Sairastuin syöpään, en aio kertoa miehelle
Saapa nähdä kuinka kauan hän minua kuin roskaa.
Ei anna hyvänyön toivotuksia, hierontaa, romantiikkaa, apua arjessa, lahjoja. Ei tue missään. Haukkuu, huomauttelee ja on ilkeä.
Sain viikko sitten kuulla sairastuneeni syöpään. Paranemisennuste hyvä, mutta raskaat 5 vuotta edessä. Aion selvitä ilman miehen apua.
Kommentit (7)
Marttyyrikruunu päähän vaan ja kärsimyksen tietä eteenpäin. Sillä lailla.
Eiköhän se mies huomaa kertomattakin.
Tämä provo aloitus on loukkaava syöpään sairastuneita kohtaan. Kummatkin vanhempani ovat käyneet läpi syövän ja siinä jos missä tarvitaan tukea muilta. Yleensä käydään läpi kuolemaankin liittyviä ajatuksia.
Ymmärrän ap:tä. Minulla vähän samallainen mies. Sillä erolla vain, että on ilkeä ihan kaikille, ei pelkästään minulle. Hyvin kyllä sen kanssa pärjää jos ei koskaan tuo omaa mielipidettään ilmi, eikä pahemmin ota kantaa sen kätinöihin. Ja meillä mies kyllä muistaa syntymäpäivänä. Eikä oikeastaan haukukaan, on vain äkkipikainen hermoilija. Mutta minustakin tuntuu että en ihan heti hänelle kertoisi jos saisastuisin vaikka syöpään. Kerran sainkin kutsun mammografian jälkeen tarkempiin tutkimuksiin, mutta en kertonut miehelle mitään. Mutta vaikea olisi sairastaa 5v niin, ettei toinen huomaa.
No pitäisikö jättää tuollainen mies? Jos kerts on ilkeä yms etkä halua kertoa hänelle tosella suurta uutista itsestäsi? Ei kuulosta terveeltä parisuhteelta. Eli lähde pois ja saat kunnolla levättyä/keskittyä sairauteen. Ei tarvitse energiaa tuhlata mutehtimiseen