"Älä puhu niille mitään, ole kuin et huomaiskaan niitä": Onko mielestäsi hyvä keino puolustautua kiusaajilta?
Läheinen lapsi sai neuvon olla puhumatta kiusaajille mitään ja olla noteeraamatta heitä lainkaan. Neuvon antaja piti neuvoa erinomaisena, mutta itse mietin, että taitaa olla huono neuvo? Mitä mieltä olette? Perusteluja?
Kommentit (42)
Kokeilin tuota kolme vuotta (koko yläasteen ajan). Ei toiminut.
Ei. Lapsen pitää oppia puolustautumaan, ja aikuisten on puolustettava lasta. Tuo ei ratkaise mitään ja hiljaisempi lapsi jätetään noin yksin kärsimään kiusaamista.
No pitää kertoa kiusaamisesta ja pitää puuttua aikuisten. Muuten hyvä strategia jos pystyy sen hoitamaan.
Mä neuvosin vetämään kiusaajia turpaan, kunnes ymmärtävät, ettei tälle lapselle kannata ryppyillä.
Ei. Pitkin poskia lätkiminen on ensisijainen vaihtoehto, ainakin niin kauan kun lasten/nuorten tekemät rikokset ohitetaan väittämällä niitä "kiusaamiseksi".
t:ex kiusattu
Mulla ei toiminut, vaan kiusaajat sai tuosta lisää tehoa kiusaamiseensa. "Se ei puhu kenellekään mitään, tosi ylimielinen", "Se on tosi outo, ei puhu mitään".
Ja sitten harvoin kun jotain sanoin niin: "Kuulittekste, se puhui, se puhui!".
Näille huomiohuorille ei pidä todellekaan antaa sitä huomiota.
Riippuu tilanteesta, joskus auttaa, joskus sillä ei ole vaikutusta ja joskus voi jopa pahentaa tilannetta.
... itse mietin, että taitaa olla huono neuvo? Miksi? Perusteluja?
Riippuu että onko sulla voimia olla välittämättä vai ketuttaako tämä sinua sitten hulluna naama punaisena, joka näkyy päälle päin. Siitähän ne kiusaajat tykkää.
Itse olen kuin teflonpannu. Enemmän ehkä ärsyttää jos jotain muita kiusataan.
Silkasta periaatteesta olet erimieltä, kun et itse perustele miksi neuvo on huono?
Ignooraaminen ei auta, koska naama kertoo totuuden. Kaksi vaihtoehtoa, joko annat muiden taistella taistelusi tai taistelet itse. Kiusaaminen loppuu kun teet kiusaamisesta liian kallista kiusaajalle, mutta hinnan maksat myös silloin itse.
Kiusaamisen ei ole koskaan niin mustavalkoista, että olisi vain yksi oikea neuvo. Tuo voi joissakin tapauksessa olla ihan toimiva neuvo, jos kiusaamisella haetaan huomiota ja joissakin provosointia.
Vierailija kirjoitti:
... itse mietin, että taitaa olla huono neuvo? Miksi? Perusteluja?
Koska harva lapsi pystyy oikeasti olemaan sen näköisenä kuin ei huomaisi kiusaajien olemassa oloa laisinkaan. Jos kiusaaja yhtään huomaa, että kiusattu tuntee olonsa epämukavaksi ja loukkaantuneeksi, niin se kiusaaminen vaan pahenee.
Vierailija kirjoitti:
... itse mietin, että taitaa olla huono neuvo? Miksi? Perusteluja?
Mietin, että voi provosoida kiusaamista lisää.
ap
Vierailija kirjoitti:
No pitää kertoa kiusaamisesta ja pitää puuttua aikuisten. Muuten hyvä strategia jos pystyy sen hoitamaan.
Toki. Tämä "älä puhu niille mitään" jne. neuvo tulikin juuri aikuisilta, jotka yrittävät puuttua kiusaamiseen.
ap
No ei pahemmin itseäni auttanut.
Hyvänä esimerkkinä muistan yläasteelta tilanteen, jossa käytännössä koko luokka intoutui pilkkaaman minua kesken tunnin. Pilkkanimet olivat siis itselleni jo tuttuja, mutteivät opettajalle, joten tämä ei tiennyt mistä oppilaat puhuvat.
Istuin hiljaa paikallani ja taisin miettiä itseni tappamista. Piirtelin jotain ja yritin näyttää siltä, että tekisin tehtäviä. Ei auttanut, nimittely ja tökkiminen jatkui koko pitkän 45minuuttia.
Hyi helvetti kun muisteleekin tuota tilannetta.
Omalla kohdalla auttoi vasta koulun vaihto, kun ne psykoottiset kakarat jäivät keskenään ja itse pääsin muualle. Ja siellä sain kavereita, eikä kiusattu.
Oikeus itsensä puolustamiseen on ensimmäinen ihmisoikeus.
Tuo ap:n kertoma ohje on pelkästään vammainen versio toisen posken kääntämisestä. Lisäksi lapset ovat edelleen aikuisten vastuulla eikä siitä voi luikerrella tuollaisilla "neuvoilla" pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Läheinen lapsi sai neuvon olla puhumatta kiusaajille mitään ja olla noteeraamatta heitä lainkaan. Neuvon antaja piti neuvoa erinomaisena, mutta itse mietin, että taitaa olla huono neuvo? Mitä mieltä olette? Perusteluja?
Harva oikeastaan pystyy olemaan noteeraamatta toista lainkaan, mutta jos siihen pystyy ja se tuntuu omalta kannalta toimivammalta tavalta niin miksi ei. Kaikki ei osaa sanoa jotakin nasvaa takaisin tai selvittää tilannetta puhumalla.
Itselläni tuo toimi, päätin ettei minua enää kiusata ja jätin kiusaajat huomiotta, jos he minulle huutelivat jatkoin vain itsekseni hymyillen matkaa. Kiusaajat lopettivat muutaman kuukauden sisällä kiusaamisen.
Mutta tuossa voi olla se karumpikin vaihtoehto, että mitä jos kiusaajat kokevatkin tuon hiljaisuuden ja huomiotta jättämisen provosointina ja mikä sitten saa heidät lisäämään pökköä pesään.