Onko mielestäsi rakkauden loppuminen, ja sen muuttuminen välinpitämättömyydeksi,

No tottakai on. Miten muuten kuvittelit??

Anna palaa vaan. Niin minäkin teen, en jaksa enää tätä liittoa.

Minä henkisesti kuolen tähän.

ap

Olen kriisissä samasta asiasta.

Aviopuoliso rakastaa kovasti edelleen, itselläni kaikki tunteet kuolleet. Tunnen eläväni valheessa, kahlehdittuna. Kaikenlisäksi kumppani on ihana, rakastava, hyvä vanhempi. Mun on vaikeaa tunnustaa tätä totuutta. Tähän ei liity kolmansia osapuolia, siten että siksi olisi tunteet kuolleet.

Ne vain ovat kuolleet vaikka olen niitä yrittänyt herätellä. Tulevaisuus pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kriisissä samasta asiasta.

Aviopuoliso rakastaa kovasti edelleen, itselläni kaikki tunteet kuolleet. Tunnen eläväni valheessa, kahlehdittuna. Kaikenlisäksi kumppani on ihana, rakastava, hyvä vanhempi. Mun on vaikeaa tunnustaa tätä totuutta. Tähän ei liity kolmansia osapuolia, siten että siksi olisi tunteet kuolleet.

Ne vain ovat kuolleet vaikka olen niitä yrittänyt herätellä. Tulevaisuus pelottaa.

Tuo on yksi vaihe. Jokainen joskus väsyy kumppaniinsa. Silloin ideaali on että toinen kannattaa. Olen joskus nuorempana ollut tuossa se kannateltava osapuoli, olin vähän hukassa suunnan kanssa ja olisin halunnut muuttaa erilleen. Mies halusi jatkaa yhdessä ja puhua. Tultiin töistä ja koululta kotiin ja puhuttiin, käytiin illalla kävelyllä ja se alkoi jossain vaiheessa mennä jälleen ohi ja arki muuttui taas mukavaksi.

Tuosta on mennyt 15 vuotta. Olemme yhä yhdessä. Mies oli tosi sitkeä ja arvostan suunnattomasti. Tuli mukaan terapiaan jossa kävin.

Miten noin voi käydä, mitä siinä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Anna palaa vaan. Niin minäkin teen, en jaksa enää tätä liittoa.

Täälläkin sama. Sain jo laitettua onneksi asuntohakemukset minulle ja lapselle. Ei jaksa ei tätä! T.ei ap

En usko, että on kummankaan  onni jos toinen on välinpitämätön.

Elämä on liian arvokas elettäväksi noin.