Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vinkkejä arkojen marsujen rohkaisemiseen?
16.03.2017 |
Noin puoli vuotta sitten minulle tuli kaksi marsua "lyhytaikaiseen hoitoon". Marsuja ei ilmeisesti tullakaan hakemaan takaisin, enkä voisi olla iloisempi, sillä ne ovat nyt minun marsuni, enkä enää edes antaisi niitä pois.
En usko, että marsuja on varsinaisesti kaltoinkohdeltu, mutta luulen, että niitä on jollain lailla laiminlyöty ennen kuin ne tulivat minulle. Molemmat ovat fyysisesti erinomaisessa kunnossa, mutta ne ovat hirveän arkoja ja pelokkaita, siis jopa marsujen mittapuulla! Tullessaan ne pelkäsivät ihmisiä aivan hirveästi. Ne vilahtivat piiloon joka kerta, kun kuljin häkin ohi. Suurimman osan ajasta ne vain kyhjöttivät mökeissään ja uskaltautuivat syömään vain silloin kun luulivat, ettei lähellä ole ihmisiä.
Pikku hiljaa marsut rohkaistuivat, eivätkä enää korvaansa heilauttaneet, kun tulin lähelle. Siinä vaiheessa aloin opettaa niille temppuja. Molemmat oppivat nopeasti ns. tassutempun, jossa niiden täytyy astua käteni päälle molemmilla etujaloillaan ennen kuin ne saavat herkun. Nyt harjoittelemme vaikeampaa "silitystemppua", jossa marsujen täytyy ensin antaa minun silittää niitä kyljestä ennen kuin saavat herkun. Silitystempussakin ne ovat edistyneet, mutta sen kanssa on kuitenkin vielä ongelmia. Ne ovat jo todella seurallisia, ne tulevat kerjäämään ruokaa kun kävelen ohi ja aloittavat kovan kerjäyskonsertin, kun kuulevat minun pilkkovan jotain syötävää keittiössä. Seurallisuus kestää kuitenkin vain niin kauan, kun pysyttelen häkin toisella puolella. Kun avaan häkin, ne juoksevat karkuun eivätkä millään halua tulla kosketetuiksi.
Nyt olen parin päivän ajan yrittänyt myös opettaa niille sylitemppua. Siinä nostan marsun ensin häkistä syliini, ja sylissä marsu saa itselleen herkun. Niistä kumpikaan ei kuitenkaan halua ollenkaan olla sylissä. Ne rimpuilevat ja juoksevat karkuun kun yritän ottaa niitä häkistä. Sitten kun viimein saan ne kiinni, ne jäätyvät kauhusta paikoilleen. Marsuista rohkeampi saa herkun syötyä jo sylissä, mutta ujompi uskaltaa vain tarttua herkkuunsa hampaillaan. Sille olen antanut herkun heti, kun se on päässyt takaisin häkkiin, että se toivottavasti ymmärtäisi sylissäolon ja herkun välisen yhteyden.
Osaatteko neuvoa minua? Onko sylittelyn harjoitteleminen vielä liian aikaista? Tykkäisin kovasti mennä eläimen tahdissa, mutta nämä ovat täällä kuitenkin jo sen puoli vuotta olleet ja minusta tuntuu, että jos en pakottaisi niitä mukavuusalueensa ulkopuolelle, niin silloin ne eivät tulisi koskaan täysin tottumaan ihmisiin.
Olen yrittänyt parhaani mukaan lahjoa niitä herkuilla, ja lähestyn niitä aina hitaasti ja näkyvästi (en äkkinäisesti selän takaa). Tuntuu, ettei se riitä. Onko mitään muuta, mitä voisin tehdä opettaakseni niille, että olen ihan kiva tyyppi? Vai pitääkö tässä vain jatkaa entiseen malliin ja antaa ajan vaikuttaa?
Ja ongelma on pelkästään ihmisarkuuden kanssa, käytännön hoitotoimet ovat käsittääkseni hanskassa. Marsut saavat hyvää ravintoa (lisätyllä c-vitamiinilla), häkin pidän puhtaana ja kynnet nipsuttelen. Marsut tulevat myös keskenään hyvin toimeen.
Kommentit (18)
Kiitoksia vastauksesta! :)
Marsut ovat tosiaan tottuneet minuun jo sen verran, että saan avata häkin oven ojentaakseni niille herkkuja. Käsi on kiva silloin, kun se tarjoaa jotain. Mutta joskus herkkuhetkenäkin marsut alkavat epäröidä käden aikeita. Ne pitävät sitä varautunutta "tsuku tsuku" -ääntä. Joskus ne päättelevät, että käsi on kivasti vain tuomassa ruokaa, ja uskaltautuvat syömään. Joskus käsi taas onkin kamala huijari, joka näyttää tarjoavan ruokaa, mutta yrittääkin ottaa marsusta kiinni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, en osaa neuvoa kun en ole marsua nähnytkään 25 vuoteen, mutta ihan mukava stoori.
Ihanaa että pidät noin hyvää huolta marsuistasi ap. En itse osaa sinua neuvoa koska en marsuja ole koskaan omistanut mutta jatka yrittämistä. Uskon että ne tulevat tuottamaan tulosta!
Kilttimarsuja? Mitä se tarkoittaa?
Ja kiitos 5, kiva kuulla rohkaisevia sanoja. Uskon siihen, että eläinten eteen täytyy aina tehdä parhaansa, sillä se on vähintä, mitä eläin ansaitsee. Takaraivoon meinaa kuitenkin takoa aina se epäilys, että ovatko parhaat yritykseni sittenkään tarpeeksi hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut marsuja 15 vuotta ja tän hetkiset on samanlaisia kun alottajan, tosin ei puhettakaan että esim. tassua antaisivat. Kädestä syövät ja silittää antavat silloin tällöin, mutta useimmiten juoksevat karkuun kun häkin ohi kävelee ja syliin nostamisesta ei tykkää. Sylissä ei kuitenkaan ole niinkään peloissaan. Poikasesta asti mulla olleet ja samanlailla totutettu kun aikasemmat, jotkut marsut näköjään vaan ei niinkään välitä ihmisseurasta.
Hei, kerrotko marsujen sukupuolen ja mahdollisen rodun. Jos pet-marsuja, kuvailisitko karvaa(pitkä-lyhyt, karkea-sileä, crestejä-ei crestejä). Tiedätkö marsujen ikää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marsut ovat molemmat naaraita, rodusta minulla ei ole hajuakaan. Minulle nämä ovat ihan vain tavallisia marsuja :D Molemmilla on lyhyt turkki, joka tuntumaltaan muistuttaa siankarvasiveltimiä, eli kaipa nämä karkeakarvaisia ovat. Ne syntyivät kuulemma joulukuussa 2015 tai tammikuussa 2016, eli niillä on nyt ikää vähän yli vuosi. Kuinka niin?
Omien kokemusteni mukaan sekä sukupuolella voi olla vaikutusta;naaraat ovat usein arempia eivätkä ainakaan mun elämäni naarasmarsuista kukaan ollut mitenkään erityisen "ihmisten perään". Olivat kyllä sylissä, mutteivat samaan tapaan nauttineet koskaan kirputteluista tai silityksistä. Enemmän olivat sellaisia omien juttujen touhottajia.
Roduissa olen huomannut myös eroja: abessiinisekoitukset ovat aina olleet paljon tempperamenttisempia kuin ilman abessiinia(pidempi karva ja crestejä). Näin ollen myös rohkeampia, tuiskahtelevampia, ja enemmän kontaktia hakevia.
Hienosti olet marsujasi hoitanut ja kouluttanut, itse ottaisin kokeiluun vielä mökin poistamisen. Marsut piiloutuvat tosi herkästi sinne mökkiin varsinkin jos vähän pelottaa, mutta siten myös ehdollistuvat siihen pakenemiseen vielä enemmän.*Eli mökki veks vähäksi aikaa, ja heiniä jatkuvalla syötöllä muttei niin että pääsevät aina sinne alle turvaan.
Näin ohjaat niitä myös sietämään perusarjen tapahtumia teillä, ja samalla rohkaiset niitä.
Lisäksi laittaisin vapaaksi aina kun olet itse paikalla, tsekkaat vaan ettei ole johtoja tms.vaaran paikkoja, ja estät sohvan alle menot. Kuljet marsujen vapaana ollessa tietysti varovasti ettet astu päälle jos lähestyvät sinua. Itse myös siedätin marsujani siten että makasin lattialla niiden kanssa, ja palkitsin kun tulivat lähelle /luokse.
Tuossa voi olla se tilanne että kun niitä on kaksi, niin tavallaan pitävät laumana yllä sitä pelkoa myös, eli toinen lietsoo toista. Työskentelisin ensisijaisesti sen pomomarsun kanssa, josko toinen rohkaistuisi esimerkin voimasta.
Silityksestä vielä; todella harva marsu tykkää kylkien silittämisestä, eli vaihda silityspaikaksi ihan päälaki, korvan juuri tms, ja kokeile kirputtamista, joka on kuitenkin marsujen omaa kieltä.
Marsut on todellla yksilöllisiä, eli kaikista ei tule koskaan niitä syliteltäviä. Itsellä osa ei koskaan tykännyt nostamisesta, miten päin vaan nätisti teki ja kuinka marsun ehdoilla tahansa. Mutta koska rapsutukset ja kirputtelu+siihen sisältyvät herkut(tuore persilja ja yksi sekosi täysin tuoreesta basilikasta) olivatkin tosi kivoja, niin reaktiot tuli ja meni nopeasti ohi.
*sori, tää vaihe meni jo ohi teillä. Huonoa sisälukutaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkoa, iällä on sillai merkitystä että kuinka kauan ovat olleet arkoja pötkylöitä, eli puhutaanko vuoden ikäisistä vai viisivuotiaista kuikuista.
Olet kyllä ihana marsu-emäntä. Onnea harjoituksiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkitsemisesta vielä: älä palkitse arempaa kuikkua häkkiin takaisin pääsystä. Jos herkku ei mene silloin kun palkitsemisen tulisi tapahtua, niin sitten ei mene. Jätä arempi sylistä vielä pois, ja laita molemmat ehdottomasti vapaaksi jaloittelemaan mahdollisimman paljon ja usein. Siinä voi tulla pissaa jos toistakin, joista osa on ihan reviirin merkkausta, ja siten marsujen turvallisuudentunteelle tärkeä pointti, mutta useimmiten alkavat tehdä tarpeitaan tiettyihin paikkoihin, joten opit sen nopeasti. Marsut saavat näin laajennettua reviiriään, eikä häkin ulkopuolella oleminen itsessään ole enää niin pelottavaa. Ja kun reviiri laajenee, ei häkkikään ole enää niin tärkeä turvapaikka.
Onko sulla häkki jollain tasolla vai lattialla? Jos tason päällä, jaloittelut voi aloittaa niin että nostat häkin lattialle marsulle ns turvalliseen paikkaan(seinä takana/sivulla), nostat marsut lattialle, ja kun ovat aikansa totutelleet tilaan, voit avata häkin oven(mikäli ei taikakuutioista tehty), jolloin pääsevät tarvittaessa häkkiin syömään/juomaan/tarpeilleen(toiset marsut oppivat tämänkin, usko tai älä). Itse käytin myös marsuilla vanhoja käsipyyhkeitä häkissä silloin tällöin, tai sylitellessä, ja näitä on helppoa hyödyntää jaloittelussakin, koska silloin marsuilla on jo omat hajujäljet olemassa siellä, mihin pyyhkeet laitetaan.
Minä aina ajattelin, että kylki olisi se paras paikka silittää! :o Nämä marsut kun eivät OLLENKAAN anna koskea luppakorviinsa. Eli vaikka muuta kosketusta ne sietävätkin huonosti, niin korvakosketuksia eivät laisinkaan. Päälakisilitystä en taas ole paljoa harrastanut, kun järkeilin, että silloin käteni tulisi suoraan ylhäältäpäin, mikä olisi pelottavaa. Mutta alan kokeilla nyt muunkinlaisia silityksiä kuin kylkeä, varmaan päälaelta ja kenties sormella hellästi kuonon päältä? Mutta en varmaankaan tule lopettamaan kylkisilityksiä kokonaan, kun niitä nämä nimenomaiset yksilöt kuitenkin sietävät jonkin verran.
Siitä olenkin iloinen, että marsut tulivat minulle näin nuorina :) Keski-ikäisiä tai vanhoja marsuja olisi varmasti paljon vaikeampi enää totuttaa uusiin asioihin. Näillekin muutto oli selvästi suuri shokki, eikä mikään ihme, kun ne ensin joutuivat neljän tunnin automatkalle pimeässä pikku laatikossa, sitten aivan vieraan hajuiseen paikkaan vieraaseen äänimaailmaan, ja nyt niitä vielä - hyi - kosketaankin! Mutta nyt marsut ovat jo tottuneet minuun ja minun paikkaani, ja tulevat varmasti pääsemään muutosta yli tulevina elinvuosinaan.
Häkki on lattialla. Se on 180 x 60 , eli ei kyllä pysyisi millään tasolla :D Häkki on vain siitä hankala, että sen seinäaukot ovat niin korkealla, etteivät marsut pääse itse kiipeämään niistä ulos. Olen harkinnut ostaa sellaisen pajusillan, jota pitkin ne pääsisivät häkin seinäaukoista itse ulos. Tähän mennessä marsut eivät ole laisinkaan viihtyneet häkin ulkopuolella (minkä vuoksi onkin sitten hyvä, että häkki on noin iso), mutta lattiaoleilun opettelu voisi kai rohkaista niitä paljon! Valitettavasti en voi koskaan tulla pitämään niitä täysin vapaina, että voisivat milloin tahansa lähteä häkistä omin nokkinensa ulos. Makuuhuoneessani on kaikenlaisia sähköjohtoja, joita en ainakaan toistaiseksi voi siivota minnekään korkeammalle. Olohuoneessa sen sijaan on kaikki toiset lemmikkini, joiden lähelle marsuja ei olisi hyvä päästää. Ja pieni, pimeä, vetoisa eteinen olisi marsuille pelkkä kidutushuone, kosteasta vessasta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitele marsua peräreijälläsi ja pieraise sen nenään, niin se tuhahtaa kivasti. :3
Kokeilin mut ei tehnyt mitään, kovasti kyllä tykkäs nuuhkia kalsareitani :D
Olisi kiva kuulla, miten marsujen kanssa menee nyt 🙂? Itselläni on nyt kolme puolivuotiasta marsua. Eivät yhtään tykkää olla sylissä ja sen syliin ottamisen jälkeen pelkäävät jokaista liikettäni aina muutamia päiviä... Osaako joku sanoa, miten usein marsut pitäisi ottaa syliin, että tottuisivat? Nyt se on vähän satunnaista ollut, kynsien leikkuun yhteydessä... Muuten tykkäävät ihmisiltä ja kiipeävät itse jalkojen päälle hakemaan herkkuja yms.
Pieneläinten kanssa olisi hyvä jättää kasvattajan vastulle se "pentujen tehtailu", eli on osattava valita ne piirteet mitkä halutaan ottaa osaksi perimää, kun kuka tahansa tampio alkaa pitämään kenneliä vailla mitään käsitystä siitä mitä tekee, niin tulos voi olla mitä tahansa.... Toisaalta näitä pieneläimiä on niin paljon että kysyntä ei vastaa tarjontaa ja tästäkin syystä sterilointi ja kastraatio lemmikille pitäisi olla vakiotoimeenpide nille kellä ei ole kasvattajan lupia.
Alue: Aihe vapaa
Kesyllekin marsulle on aika luonnollista paeta ylhäältä lähestyvää kättä, saaliseläimen vaiston mukaan. Omat marsuni tulivat parhaiten kädelle antamalla niiden tavallaan tulla itse kämmenen päälle ja toisella kädellä tuetaan marsua. Rohkeimmat marsut sai vain kaapata mukaansa.
Jatka vain sylittelyä, kyllä ne vähitellen tottuvat ja alkavat rentoutumaan. Kaikki marsuni ovat lopulta viihtyneet sylissä ja venyneet nautinnollisesti silitysten mukaan. Nuolevat, kirputtavat, vikisevät...
Marsut saivat myös olla hyvin paljon vapaana, joten ne tottuivat liikkeisiin. Tulivat myös innolla kerjäämään jääkaapin luo ruokaa, oppivat nimensä jne. Aluksi sotkivat papanoineen ja pisuineen lattiaa, mutta parin viikon jälkeen jännityspissat loppui ja hommat hoidettiin häkkiin tai tiettyyn paikkaan lattialla, joten sen kohdan saattoi suojata.
Marsuja on ollut sellainen kymmenkunta itellä aikoinaan. Mukavia ovat.