Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni laittoi välit poikki kun kehotin häntä hakemaan lääkärinapua masennukseensa
10.03.2017 |
Minulla oli jo melkein vuoden ollut lohduton olo hänen vuoksensa. Hän on selvästi masentunut ja jutut kiersivät niitä yksiä ja samoja vaikeuksia, joiden suhteen en pysty mitenkään auttamaan. Ymmärrän jos joku on allapäin elämän takaiskujen suhteen. Hänen masennuksensa laukesi sivusta katsottuna varsin mitättömän syyn vuoksi. Hän on joka tapauksessa vielä fyysisesti terve ja lapset ovat terveitä ja hengissä. Avioliittokin on vielä kasassa.
Hän on ilmeisesti estänyt minut kännykällään eli en voi ottaa häneen yhteyttä. Sen lisäksi emme ole enää FB-kavereita ja hän on blokannut minut. Huomasin sen koska käymme kommentoimassa yhden ryhmän juttuja. Olemme molemmat saman pienen ryhmän jäseniä ja ihmettelin kun keskustelut olivat ihmeellistä jauhelihaa. Välini ryhmän muiden jäsenten kanssa ovat kunnossa.
Kuinka joku voi loukkaantua noin verisesti kun toinen haluaa hänelle vain apua ja hyvää? Yhtä lailla kehottaisin esim. verenpaineongelmista tai ihosairaudesta epäiltyä kääntymään lääkärin puoleen. Meillä tilanne kärjistyi kun minun oli pakko todeta etten voi enää mitään muuta kuin nostaa kädet pystyyn entisen ystäväni ongelmien suhteen.
Olen ainakin omasta mielestäni hyvä ystävä. Olen introvertti ja se kuunteleva osapuoli ihmissuhteissa. Kärsin kun toiset kärsivät. Olen muistanut häntä postikorteilla aina kun olen löytänyt kivan kortin, jonka olen ajatellut piristävän hänen mieltään. Olen tsempannut häntä niin paljon kuin suinkin mahdollista. Olen ollut vetovastuussa suhteessamme koska hän ei ole jaksanut edes soittaa. Enempää en voi tehdä.
Olen nyt itse surrut tätä asiaa nelisen kuukautta ja tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen etten voi pakottaa ketään ystäväkseni. Onneksi tästä maasta löytyy muitakin ihmisiä, joille seurani kelpaa. Tutustuin tällä viikolla yhteen kivanoloiseen ihmiseen ja minusta tuntuu siltä kuin olisimme tunteneet toisemme aina. En koe olevani mitenkään petollinen entistä ystävääni kohtaan koska elämän pitää mennä eteenpäin. Muuten minä vatvon asioita kuten entinen ystäväni ja tarvin lääkärin apua.
Mitä mielipiteitä ja ajatuksia tarinani herättää teissä? Teinkö oikein vaiko väärin? Olenko petturi tmv?
Kommentit (58)
Teit oikein. Ystävän tehtävä ei ole olla terapeutti tai mikään likaämpäri, johon voi vuodattaa jatkuvasti omaa pahaa oloaan.
Ystäväsi ei selvästi omasta mielestään kaipaa apua, mutta ei myöskään ymmärrä miltä sinusta tuntuu kun hän on jatkuvasti masentunut.
En usko että olisit voinut tehdä enempää hänen hyväkseen. Todennäköisesti olet jo kuunnellut liikaakin hänen huoliaan ja surujaan.
Kysyikö hän koskaan, mitä sinulle kuuluu tai miten sinä voit?
Hyvä että löydät muitakin ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et mielummin jutellut hänen kanssaan, onko hän ajatellut että mistään olisi apua ja miltä hänestä itsestä tuntuisi ajatus terapiasta tai lääkityksestä. En itsekään masentuneena jaksaisi ahdistelevaa ystävää.
Toisaalta, en jaksaisi myöskään masentunutta ystävää, jos hänen käytöksensä muodostuisi omalle kantokyvylleni liian raskaaksi. Eli teillä molemmilla on oikeus katkaista välit toisiinne, jos ette löydä yhteistä säveltä ja osaa kunnioittaa toisianne ja olla avuksi niin, ettei toisen henkilökohtaista tilaa loukata tai toinen kokee suhteen muuten liian raskaaksi.
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
Vierailija kirjoitti:
Teit oikein. Aina ja kaikkia ei voi auttaa. Ei edes lääkärit, saati maallikot.
T: Vaikeaa masennusta pitkään sairastanut (keneenkään en välejä ole katkaissut mutta voimat on tosi kortilla)
Mikä masentunutta loukkaa jos hänelle ehdottaa ystävällisesti hakemaan apua lääkäriltä? Eihän hänen masennuksensa parantunut kotikonsteilla.
Vierailija kirjoitti:
Teit oikein. Ystävän tehtävä ei ole olla terapeutti tai mikään likaämpäri, johon voi vuodattaa jatkuvasti omaa pahaa oloaan.
Ystäväsi ei selvästi omasta mielestään kaipaa apua, mutta ei myöskään ymmärrä miltä sinusta tuntuu kun hän on jatkuvasti masentunut.
En usko että olisit voinut tehdä enempää hänen hyväkseen. Todennäköisesti olet jo kuunnellut liikaakin hänen huoliaan ja surujaan.
Kysyikö hän koskaan, mitä sinulle kuuluu tai miten sinä voit?
Hyvä että löydät muitakin ystäviä.
Ei hänellä riittänyt voimavaroja minun kuulumisten kyselemiseen. Jotenkin myös tuntui loppuvaiheessa siltä, että pienetkin minulle tapahtuvat positiiviset jutut loukkaavat häntä. Tästä esimerkkinä se kun totesin olevani hyvilläni kun olin kerrankin saanut tehtyä jouluvalmistelut ihmisten ajoissa ja aion keskittyä jouluna perheen kanssa rauhoittumiseen. Hän otti senkin jotenkin itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
En vähättele. Vähättelee sitä syytä, mihin hän jäi tavallaan jumiin. Puheet käsittelivät ja junnasivat vain koko ajan yhdessä normaaliin elämään kuuluvassa takaiskussa. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ettei se elämä ole muillakaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Jos vähättelisin masennusta niin en olisi kehottanut menemään lääkärille vaan ottanut hajurakoa häneen. Niinhän yleensä,toimitaan saman vanhan levyn pyörittäjien kanssa.
Ehkä jos sinulla itselläsi on diagnoosi introvertismista, et pysty oikein lukemaan normaaleja ihmisiä. Voi olla sinun näkökulmasta vaikea hahmottaa mikä on "mitätön" syy masentua ja oletko varmasti ollut tahdikas & empaattinen tässä lääkäriasiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jo pidempään toimit hänen asioidensa kaatopaikkana niin mielestäni pelkästään hyvän ystävän merkki kehoittaa käydä juttelemasaa ammattilaisen kanssa.
Mutta jos hänellä oli vaikeaa esim. elämäntilanteen takia ja olisi kaivannut hetkellisesti ystävän tukea, ja heti itse diagnosoit hänet masentuneeksi niin se on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mielummin jutellut hänen kanssaan, onko hän ajatellut että mistään olisi apua ja miltä hänestä itsestä tuntuisi ajatus terapiasta tai lääkityksestä. En itsekään masentuneena jaksaisi ahdistelevaa ystävää.
Toisaalta, en jaksaisi myöskään masentunutta ystävää, jos hänen käytöksensä muodostuisi omalle kantokyvylleni liian raskaaksi. Eli teillä molemmilla on oikeus katkaista välit toisiinne, jos ette löydä yhteistä säveltä ja osaa kunnioittaa toisianne ja olla avuksi niin, ettei toisen henkilökohtaista tilaa loukata tai toinen kokee suhteen muuten liian raskaaksi.
Minähän juttelin. En töksäyttänyt että nyt lääkäriin ja sassiin. En tiennytkään että ilahduttamisyritykseni olivat ahdistelua. Hyvä pitää mielessä vastaisuuden varalle. En ole myöskään kerjännyt häneltä apua mihinkään. Autoin häntä kuten hän pyysi mutta ilmeisesti sekään ei sitten ollut hyvä juttu.
Minullahan ei ole edes minkäänlaista koulutusta tai pätevyyttä keskustella eri lääkitys- ja terapiamuodoista. Ne keskustelut pitää käydä psykiatrin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät ettei hän ollut jo aiemmin hakenut apua? Jos hän on, mutta siitä ei ole ollut hyötyä tai hänen asiaansa ei ole otettu vakavasti, niin tuo sinun kehotuksesi voi sattua monta kertaa enemmän kuin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jos sinulla itselläsi on diagnoosi introvertismista, et pysty oikein lukemaan normaaleja ihmisiä. Voi olla sinun näkökulmasta vaikea hahmottaa mikä on "mitätön" syy masentua ja oletko varmasti ollut tahdikas & empaattinen tässä lääkäriasiassa?
Kuka tällaisen diagnoosin antaa? Sinäkö? Oletko varmasti pätevä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneet osaa olla ihan hirviöitä... Tsemppiä ap:lle! Vaikka se on sairaus, niin kenenkään ei tarvi kestää niitä purkauksia. Mä itse tajusin hakeutua hoitoon vasta, kun mun mies uhkasi erota. Olen myös ollut omaisen asemassa masentuneelle ja tuntui kuin olisin ollut arvoton likasanko 24/7. Arvatenkaan en ole tämän tyypin kanssa enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos jo pidempään toimit hänen asioidensa kaatopaikkana niin mielestäni pelkästään hyvän ystävän merkki kehoittaa käydä juttelemasaa ammattilaisen kanssa.
Mutta jos hänellä oli vaikeaa esim. elämäntilanteen takia ja olisi kaivannut hetkellisesti ystävän tukea, ja heti itse diagnosoit hänet masentuneeksi niin se on väärin.
Kyllä hänen kanssaan viimeisimmät ajat menivät hyvin synkissä ja ankeissa merkeissä. Hänen yleinen elämäntilanteensahan on moneen muuhun ihmiseen verrattuna erinomainen. Vain yhteen pikkujuttuun jumittuminen suisti hänet raiteiltaan. Ei ole normaalia jos aikuinen ihminen potee älyttömästi sellaisen asian vuoksi johon ei pystynyt vaikuttamaan mitenkään. En ymmärrä sitäkään ettei hän ole onnellinen perheestään. Itselläni kuoli toinen vanhemmista viime kesänä ja tietenkin ja suren häntä mutten jää vellomaan siihen mielentilaan koska se ei tuo vanhempaani takaisin. Hyväksyn muutenkin elämän rajallisuuden.
En tehnyt diagnoosia koska diagnoosien teko kuuluu ammattilaisille. On mielestäni rehellistä myöntää ettei asiassa päästä eteenpäin ilman ammattilaisapua. Harva ihminen jää kitumaan katkenneen jalkansa kanssa kotiin. Sekä masentunut että jalkansa katkaissut tarvivat lääkäriä. Enkä voinut sille myöskään mitään etten keksinyt mitään hienotunteisempaakaan ilmaisua koska hän itse valitti nimenomaan masennustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
En vähättele. Vähättelee sitä syytä, mihin hän jäi tavallaan jumiin. Puheet käsittelivät ja junnasivat vain koko ajan yhdessä normaaliin elämään kuuluvassa takaiskussa. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ettei se elämä ole muillakaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Jos vähättelisin masennusta niin en olisi kehottanut menemään lääkärille vaan ottanut hajurakoa häneen. Niinhän yleensä,toimitaan saman vanhan levyn pyörittäjien kanssa.
Vaikea sanoa mistä puhut kun et tarkemmin avaa asiaa, mutta esimerkiksi pettäminen on asia jota jotkut vähättelevät, vaikka on ihan yleisesti tiedossa että se voi laukaista pitkäaikaisen masennuksen ja johtaa jopa itsemurhaan. Jos kyse on tämän tyyppisestä asiasta niin ymmärrän että vähättely loukkaa. Sen ei ehkä joidenkin ihmisten mielestä pitäisi kaataa kenenkään maailmaa, mutta on ihan silkka fakta että hirveän usein se kuitenkin tekee niin. Psykologinen trauma kun ei kysy mitään lupaa tai oikeutusta.
Kehotukset herkästi tuntuvat besserwisswröinniltä etenkin jos toisella ei ole mitään haluja toteutaa kehotuksia. Ystävää voi auttaa sitten kun hän haluaa hakeutua lääkäriin, mutta kehotukset tehdä niin tai näin on yleensä yhtä tyjän kanssa. Et välttämättä toiminut väärin mutta et välttämättä ollut henkilö johon toinen voi tuon jälkeen luottaa ystävänä, hänelle ehkä ollut hyvä ystävä vaikka voit sitä olla jollekin toiselle.
Ap kuulostaa epäempaattiselta kusipäältä, mutta ihan vaan kokonaiskuvaa rakentaakseni kysyisin, kuinka kauan tästä jumittavasta tapahtumasta on? Ja oliko se selkeä tapahtuma vai pitkäkestoinen ajanjakso?
Tarinasi kertoo siitä, että et osaa auttaa masentunutta eikä sinulla ole halua opetella sitä miten masentunutta tuetaan. Hyvin itsekeskeistä, mutta ymmärrettävää. Muista, että sitten kun sinä masennut, ei sinuakaan tulla auttamaan, vaat olet kahden pilleripurkkisi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei hän ollut jo aiemmin hakenut apua? Jos hän on, mutta siitä ei ole ollut hyötyä tai hänen asiaansa ei ole otettu vakavasti, niin tuo sinun kehotuksesi voi sattua monta kertaa enemmän kuin muuten.
Hän toisteli kuinka hänen on selvittävä yksin kärsimyksestään. Ja jos sitä apua ei saa yhdeltä lääkäriltä niin sitten pitää mennä toiselle lääkärille. Rahasta se ei ole kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei hän ollut jo aiemmin hakenut apua? Jos hän on, mutta siitä ei ole ollut hyötyä tai hänen asiaansa ei ole otettu vakavasti, niin tuo sinun kehotuksesi voi sattua monta kertaa enemmän kuin muuten.
Hän toisteli kuinka hänen on selvittävä yksin kärsimyksestään. Ja jos sitä apua ei saa yhdeltä lääkäriltä niin sitten pitää mennä toiselle lääkärille. Rahasta se ei ole kiinni.
Mulla on rahaa, mutta valitettavasti sillä ei taata terveyttä tai edes oikeaa diagnoosia.
Alue: Aihe vapaa
Teit oikein. Aina ja kaikkia ei voi auttaa. Ei edes lääkärit, saati maallikot.
T: Vaikeaa masennusta pitkään sairastanut (keneenkään en välejä ole katkaissut mutta voimat on tosi kortilla)