Kertokaa vinkkejä, miten lopettaa kokonaan pitkäaikainen ystävyys ihmisen kanssa, joka ei enää tunnu ystävältä?

Vierailija kirjoitti:

Muuten mitä väliä on sillä, onko jättämänsä ystävä lapsensa kummi, jos kummilapsi on jo aikuinen? Jos kummi ei ole missään tekemisissä kummilapsensa kanssa, niin mitäpä sellaisella ystävällä on virkaa!?

Ystäväni halusi minut heidän lapsensa kummiksi, koska olimme läheisiä.

Pidän edelleen yhteyttä hänen lapsensa kanssa, joka hämmästyi äitinsä käytöstä.

t. Syöpään sairastunut

Pidä pelkkänä kaverina ja hyvänpäivän tuttuna tästedes. Loukkaa sitä vaikka vähän. Ei pahasti, mut muka vahingossa, niin et se ajattelee et oot moukka jonka kanssa on tympeää nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Pidä pelkkänä kaverina ja hyvänpäivän tuttuna tästedes. Loukkaa sitä vaikka vähän. Ei pahasti, mut muka vahingossa, niin et se ajattelee et oot moukka jonka kanssa on tympeää nähdä.

Tai tahallaan, koska olet moukka. :)

Ihmeellisiä "ystävyyssuhteita" teillä... itse olen ajan puutteen takia jättänyt hoitamatta paria ystävyyttä vuosien varrella, mutta ei tarkoitus ollut päästä ihmisistä eroon, päinvastoin tuntui ikävältä kun en vaan ehtinyt pitää yhteyttä. En kyllä edes alkaisi kaveerata sellaisen ihmisen kanssa, josta haluaisin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä pelkkänä kaverina ja hyvänpäivän tuttuna tästedes. Loukkaa sitä vaikka vähän. Ei pahasti, mut muka vahingossa, niin et se ajattelee et oot moukka jonka kanssa on tympeää nähdä.

Tai tahallaan, koska olet moukka. :)

Muka tahallaan = tahallaan. Mut ehkä tuo ei ookaan hyvä neuvo tarkemmin ajateltuna. Tulee vielä riita. Numero vaihtoon. Onhan se selkärangatonta mut mitä muutakaan voi. Itse en ymmärrä sellasta et kun itse luulet et kaikki on hyvin niin lyödään yhtäkkiä luukut kii. Suhteessa kun suhteessa. Onkohan se narsismia?

Siis oikeasti jotkut on niin kieroja että saattavat kuukausi- tai vuositolkulla "vihjailla" kaverille ettei seuransa kiinnosta? Vastaatte viesteihin myöhässä ja loukkaatte ihan vähän vaan jotta tajuaisi vihjeen..ei hyvää päivää. Kasvattakaa selkäranka! Voiko narsistisempaa käytöstä ollakaan. Jos ette halua olla jonkun kaveri,kertokaa se heille.

Uteliaisuudesta kysyn, että minkälaisista syistä pitkäaikainen ystävyys katkaistaan? Ymmärrän että lyhytaikainen ystävyys viilenee mutta jos toisia on kestetty jo pitkään, ehkä vuosikymmeniä, niin mistä syistä toisen seura ei enää kiinnostakaan?

Minä olen vuosien saatossa jättänyt osan hiljakseen, mutta viimeisin loppui riidan jälkeen ja suoralla pyynnöllä olla pitämättä minuun ja perheeseeni yhteyttä. Jälkimmäinen keino oli parempi, pääsi ahdistavasta tyypistä kerralla eroon eikä tartte vahingossa tavatessa jäädä juttelemaan väkinäisesti, kunhan kulkee ohi kuin ei huomaisikaan. Mahtavaa!

Nämä on vaikeita asioita. Kun toisaalta et jaksais mitään draamaakaan, mikä on tietty ymmärrettävää kun loukkaat toista, eli et halua loukata, mut mikä sit olis se oikea tapa?

Vierailija kirjoitti:

... taidan olla se sinun kaverisi. Pitikö meidän nähdä eilen, mutta peruit just kun olin saanut kämpän sinua varten siivottua, tarjoilut hoidettua ja olin jo noussut bussiin tullakseni sinua vastaan? Alkaako nimesi E-kirjaimella?

Jos ystäväsi on sairastunut syöpään ja kiukettelet siitä, niin olet pikkumainen horo.

Sinkkumies

Riippuu minkälainen ystäväsi on. Jos hän kestää kuulla 'totuuden' niin ehkä voit kertoa jotakin ympäripyöreää, että koette kasvaneen erilleen tms.

Mielestäni ehkä kiltein keino on pikkuhiljaa vain vähentää yhteydenottoja. Vastaat itse viesteihin neutraalisti mutta et itse aloita keskusteluja. Itse tein näin. Vastailin vähän harvemmin puhelimeen mutta sitten ystävä alkoi pommitamaan poikaystävääni ja jopa siskoani. Päätin sitten kirjoittaa "kirjeen", jossa kerroin että ehkä parempi että jatkamme elämäämme ilman ystävyyttämme tms. Kirjeessa ei ollut mitenkään listattuna hänen "vikojaan", vaan se oli suhteellisen neutraali.

En tiedä onko tuollanen "kirje" mitenkään tarpeellinen, jos olet jo päättänyt katkaista ystävyyden. Itsellä ehkä takaraivossa jyskytti, että hän itse havaitsisi asiat kirjeen luettuaan ja ystävyyden pystyisi pelastamaan. Mutta se oli aika naiivi ajatus. Jos "vika" on toisen persoonassa niin ei siinä mitkään kirjeet auta.

Olen kuullut edelleen, kun tämä ex- ystävä päivittelee selän takana, että olen yhtäkkiä täysin syyttä katkaissut ystävyytemme. Eli jotkut ihmiset eivät siltikään halua ymmärtää, vaikka sen heille selostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä "ystävyyssuhteita" teillä... itse olen ajan puutteen takia jättänyt hoitamatta paria ystävyyttä vuosien varrella, mutta ei tarkoitus ollut päästä ihmisistä eroon, päinvastoin tuntui ikävältä kun en vaan ehtinyt pitää yhteyttä. En kyllä edes alkaisi kaveerata sellaisen ihmisen kanssa, josta haluaisin eroon.

Ehkä sulla on vähän ihmissuhteista opittavaa, jos oikeasti olet tota mieltä. Ajatteletko myös ettet ikinä alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, josta joutuisit myöjemmin eroamaan.

Varsinkin pitkäikäisissä ihmissuhteissa ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Ehkä se ystävä, jonka kansaa teineinä höpöteltiin miehistä ja juhlimisesta on parinkymmenen vuoden päästä edelleenkin jämähtänyt sille asteelle, eikä hänen kanssaan ole oikein enää mitään puhuttavaa. Ei kai sitä vain yhteisen historian vuoksi tarvitse olla ystäviä. Tai sitten on ystävä, jonka käytöas on ajan myötä huonontunut. Ystävä, jonka kanssa vuosikymmen sitten oli hauskaa mutta nyt ainut tehtäväsi on kuunnella ja tukea häntä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Itse ainakin pidän ystävinä henkilöitä, jotka ovat minulle tärkeitä. Mielestäni on hyväksikäyttöä pysyä jonkun "ystävänä" vain, kun ei ole muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Uteliaisuudesta kysyn, että minkälaisista syistä pitkäaikainen ystävyys katkaistaan? Ymmärrän että lyhytaikainen ystävyys viilenee mutta jos toisia on kestetty jo pitkään, ehkä vuosikymmeniä, niin mistä syistä toisen seura ei enää kiinnostakaan?

Ystävästä paljastui pikkuhiljaa puolia, joista en pitänyt. En mitenkään heti ystävyyden alussa saanut tietää kokonaiskuvaa hänestä. Hänen luonteensa paljastui pikkuhiljaa tai sitten hän muuttui ystävyytemme aikana. Epäilen ensimmäistä. Hän arvosteli, juoruili, ei ollut kiinnostunut minun asioistani, haukkui muita, oli negatiivinen, käytti minua ongelmiensa purkuun. Nämä kaikki ohitin olankohautuksella. Mutta vuosien mittaan sain tarpeekseni ja varsinkin erään tapauksen jälkeen, jossa hän toimi kaksinaamaisesti.

Itse olen ehkä siinä ajatuksessa, että pitkäikäisiä varsinkin nuoruudessa aloitettua ystävyyssuhteita joutuu ehkä herkemmin punnitsemaan uudestaan aikuisuudessa, kuin sitten aikuisena solmittuja ystävyyssuhteita.

Kaverini onnistui vuosien tuskailun jälkeen katkaisemaan välit minuun haukkumalla minua oikein olan takaa sekä miehelleni että parhaalle ystävälleni. Kokeile sitä.

Ei se ole kaunistelua, että sanoo että on kasvettu erilleen. Varsinkin jos ystävyys on alkanu lapsuudessa tai nuoruudessa. Se on monesti niin.

Ystäväni on tehnyt mulle muutaman itsekään tempun. Unohtelee tärkeät tapahtumat. Lupailee. Vähän naljailee ja arvostelee. Nyt viimeisimpänä on muka kehunut ystävyyttämme aivan liian maireasti, että mietin väkisinkin että veetuileeko tuo. Pitää itseään selvästi hieman parempana ihmisenä. Nykyään ottaa yhteyttä vain jos tarvitsee jotain.

Kuulostaa siltä etten ole kovin tärkeä. Luulee varmaan etten pärjää ilman, eikä kehtaa sanoa..Oh dear..

Minä olen estänyt jotkut whatsapissa.

Ehkä se kertoo vaikka noin.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti jotkut on niin kieroja että saattavat kuukausi- tai vuositolkulla "vihjailla" kaverille ettei seuransa kiinnosta? Vastaatte viesteihin myöhässä ja loukkaatte ihan vähän vaan jotta tajuaisi vihjeen..ei hyvää päivää. Kasvattakaa selkäranka! Voiko narsistisempaa käytöstä ollakaan. Jos ette halua olla jonkun kaveri,kertokaa se heille.

Hyvin sanottu.

Oliko teidän ystävyys noin kauheaa sinulle, ettei se ansaitse kunnon lopetusta?

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä "ystävyyssuhteita" teillä... itse olen ajan puutteen takia jättänyt hoitamatta paria ystävyyttä vuosien varrella, mutta ei tarkoitus ollut päästä ihmisistä eroon, päinvastoin tuntui ikävältä kun en vaan ehtinyt pitää yhteyttä.

Mulla ei ole ystäviä, pelkkiä koulututtuja, ei sen enempää. Ne nyt ainakin hiipuu pakostakin. Ainakin Mulla.