Mistä kemia syntyy?

Fysiikasta.

En nyt jaksa kirjoitteluusi perehtyä, mutta kemia on laajin luonnontieteen ala. Sun kemiasi on siinä aika pientä, mut hei onnee ny, äläkä tuu sit 2v päästä valittamaan että mies vonkaa, 'anna ny'-tyyliin ;-)

Tuon kun tietäisi ja saisi pullotettua, niin olisi maailman rikkain mies.

Jopa yksisoluiset tunnistavat sopivan lisääntymiskumppanin. Feromonit ovat tyypillisen viestin välittäjä, mutta ihmisillä on toki tunteiden peilausta jne. Naisten osalta e-pillerit ja muut hormonaaliset valmisteet sotkevat tätä luonnollista viettiä. Miesten osalta matala testosteronitaso korreloi siihen, että nainen haluaa parisuhteen eikä välttämättä pelkkää seksiä. Tutustu THL:n "rakastumisen kemiaa", jos haluat tietää enemmän mitä rakastumisessa tapahtuu. Ota kuitenkin huomioon se, että jos olet sekoittanut pääsi pillereillä tai mielialalääkkeillä, voi "kemia" olla harhaa.

Tuoksu

Joo ihme juttu on. Joidenkin kanssa vaan on semmoinen kemia, rätinä, ja olo vähän vaivautunut ja hengästynytkin. Ja kosketus tuntuu ihan eri tavalla kuin muiden. Ja toisten kanssa taas on tosi leppoisaa olla, mutta ei minkäänlaista ns. kemiaa.

Feromoneista on viime aikoina puhuttu kovasti. En tosin usko, että niihin vetoaminen on ihan tyhjentävä selitys, kun niiden toimintaa ei yleisesti tunneta. Kyse on tavallaan samasta kuin siinä, että kyökkipsykologiassa selitetään joidenkin tekojen motiiveja tiedostamattomalla tarpeella. Tarkoitan sitä, että feromoneista on tulossa patenttivastaus ongelmiin, joita ei oikein hahmota, siis sellainen muka-fiksulta kuulostava oikeassaolemisen keino.

Viestinnässä on usein olennaista se, miten viestitään, eikä se, mitä sanotaan. Ihmiset lukevat toisiaan rivien välistä. Äänenpainot, taukojen pituudet, taipumus keskeyttää toinen tai olla keskeyttämättä, eleet ja asennot, kaikki tällaiset vaikuttavat siihen, millaisia merkityksiä millekin viestille ja viestintätilanteelle lopulta annamme.

Lopulta: mikä on oma suhtautumisesi flirttailuun ylipäätään. Yleensähän flirttailu mieleiseltä ihmiseltä koetaan miellyttävänä huomiona. Epämiellyttävän henkilön flirttailua kutsutaan häirinnäksi. (Ja miesparkojen pitäisi sitten arvata toisen ajatukset, että voiko jossakin tilanteessa kevennykseksi tokaista jotakin pientä sukupuolten väliseen jännitteeseen perustuvaa )

Ei taida ap:n ongelma ja pohdiskelu täällä ratketa, mutta jos edes jokin näkökulma löytyisi.

Niin tää on kyllä vaikea sanoa. Omalla kohdallani siihen "tietynlaiseen kemiaan" miehen pitää olla sellainen rento ja lupsakka tyyppi. Vaikka olisi kuinka komea niin tosikkomaiset miehet eivät kiinnosta minua ollenkaan, koskaan. Jos huumorintaju ja letkeys kohtaa niin kiinnostun miehestä, vaikka fyysinen puoli ei vetäisikään niin paljoa.

Ne feromonit, kyllä, mutta ihmisillä myös se sosiaalinen ja psykologinen puoli. Missä tilanteessa kohtaatte (ehkä olet jostain syystä sattumalta juuri ensi kohtaamisella "sopivalla tuulella" liittämään seksuaalisia signaaleja johonkuhun), muistuttaako hän jotain, mikä on aiemmin sinua kiihottanut jne. Mulla on käynyt niinkin, että henkilön tuoksu on aiemmin ollut todella kiihottava mulle, mutta parin vuoden kuluttua kun emme olleet olleet enää yhteyksissä ja kyseinen ihminen oli tehnyt asioita jotka minun silmissäni laskivat kunnioitusta häntä kohtaan, tuo tuoksu menneisyydestä ällötti minua eikä kiinnostanut. Ja eihän oikein voi olla, että geneettisesti olisimme olleet toisillemme sopivat vuosina 2008-2010 mutta ei enää vuonna 2012.

Tämä on kyllä outo juttu. 

Ihmistenvälinen kemia siis sehän syntyyn ihmistenvälisistä suhteista tai ihmisten kulttuurista sellaisesta yhtenäisestä ymmärryksestä missä ja mitä muut ihmiset ovat ja mitä itse olemme muille tai tästä suodatetaan myös sellainen ymmärrys tai ehkä mielikuva siitä että mitä muut ihmiset ovat myös itsellemme. Tästä seuraa sitten mahdollisuus kuvitella ei vaan keksiä tai unelmoida siis jotain vaan kuvitella että jokin suhde mahdollisesti pelaa tulevaisuudessa tietyllä tavalla ja voimme sitten hakea tälläisiin suhteisiin mihinkä haluaisimme.