse en ainakaan jaksa ehdotella esim. tapaamisia ihmiselle, joka ei koskaan onnistu järjestämään niille aikaa. Minulla on tällainen tuttu ja olen jo päätellyt, että ilmeisesti emme enää tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti jotkut on niin kieroja että saattavat kuukausi- tai vuositolkulla "vihjailla" kaverille ettei seuransa kiinnosta? Vastaatte viesteihin myöhässä ja loukkaatte ihan vähän vaan jotta tajuaisi vihjeen..ei hyvää päivää. Kasvattakaa selkäranka! Voiko narsistisempaa käytöstä ollakaan. Jos ette halua olla jonkun kaveri,kertokaa se heille.

Jos joku ei halua olla kaverini ja sanoo sen minulle, niin tietysti kysyn häneltä miksi. Mikset halua olla kaverini? Meillähän oli niin kivaa yhdessä, tai ainakin minulla oli. Mitä vastaisit siihen? Että sinulla ei ollut kivaa, koska...?

Ilman selitystä jättäjät on kyllä tosi vellihousuja! Ettei voi ystävälle selittää mikä mättää ja että haluaa lopettaa ystävyyden. Noloa, häpeällistä, sillä et voi tietää ystäväsi tilannetta tällä hetkellä.

Miten joku voi ehdottaa noin kylmää tapaa, eikö teillä ole tunteita lainkaan, saati empatiaa?

Vierailija kirjoitti:

Kolmannen maailman ylijäämäväestö tuhoaa Pohjolan ystävyyssuhteet.

Pakkomielteisellä rassilla ylijäämä-INCELillä ei ikinä ole ollut ystäviä.

Mitään ei tartte selitellä. Poistat sen vain yhteystiedoista ja vaikka estät. Selittely on paskaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vastaa yhteydenottoihin äläkä itse ota yhteyttä.

Se on se vanhanaikainen tapa, joka toimii, jos vastapuolella on vähääkään järkeä päässä.

 

Valitettavasti mulla on sellaisia tyyppejä, jotka eivät monen VUODENKAAN jälkeen ymmärrä yskää.

Minulla yksi joka ei monen VUOSIKYMMENENKÄÄN jälkeen ymmärrä yskää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vastaa yhteydenottoihin äläkä itse ota yhteyttä.

Se on se vanhanaikainen tapa, joka toimii, jos vastapuolella on vähääkään järkeä päässä.

 

Valitettavasti mulla on sellaisia tyyppejä, jotka eivät monen VUODENKAAN jälkeen ymmärrä yskää.

Minulla yksi joka ei monen VUOSIKYMMENENKÄÄN jälkeen ymmärrä yskää. 

Mitäs jos opettelisit olemaan vastuullinen ja rohkea aikuinen ja kertoisit tämän hänelle? Olisi hoitunut asia jo vuosikymmen sitten! Haloo!! 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka juuri noin.

Tämä on oikea tapa.

Miksi et halua olla tekemisissä ystävän kanssa ? Onko muitakin samankaltaisia ystäviä sinulla,

mikä teitä yhdisti ? 

Vierailija kirjoitti:

Jätät vaan vastaamatta

Aika ilkeää.

Mut on vaan jätetty. Ilman saatesanoja.

Minut on moni "ystävä" jättänyt juuri noin, että eivät enää vastaa puheluihin, tekstiviesteistä näkyy että on luettu, mutta vastaavat jotain lyhyesti vasta päivien jälkeen yms. Kyllä siinä tyhmempikin ymmärtää mistä on kyse. Se vaan raivostuttaa että kun on sitten sattumalta törmännyt jossain näihin niin sitten teeskenellään ilahtunutta, "oi miten kiva nähdä pitkästä aikaa" ym. p*skaa. Joskus en ole voinut vastustaa kiusausta ja olen ehdottanut tuollaisessa tilanteessa, että lähdetkö samantien kahville, ja katsonut sitä paniikinomaista ilmettä ja hymyn hyytymistä, kun "juuri nyt" ei ehdi.. 

Enkä vieläkään tiedä mikä itsessä on vikana että niin moni kaveri on jättänyt. Arvelen että olen liian tylsä, liian ruma, liian köyhä, liian huono työ, sillä oikeastaan kaikki kaverini ovat olleet minua kauniimpia (joka on tosin hyvin helppoa), varakkaampia, koulutetumpia ja paremmissa töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta feidaaminen voi olla omalla tavallaan tosi tökeröä. Mutta sekin niin riippuu tapauksesta, joskus vaan voi mennä vuosia ja sitten ehkä molemmilla on se käsitys, että ollaan ihmisinä muututtu tms. Mutta jos taas toinen tuntuu kaipaavan ystävyyttä, minusta tämä on huono vaihtoehto.

Muita vaihtoehtoja: sanot, että et saa enää ystävyydestänne mitään.

Tai sanot, että haluat, ettei olla enää tekemisissä, mutta että se johtuu omista syistäsi (elämänmuutos tai mitä nyt keksit).

Minä olin n. 20-vuotiaana aika masentunut ja minulla oli ystävyyssuhde, joka oli aika yksipuolinen loppujen lopuksi. Olin myös kykenemätön näin näkemään. Olin yrittänyt ottaa yhteyttä tyttöön, jonka kanssa olimme kaveeranneet ja hän sanoi minulle sitten lopulta suoraan, että ei halunnut olla tekemisissä. Se tuntui hyvin pahalta ja koska oma tilanteeni oli huono, se ei vienyt asioita

Mutta siinä jää miettimään, mitä pahaa tein ? Ja masentaa..

Pitääkö aikuiselle ihmiselle alkaa opettamaan käytöstapoja vai feidatako ystävyys vähin yhteydenotoin?

Pitääkö aikuiselle todella kertoa että en pitänyt kun teit sitä tätä tota, kun lauoit rasistisia kommenttejasi, kun kerroit salaisuuteni illanistujaisissa kaikelle kansalle, kun jatkuvasti puhut vain sinusta itsestäsi, kun roikut minussa kuin kärpänen kärpäspaperissa enkä saa olla vastaamatta yhteydenttoihisi? Että en pitänyt siitä kun tarjosit minulle ruokaa jolle olen allerginen? Että en pitänyt siitä kun aloit yhteydenpitoon minun exäni kanssa? Että en pitänyt siitä kun määräsit aina tahdin, oltiin sitten kaupoilla tai kävelyllä tai missä vaan? Että en pitänyt siitä kun teit oharit? Että en pitänyt siitä kun ylitit rajani jatkuvasti tunkeutumalla minun ja muiden ihmisten väliseen kanssakäymiseen? Että en pitänyt siitä kun hyppäsit kännissä auton rattiin? Että en pitänyt krokotiilinkyyneleistäsi? Että en pitänyt siitä kun arvostelit minun valintojani? Että en pitänyt siitä kun haukuit yhteisiä tuttaviamme?

Pitääkö aikuiselle ihmiselle ihan oikeasti kertoa nämä kaikki? Eikö hänellä itsellään ole mitään velvollisuutta käyttäytyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vastaa yhteydenottoihin äläkä itse ota yhteyttä.

Se on se vanhanaikainen tapa, joka toimii, jos vastapuolella on vähääkään järkeä päässä.

 

Valitettavasti mulla on sellaisia tyyppejä, jotka eivät monen VUODENKAAN jälkeen ymmärrä yskää.

Minulla yksi joka ei monen VUOSIKYMMENENKÄÄN jälkeen ymmärrä yskää. 

Mitäs jos opettelisit olemaan vastuullinen ja rohkea aikuinen ja kertoisit tämän hänelle? Olisi hoitunut asia jo vuosikymmen sitten! Haloo!! 

Mitäs jos hoitaisit omat asiasi?

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö aikuiselle ihmiselle alkaa opettamaan käytöstapoja vai feidatako ystävyys vähin yhteydenotoin?

Pitääkö aikuiselle todella kertoa että en pitänyt kun teit sitä tätä tota, kun lauoit rasistisia kommenttejasi, kun kerroit salaisuuteni illanistujaisissa kaikelle kansalle, kun jatkuvasti puhut vain sinusta itsestäsi, kun roikut minussa kuin kärpänen kärpäspaperissa enkä saa olla vastaamatta yhteydenttoihisi? Että en pitänyt siitä kun tarjosit minulle ruokaa jolle olen allerginen? Että en pitänyt siitä kun aloit yhteydenpitoon minun exäni kanssa? Että en pitänyt siitä kun määräsit aina tahdin, oltiin sitten kaupoilla tai kävelyllä tai missä vaan? Että en pitänyt siitä kun teit oharit? Että en pitänyt siitä kun ylitit rajani jatkuvasti tunkeutumalla minun ja muiden ihmisten väliseen kanssakäymiseen? Että en pitänyt siitä kun hyppäsit kännissä auton rattiin? Että en pitänyt krokotiilinkyyneleistäsi? Että en pitänyt si

Ei ole mikään pakko, mutta se tuntuu välillä hyvältä. Täällä on vain näitä korrektiuden pyhiä valvojia, joiden mielestä kaikki pitää hoitaa juuri niinkuin he haluavat. He tuntevat olevansa jotakin kun pääsevät pätemään.

Itse aikoinaan soitin ja sanoin etten jaksa enää olla hyväksikäytettävänä, kun ystävyys toimii vain toiseen suuntaan eli silloin, kun hän tarvitsi jotain.

ignore.

kaikki. aivan kaikki:

puh, kortitkirjeet..

-

niin kyllä se veljeily/siskoilu saa sen uuden suunnan

Minulle sanoi eräs tuttava että elämme niin erilaista elämää, että ei meistä voi tulla pitkäaikaisia ystäviä. Hyväksyin. 

Ystävyyksillä voi olla tärkeä paikkansa jossain elämänvaiheessa. Kun tuo vaihe on eletty, saattaa se ystävyyskin kuivua.

Aina ystävyys ei ole molemminpuolin yhtä syvää tai yhtä tärkeää molemmille osapuolille.

Joskus ystävä voi etääntyä jonkin pienen asian vuoksi. Voi tulla sanoneeksi jotain, mikä loukkaa toista. Ystävyys voi jäätyä siihen, vaikkei loukannut ymmärrä mitä on tapahtunut. Myös toisen ajatusmaailma ja arvot voivat osoittautua erottavaksi tekijäksi.

En kannata siltojen polttelua niin jää mahdollisuus, että myöhemmin taas jokin asia tai muuttunut elämäntilanne lähentää uudelleen.