Onko jotain sairauttasi luultu vain mielenterveysongelmaksi?
Tuosta yhdestä ketjusta tuli huomattua että aika moni huutelee masennusta diagnoosiksi väsyneisyyteen ja alakuloisuuteen. Toki tuo on mahdollista, mutta nuo oireet ovat usein myös merkkejä niistä ei-henkisistä taudeista.
Kommentit (18)
Toisinpäin mulla (ja aika monella muullakin): burn outtia hoidettiin pitkään somattisena sairautena ennenkuin kunnolla romahdin. Parani helpommin masennuslääkkeillä kuin noilla somaattisen puolen tutkimuksilla ;)
Sama kuin yhdellä tuossa ketjussa jota varmaan tarkoitat, väsymys olikin kilpirauhasen vajaatoiminta.
Minulla on kilpparin vajis ja lääkitys siihen mutta psykiatrianpolilla pidetään masennuksena ja pakotetaan syömään lääkkeitä.
Aistiyliherkkyyttä ja keskittymisvaikeuksia hoidettiin ja lääkittiin vuosia masennuksena.
Koska olen sairastanut masennuksen 2010-2013 niin seuraavat asiat ovat olleet mielenterveysongelmia.
-keliakia
-tulehtunut umpisuoli
-nielutulehdus
-jalan murtuma
-migreeni
-korkea sahaava kuume, joka ei laskenut kipulääkkeillä.
Kerran mt-ongelmia ja erehdyt hakemaan apua niihin niin et koskaan enää ole normaali vaan kuvittelet kaiken.
Mulla yksi lääkäri, tai kandi piti huimausta ja nivelkipuja ahdistusoireina. Jouduin taistelemaan kaiken maailman muistutusmenettelyt läpi, että saatiin tämän sankarin asiattomia tekstejä korjattua. Seuraava lääkäri tutki ja kertoi että käsissä laaja nivelrikko, huimauksesta en uskaltanut enää mainita (kun pelkäsin että sitten eivät ota tosissaan). Kaiken huippu että tilasin tietosuojavaltuutetulta mun lokitiedot ja se mulkkueinarilääkäri on käynyt kyttäämässä muutamaan kertaan mun kaikki paperit äitiysneuvolaa myöten sen jälkeen kun ei oo ollu mitään tarvetta niitä katsoa, vieläkin mietin pitäiskö tehdä aluehallintovirastoon kantelu. Puistattava tyyppi.
Jep, ei sillä etteikö mulla mielialahäiriötäkin olisi ja traumaattinen isäsuhde/lapsuus, mutta sen jälkeen kun kolme vuotta sitten sain Thyroxinin kokeiluun niin ei ole ollut elämää haittaavia masennuskausia. Mun kilppariarvot oli 15v seilannu selkeän vajiksen ja hieman rajat ylittävien arvojen väliä ja sitä hoidettiin sitkeästi "seuraillaan, uudet kokeet 6kk päästä"-linjalla. Ja samaan aikaan kokeiluun koko ajan uusia päälääkkeitä ja lääkekomboja.
Kyllä, mm. munasarjakasvaimen aiheuttamia oireita. Sitä se teettää, kun on merkintä vuosien takaisesta masennuksesta tiedoissa, joka sekin oli muuten kilpirauhassairauden oire. Mutta korjatuksi ei saa.
Sappirakko-ongelmia väitettiin psyykkisiksi. Kuukausien taistelun jälkeen sieltä löytyikin soraa ja pari kuukautta myöhemmin sappirakko poistettiin ja olo kohentui. Siinä heille psyykkistä saatana.
Kipirauhasen vajaatoiminta ja borrelioosi laitettiin aikanaan pääkopan piikkiin. En luota yleislääkäreiden ammattitaitoon, eikä mielestäni kannattaisi muidenkaan luottaa.
Mulla ei ole koskaan ollut mt-ongelmia, silti kuulemma selkävaiva ratsastusonnettomuuden jälkeen oli masennusta.
Sain lopulta yksityiseltä puolelta hoitoa ja kuvauksissa näkyi välilevyvaiva.
Muistan aina sen hetken, kun lääkärinainen otti oikein myötätuntoisen ilmeen ja ilmoitti vain, että olet masentunut, voi, voi.
On, syöpä. Pääsin työnantajan lähettämänä psykiatrin puheille ja minulla on harvinaiset henkisesti terveen paperit. :D
Syövän onneksi paransi allogeeninen kantasolusiirto, mutta käänteishyljintä jatkuu edelleen.
Kyllä, rajua sisäilmaoireilua (tolkuton väsymys, muistiongelmat, nivelkivut, jatkuvat poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdukset jne jne) pidettiin työterveydessä mielenterveysongelmina. Olisin saanut niihin lääkityksenkin, josta kieltäydyin. Kummasti kaikki oireet katosivat, kun etsin itselleni toisen työpaikan.
Autoimmuuni limbinen aivotulehdus. Kaksi kuukautta hoidettiin ahdistuneisuutena, vaikka sain jo silloin lihasnykimis- ja kouristelukohtauksia.
Itsellä oli reilun viikon ollut painetta rinnassa ja hengitysvaikeuksia 24/7 sekä jonkinlaista kipua keuhkoissa ja sydämessä ilman rasitusta. Sairaanhoitaja oli alkuun asiallinen, mutta kun luki tarkemmin tiedot että minulla on ollut masennusta niin käytös muuttui täysin! Alkoi lässyttämään kuin millekkin lapselle että minä olen ihan kunnossa ja masennus aiheuttaa tuota. Ja koska minulla ei ole mitään merkintää mistään sairaushistoriassa niin ei nytkään voi olla mitään uutta. En siis mene lääkäriin kuin pää kainalossa jos silloinkaan ja hänellekin siitä sanoin. En nyt vaan ymmärrä miten voisi olla 24/7 tommosta oloa vaikka on päiviä mistä oikeasti pidän ja on mielekästäkin tekemistä? Ja on minulla joskus ollut niitä "mä tapan itteni" ahdistuksia, mutta ne tuntuu ihan erilaisilta ja kestää vaan sen masennushetken eli esim pari tuntia, mutta loppuu jos esim keksii jotain kivaa.
No sain vaatimalla ajan lääkärille reilun kk päähän että sitä odotellessa. Ton sh diagnoosin jälkeen pysynyt melko samana olo että jos olisi korvienkin välissä että olisi kipeä niin kai ammattilaisen sana olisi sitä lieventänyt kun kuitenkin luotan aika paljon niiden sanaan.
Muistan vielä kun mietin pitkään kehtaanko mennä lääkäriin ja sanoinkin kavereille että mistä vetoa että kun lukee masennus niin hoitoa ei saa vaan leimataan hulluksi.
Ylipäätään koko ajatus siitä, että joku on "vain" mielenterveysongelma, on tosi perseestä, koska ihan yhtälailla mielenterveydellinen/neurologinen ongelma voi haitata ihmisen elämää. Usein jopa enemmänkin. Ei mielenterveyden ongelma ole sama kuin joku luulosairaus, että kuvittelee vain olevansa sairas, vaan ihan oikeasti kyse on monesti esim. aivokemiallisista ongelmista. Vakavasti masentuneen aivot eivät reagoi samalla tavalla kuin normaalin ihmisen. Ihmiset ajattelevat sairauksien suhteen tosi pahasti oman napansa kautta: "jos MINÄ en NÄE päällepäin ongelmaa, niin mitään ongelmaa ei ole/ongelma on pahasti liioiteltu".
Mulla on mielenterveysongelmia nätti lista ja aina mun jatkuva kuumeilu, flunssat ja tulehdukset sekä ruokayliherkkyydet kuitattiin psykosomaattiseksi oireiluksi. Nyt uusi (ironisesti psykiatrian) lääkäri katsoi vähän mun lapsuudenajan tietoja ja huomasi että joskus on verikokeissa ollut häikkää immunoglobuliineissa, laittoi lähetteen uusiin kokeisiin ja sieltähän löytyi immuunipuutos. Oon koko pirun ikäni ollut jatkuvasti sairaana ja nyt vasta 20 vuoden iässä joku lääkäri tajusi tarttua siihen 7-vuotiaana otettuun verikokeeseen jossa oli immunoglobuliinit mittaamattoman matalat.