Pelkään, ettei lapseni saa kavereita päiväkodissa

Voi olla että ne kaverit on tyttöjä tai rauhallisempia poikia, koska ei ole mikään päähän mätkijä, mutta älä sure siellä on muitakin hiljaisia jotka on iloisia kun löytää kaverin.

mutta en voi sille mitään, että hermoilen asiasta. Lasta itseään ei haittaa, ei ole valittanut asiasta enkä minä ole kysellyt liikaa.



ap

Pitää vain muistaa, että minun pelkoni ovat MINUN pelkojani, eivät lapseni. Se, että pelkään asiaa, kertoo enemmän minusta kuin lapsestani.

Oma muisto siitä, ettei ole saanut kavereita jossain on kovin traumaattinen.

joutuu aina huolestumaan kaikesta. Mutta onneksi yleensä turhaan :)



ap

Ainakin tytöillä on koko ajan tuossa iässä uusi paras kaveri. Ensin on sen kaa, ja sitten sen kaa ja sitten viikon pari kuuluu kitinä, että äiti kukaan ei koskaan leiki mun kaa ja sitten tulee taas uusi bestis.



Ja koska lapset viettävät paljon aikaa pienryhmissä, joku poika on kuitenkin ihan samanikäinen ja sitten siitä tulee paras kaveri.



Ja meillä kyllä leikitään usein nelisteen (tytöt harvoin leikki kolmisteen) tai jopa isommalla ryhmällä.



Opeilta voi myös pyytää apua, että vaivihkaa yrittää tunkea pojan mukaan, tyyliin " mees kattoo mitä Ville ja Kalle kaivaa..."



Ujotkin lapset ovat usein aika estottomia ja välittömiä uusien ihmisten suhteen.

tosi paljon leikkiä hänen kanssaan. Vaikka aina kuinka selitetään, että ne äänekkäät ja riehuvat lapset ovat niitä " pärjääjiä" , niin eipä se tunnu niin menevän. Vaikka oma lapseni on rauhallinen ja varovainen, hänen kanssaan tykkää kaikki leikkiä just siksi, että ei ole koko ajan määräilemässä ja dominoimassa ja tappelemassa, vaan leikit sujuu.



USkon ap. että omalle pojallesi käy samoin!



Hiljaiset perivät maan.

ap