Olenko paha, kun toivon että tätini, äitini ja isäni jo kuolisivat?
Eivät he mitään pahoja ole, mutta en oikeastaan tarvi heitä yhtään mihinkään. Rasittaa vaan kuunnella äitini jokaviikkoisia puhelinjorinoita. Mutta isälläni ja siskollansa on yhteinen peritty asunto, jonka tarttisin jotta selviäisin veloistani. No puolet menee veljelle, mutta koska asunto sijaitsee Helsingissä, eiköhän siitä riitä.
Pelottaa vaan, että mokomat elävät loputtomiin ja asunto menee joihinkin vanhainkotilaskuihin.
Kommentit (19)
Oletko tosissasi?
Jos olet, niin käypä puhumassa jollekin ammattilaiselle.
Ahneus ja tyhmyys eivät tee sinusta pahaa - vielä. Osanottoni jo etukäteen.
Et, toivon myös että eräät sukulaiseni kuolisivat asap, elämä helpottuisi kaikin puolin.
Pinnallinen, laiska ja laskemoiva ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Et, toivon myös että eräät sukulaiseni kuolisivat asap, elämä helpottuisi kaikin puolin.
Lisään ettei mua kiinnosta raha, persaukisilta kun ei mitään jää. Vituttaa vaan velvollisuudesta kuluttaa kallista aikaa ihmisiin, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä paitsi sukulaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Pinnallinen, laiska ja laskemoiva ainakin.
Laskelmoiva voin ehkä ollakin, mutta mistäs pinnallisen ja laiskan repäisit? Käyn töissä ja varmaan panostan siihen enemmän kuin useimmat. Lisäksi meillä on suurperhe. Ja se onkin vienyt niihin velkoihin. Mihinkään "pinnalliseen" meillä ei ole varaa.
- se aloittaja
Sinänsä minua ei kamalasti haittaisi vaikka se olisi miehenikin, joka kuolisi. Hänellä on hyvä henkivakuutus. Ja pärjäisin kyllä isojen/aikuisten lapsieni tuella arjessa. Mutta perintöjuttuihin liittyvät sotkut olisivat liian monimutkaisia, kun "omaisuus" pitäisi jakaa lapsille ja sitten vielä olla hukkaamatta niitten varoja...
Vierailija kirjoitti:
Eivät he mitään pahoja ole, mutta en oikeastaan tarvi heitä yhtään mihinkään. Rasittaa vaan kuunnella äitini jokaviikkoisia puhelinjorinoita. Mutta isälläni ja siskollansa on yhteinen peritty asunto, jonka tarttisin jotta selviäisin veloistani. No puolet menee veljelle, mutta koska asunto sijaitsee Helsingissä, eiköhän siitä riitä.
Pelottaa vaan, että mokomat elävät loputtomiin ja asunto menee joihinkin vanhainkotilaskuihin.
Aikamoinen kusipää olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pinnallinen, laiska ja laskemoiva ainakin.
Laskelmoiva voin ehkä ollakin, mutta mistäs pinnallisen ja laiskan repäisit? Käyn töissä ja varmaan panostan siihen enemmän kuin useimmat. Lisäksi meillä on suurperhe. Ja se onkin vienyt niihin velkoihin. Mihinkään "pinnalliseen" meillä ei ole varaa.
- se aloittaja
Oletko ajatellut, että omatkin lapsesi saattavat toivoa sinun kuolemassa jokusen vuoden kuluttua? Itseasiassa todennäköisesti toivovatkin kun ovat sinulta puolet geeneistään saaneet.
Oletko tunne-elämältäsi yleensäkin kylmä?
Mä en halunnut perintöä, mutta en ole kertonut kellekään, että isäni kuolema oli helpotus. Kun ne vaatimukset meitä perillisiä kohtaan olivat niin raskaita. Tyyliin hänet pitää päästää yksin mökille autolla, vaikka ei nähnyt paljon mitään ja liikkui huonosti ja ajokortti otettu jo aikaa sitten pois.
Tänä on hauskaa nykyään kun pitkää ikää ihannoidaan. Starba makaa 100-vuotiaaksi parkisoneissaan ja alzheimereissaan ilman tajua nykyelämästä, syötettävänä, juotettavana, pestävänä, mistään mitään ymmärtämättä. Sitten jauhetaan sukukokouksissa kun meidän on suku on niin pitkäikäistä. Ketä se palvelee? Elän mieluummin lyhyen, miellyttävän ja reippaan elämän kuin pitkän ja kituliaan, jossa viimeiseen 20 vuoteen en ymmärrä maailmanmenosta enää mitään. Ei ole ihme että sukulaisia vituttaa nämä kitsaat ja kituliaat dinosaurukset.
Ap on typeryyksissään velkaannuttanut itsensä ja nyt toivoo omien vanhempiensa kuolevan, jotta heidän keräämä omaisuus kuittaisi nuo velat. Toivottavasti joka euroa ehtii kulua hoitokuluihin eikä jäljelle jää kuin korkeintaan velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pinnallinen, laiska ja laskemoiva ainakin.
Laskelmoiva voin ehkä ollakin, mutta mistäs pinnallisen ja laiskan repäisit? Käyn töissä ja varmaan panostan siihen enemmän kuin useimmat. Lisäksi meillä on suurperhe. Ja se onkin vienyt niihin velkoihin. Mihinkään "pinnalliseen" meillä ei ole varaa.
- se aloittaja
Ai jestas miten mä toivon, että trollailet. Ajatus noin ahneesta, laskelmoivasta ja kylmästä ihmisestä oikein suurperheen kasvattajana karmii selkäpiitä. Maailma ei todellakaan kaipaa enää yhtään lisää tuollaisella ajatusmaailmalla varustettuja ihmisiä.
Olenko paha, kun toivon sukulaisillesi älyä tehdä testamentti, vaikkapa sottencsuoraan lapsillesi...
Vierailija kirjoitti:
Tänä on hauskaa nykyään kun pitkää ikää ihannoidaan. Starba makaa 100-vuotiaaksi parkisoneissaan ja alzheimereissaan ilman tajua nykyelämästä, syötettävänä, juotettavana, pestävänä, mistään mitään ymmärtämättä. Sitten jauhetaan sukukokouksissa kun meidän on suku on niin pitkäikäistä. Ketä se palvelee? Elän mieluummin lyhyen, miellyttävän ja reippaan elämän kuin pitkän ja kituliaan, jossa viimeiseen 20 vuoteen en ymmärrä maailmanmenosta enää mitään. Ei ole ihme että sukulaisia vituttaa nämä kitsaat ja kituliaat dinosaurukset.
Minkä ikäisenä olet valmis tekemään jotain sen eteen ettet elä liian pitkään? Nimittäin minkäs teet jos elämää piisaa paitsi lopullisen ratkaisun.
No tulihan se syykin sieltä. Perintöä kärkkymässä.