Nuorenpien sisarusten vahtiminen? (Minkä ikäisenä jne.?)

Riippuu 16-vuotiaasta, mutta kyllä sen ikäisen PITÄISI pystyä hoitamaan nuorempaa sisarustaan päivän.

Meillä oli viime kesänä 14 ja 9 vuotiaat keskenään päivät.

Itse olen 16v ja käynyt monesti hoitamassa tutuillani ja omia sisaruksia. Mun mielestä 16 vuotias on kelvollinen hoitaja jos osaa nää iha perusjutut: vaipan vaihto, nukuttaminen, ruuan laitto jne. Sekä tietää miten vaaratilanteissa pitää toimia

Ensisijaisesti alaikäinen ei ole vastuussa pienemmistä sisaruksistaan. On eri asia, jos oman talouden teini ehdottaa sitä itse. Itselleni ei tulisi mieleenkään, että pitäisin isompaa sisarta automaattisesti lastenhoitajana. Jos sitä ikäeroa haluaa lapsilleen, niin pitää myös ymmärtää, että asiat ei mene niinkuin oli itse ajatellut. Se teini voi olla hyvinkin eri mieltä.

Mitä ikään tulee, niin en kovin pientä alle kouluikäistä jättäisi alle 16v. seuraan. Omat lapset jätin keskenään päiväksi vasta niitten ollessa 11 ja 15, mutta ehkä olisin voinut jo aiemminkin. Meillä vain tuo oli se ajankohta, jolloin koin, että pärjäävät keskenään.

Meilläpäin näyttää olevan ihan normaalia, että ekaluokkalainen nakataan ulos huolehtimaan parista-kolmesta alle kouluikäisestä, nuorempi lapsi voi olla hyvinkin vasta alle pari vuotias. Olenpa nähnyt myös korkeintaan tokaluokkalaisen n. vuoden ikäisen kanssa leikkipuistossa. Ja pari korkeintaan eskarilaista tyttöä työntelemässä vauvaa vaunuissa pitkin poikin omakotitaloaluetta. 

Afrikassa 5-vuotiaat tytöt ihan kätevästi kantelevat koko päivän suvun vauvoja liinassa.

Minusta pienemmän sisaruksen vahtiminen on verrattavissa muihin kotitöihin. Eli päävastuu asioista on vanhemmilla, mutta jossain määrin voi delegoida velvollisuuksia ikätasoisesti siivoamisesta ym. lapsille. 

Pienempien sisarusten kaitseminen kuuluu tähän. 

Meillä n. 10-vuotiaasta lähtien on pieniä periodeja ollut kolmivuotiaan kanssa ja nyt 14-vuotiaana ekaluokkalaisen perään katsonut muutaman tunnin. 

Yöksi voisin ajatella jättäväni keskenään parin vuoden kuluttua. Eletään sellaista elämää, että tuskin on tarvetta, mutta voisin siis. 

Ihan vapaaehtoisuuden pohjalta siis tietenkin ja sisaruksilla on hyvät välit. Riitapukareita en jättäisi kahdestaan. 

Mielestäni yläasteikäinen voi olla jo pidemmänkin ajan vastuussa noin eskari-kouluikäisistä sisaruksista, ehkä vähän nuoremmistakin. Riippuu tietysti lapsista itsestäänkin, esimerkiksi kuinka monta heitä on, kuinka hyvin tulevat toimeen keskenään, kuinka hyvin pienet tottelevat isompaa jne.

Mun mielestä isosisarusta ei voi pakottaa tohon hommaan, eikä se kuulu isosisaruksen "velvollisuuksiin". Eri juttu jos isompi lapsi itse kysyy saako vahtia tai jos vanhempi kysyy ja isommalle käy. Mutta ei missään nimessä niin että käsketään vahtimaan koko päivä vaikkei isompi halua. On myös pidettävä huoli että pienempi tottelee isompaa eikä rimpuile/kiukkua, jos pienempi annetaan isomman vastuulle. Ja joku kaupassakäynti/suihku niin että isompi kattoo perään on ihan ok, mutta parin tunnin vahtimisesta säännöllisesti olisi reilua antaa jotain korvausta, vaikka vanhempi lapsi vaan auttaakin perhettään. Ei kannata pitää itsestäänselvyytenä että esikoinen vahtii pikkusisaruksiaan ilmaiseksi, koska se ei aina mene niin.

Minkälaisia vastuuttomia hirviöitä te olette kasvattanut lapsistanne, jos niille ei uskalla pikkusisarta antaa silloin tällöin hoidettavaksi. Nehän tekee kohta itse lapsia, ehkä olisi hyvää harjoitusta tulevaisuuden varalle.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia vastuuttomia hirviöitä te olette kasvattanut lapsistanne, jos niille ei uskalla pikkusisarta antaa silloin tällöin hoidettavaksi. Nehän tekee kohta itse lapsia, ehkä olisi hyvää harjoitusta tulevaisuuden varalle.

No noinhan sitä aina sanotaan, mutta oikeasti monet jättää ne lapset tekemättä kun ovat joutuneet kaitsemaan sisaruksiaan pakolla. Ja Mitenkäs niille nuoremmille opetetaan vastuuta? Saako pikkusisaruksesta vastuussa oleva isosisarus laittaa nuoremman pesemään vessan tai imuroimaan, ihan vain tulevaisuuden varalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia vastuuttomia hirviöitä te olette kasvattanut lapsistanne, jos niille ei uskalla pikkusisarta antaa silloin tällöin hoidettavaksi. Nehän tekee kohta itse lapsia, ehkä olisi hyvää harjoitusta tulevaisuuden varalle.

No noinhan sitä aina sanotaan, mutta oikeasti monet jättää ne lapset tekemättä kun ovat joutuneet kaitsemaan sisaruksiaan pakolla. Ja Mitenkäs niille nuoremmille opetetaan vastuuta? Saako pikkusisaruksesta vastuussa oleva isosisarus laittaa nuoremman pesemään vessan tai imuroimaan, ihan vain tulevaisuuden varalle?

Miksei saisi, jos lapsi on sen kokoinen, että haluaa imuroida ja isompi katsoo, ettei ongelmia tule.

Kyllä joidenkin nuorten asunnoista näkee, että ei totisesti ole kotona ikinä mitään siivousta  opetettu. Kasvatukseen kuuluu myös opettaa elämänhallintataitoja, mitä nuorempana sen parempi, siis ei tietenkään panna lasta vastuuseen kotitöistä, vaan otetaan mukaan ja annetaan sopivia tehtäviä.

Hetken voi olla kahdestaan esim. 6-vuotias ja 3-vuotias. Hetki on esim. Roskien vieminen, postin hakeminen ja se, että lapset menevät omalle pihalle odottamaan että vanhempi saa vaatteet päälle, olettaen että takapihalla Ei ole vuolaana virtaavaa jokea tai edes lammikkoa johon molemmat hukkuvat sekunneissa.

6-vuotias voi olla kotona uksin esim. tunnin pari jos ei pelota

14-15 vuotias voi hoitaa yli 2-vuotiasta päivän, jos asia on etukäteen sovittu ja on teinille ekstraa ja saa siitä mielellään pienen palkkion.

12-13 vuotias voi katsoa yli 2-vuotiaan perään pari tuntia silloin tällöin.

15-16 vuotias voi olla yksin kotona pari yötä

Mun mielestä satunnaisesti voi katsoa, jos itse haluaa ja saa tästä palkkaa tai muita etuja. Teini ei kuitenkaan ole mitään ilmaistyövoimaa. Kotityöt on eri asia - teini sotkee itsekin, käyttää astioita, tuottaa roskaa jne. Sen sijaan teini ei ole päättänyt hankkia sitä nuorempaa sisarusta, se on vanhempien oma valinta ja vastuu. Teini hoitaa ilmaiseksi lapsia sitten kun ne on omia.

Mielestäni tähän vaikuttaa enemmän lapsen kehitys ja osaaminen, kuin pelkkä ikä. Jos alaikäinen lapsi vahtii nuorempaa sisarusta, ei lapsella ole minkäänlaista vastuuta, jos jotain sattuu. En jättäisi alle kouluikäistä yksin kotiin missään tapauksessa, ellei seurassa ole aikuista vahtimassa ja alakouluikäiset voivat olla kauppareissun tms. Ajan kotona, jos haluavat ja kehitys on sen mukaista ettei joka paikka ole sekaisin, kun hetken jättää valvomatta. Olen ehkä ylisuojeleva, mutta haluan lapsien saavan olla lapsia, eikä mitään lapsenvahteja.

satunnaisesti ok ja jotain palkkaa pitää siitä saada. Mun henk. koht. mielipide on, että alle kouluikäisten lasten hoitaminen on raskaampaa ja vastuullisempaa kuin suurin osa palkkatöistä, joten en lähtökohtaisesti esim. voisi ajatella, että kesän ajan istun viileässä toimistossa ja 15-v tyttölapsi juoksee hikipäässä nuorempien sisarustensa perässä. Näissä asioissa ollaan myös tosi kaukana tasa-arvosta, tytöiltä jotenkin odotetaan, että ne innosta piukeena toimii "lapsenlikkana", pojilta sellaista ei vaadita :(

Toivon lapsilleni - ja olen tosissani- riittävää "röyhkeyttä" olla alistumatta tällaisiin rooleihin. Mieluummin teininä keskittyvät opiskeluun ja hauskanpitoon kuin vaipanvaihdon opetteluun.  

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin näyttää olevan ihan normaalia, !! ekaluokkalainen nakataan ulos huolehtimaan parista-kolmesta alle kouluikäisestä, nuorempi lapsi voi olla hyvinkin vasta alle pari vuotias. Olenpa nähnyt myös korkeintaan tokaluokkalaisen n. vuoden ikäisen kanssa leikkipuistossa. Ja pari korkeintaan eskarilaista tyttöä työntelemässä vauvaa vaunuissa pitkin poikin omakotitaloaluetta. 

Iik! Toi vika esimerkki olisin voinut olla minä! Tai siis meidän isommat kaksoset ja vauva...

Kaksoset olivat 5-vuotiaita keväällä kun vauva syntyi, menivät eskariin syksyllä, ovat syntyneet joulukuussa. Kuopus ei nukahtanut kuin liikkeessä oleviin rattaisiin ja tytöt rakastivat työntää niitä rattaita hänet uneen. Annoin siis usein heidän viedä vauvan sen pari sataa metriä päättyvää pikkuruista katuamme pitkin toiseen suuntaan ja sieltä takaisin. Tuolla asui kaveri, jonne muutenkin saivat kulkea itse kylään tai hakemaan kaveria tuossa iässä. Asumme omakotitalossa ja katsoin ikkunasta tai ovelta tai olin pihalla haravoimassa jne. Vieläkin puhutaan koiran pikapissatuksen yhteydessä että vie "Mintun" postilaatikolle ja takaisin, sinne näkee meiltä. Kaksoset nyt siis jo 16-vuotiaita lukiolaisia.

Varmaan joku on kyylännyt ikkunasta ja miettinyt että nyt on mehevä lasun paikka! Ties vaikka soittanutkin. En tajunnut että nyt tuli virhe, vaan pidin sitä ihan hauskana juttuna ja oli tytöille tärkeä juttu, että olivat "isoja" ja saivat nukuttaa pikkuveljen.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tähän vaikuttaa enemmän lapsen kehitys ja osaaminen, kuin pelkkä ikä. Jos alaikäinen lapsi vahtii nuorempaa sisarusta, ei lapsella ole minkäänlaista vastuuta, jos jotain sattuu. En jättäisi alle kouluikäistä yksin kotiin missään tapauksessa, ellei seurassa ole aikuista vahtimassa ja alakouluikäiset voivat olla kauppareissun tms. Ajan kotona, jos haluavat ja kehitys on sen mukaista ettei joka paikka ole sekaisin, kun hetken jättää valvomatta. Olen ehkä ylisuojeleva, mutta haluan lapsien saavan olla lapsia, eikä mitään lapsenvahteja.

Et ole ilmeisesti työelämässä? Tai olet yrittäjä kotitoimisossa. Vai miten olet järjestänyt 6-luokkalaisen 13-vuotiaan aamu- ja iltapäivähoidon? Aika mahdoton ajatus tavalliselle työssäkäyvälle, ettei alakoululainen voisi olla yksin kotona kauppareissua pidempää aikaa. Eikö ne koskaan halua olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Afrikassa 5-vuotiaat tytöt ihan kätevästi kantelevat koko päivän suvun vauvoja liinassa.

Ei varaa ehkäisyyn eikä leluihin (nukke)

Itse jouduin ottamaan vastuun 6- ja 5-vuotiaista sisaruksistani 9-vuotiaana, kun vanhemmat olivat iltoja töissä tai harjoittamassa suhdetoimintaa ravintoloissa. Asiat hoituivat, vaikka olinkin stressantunut ja ahdistunut tuosta vastuusta. Pidän tuota yhtenä merkittävänä tekijänä siinä, että nykyisin olen pakkoneuroottinen syrjäytynyt pitkäaikaistyötön ja nuoremmat sisarukseni elämässään menestyneitä ihmisiä, joilla lapset, perheet ja omakotitalot, joita minulla luonnollisesti ei ole.