Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistus ja viimeisten vuosien vastoinkäymiset. Koska tää loppuu?
07.03.2017 |
Viimeiseen viiteen vuoteen on mahtunut kaikkea peetä.
-lapsen oppimisvaikeudet ja niiden takia tutkkmuksiin pääsystä taistelu. Kesti yhteensä noin 2vuotta että dg saatiin ja hoito aloitettua
-lapsen kiusaaminen koulussa. Kukaan ei puuttunut.
- minun työpaikkakiusaaminen (pomo kiusaajana). En jaksanut taistella loppuun asti.
-äidin sairastuminen kohta 2v sitten aivosyöpään. Auttaminen arkisissa asioissa, äidin hoito ajoittain.
-äidin kuolema 4kk sitten, hautajaiset. Isän auttaminen ja lohduttaminen. Hautajaiset ja perunkirjoitukset jne.
-laaja vesivahinko kotona, evakkoon muutto jne
-kaikkina vuosina miehen epävarma työtilanne. Yhdet potkut ja yksi lomautus (melkein vuosi).
Ahdistus alkoin noin 3v sitten eikä loppua näy. Tiettyjen tuttavien mukaan olen vain heikko. Onko todella niin?
Niska kroonisesti jumissa joka aiheuttaa pelottavia oireita. Paniikkikohtauksia sen vuoksi. Nyt mukaan tullut vielä sairauksien pelko (kaikki mitkä liittyy päähän esim. kasvsimet, tulpat, vuodot jne). Tarkkailen oloani jatkuvasti ja ajatukset kiertää kehää.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia♡ Kuulostaa että sinulle on sattunut aika monta vastoinkäymistä lyhyen ajan sisään. :( Meikäläinen aloittanut juuri lapsettomuushoidot pitkän yrityksen jälkeen ja siitä on muodostunut kauhea lapsettomuuden pelko ja ahdistus/masennus/viha ja katkeruus. Muuta ei tunnu enää elämään mahtuvan. Harmittaa kun haluaisin vain olla onnellinen:)
Pointtina ehkä se että jokaisella meillä on murheemme,toisilla pienet toisilla suuret ja toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Nyt tämän luettuani aloin jo miettiä että mitähän seuraavaksi huolenaiheeksi sitten :D
No ensin alat jumppaamaan hartioita että niskajumit helpottaa. Ota kotijumppa tavaksi. Muutenkin pieni liikkeessä oleminen voi rentouttaa saman kuin paikallaanolo.
Hyvä että lapsella on diagnoosi ja hoito. Ehkä keskityt häneen. Ehkä voitte vaikka harrastaa liikuntaa yhdessä. Voit myös käydä miehen kanssa kävelyllä.
Suuria ongelmavyyhtejä voi käsitellä asia kerrallaan. Kuolemaa voi käsitellä vaikka seurakunnan sururyhmässä. Et ole heikko vaan vahva. Koita jaksaa lapsen takia. Sinun mielialallasi on iso merkitys hänen vointiinsa.
Tsemppiä ja voimia vastaajalle 3. Valitettavasti en voi muuta sanoa enkä antaa neuvoja...
En edes tiedä miksi tein avauksen, ehkä piti vaan saada purkaa tätä olotilaa jonnekin.
Välillä tekis mieli vaan huutaa, välillä kaivautua peiton alle ja itkeä.
En tiedä enää mitä tehdä. Usko parempaan huomiseen on mennyt. Odotan vaan, että mitä seuraavaksi. Ai niin, muutama viikko sitten sain kuulla että läheinen sukulainen sairastunut syöpään jota ei voida leikata eikä parantaa. Siitä lähtien oireet pahenivat minulla.
Ap
No jos sinulla on kerran paha olla (ja syystäkin, kun on noita vastoinkäymisiä), niin mitä meinaat tehdä asialle? Mitä olet jo tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ensin alat jumppaamaan hartioita että niskajumit helpottaa. Ota kotijumppa tavaksi. Muutenkin pieni liikkeessä oleminen voi rentouttaa saman kuin paikallaanolo.
Hyvä että lapsella on diagnoosi ja hoito. Ehkä keskityt häneen. Ehkä voitte vaikka harrastaa liikuntaa yhdessä. Voit myös käydä miehen kanssa kävelyllä.
Suuria ongelmavyyhtejä voi käsitellä asia kerrallaan. Kuolemaa voi käsitellä vaikka seurakunnan sururyhmässä. Et ole heikko vaan vahva. Koita jaksaa lapsen takia. Sinun mielialallasi on iso merkitys hänen vointiinsa.
Voi kun olis aikaa ja jaksamista ulkoiluun. Lapsi vaatii sen verran paljon aikaa. Kävelyllä, varsinkin liukkailla kaduilla, jännitä niskaa/hartioita, joten pahentaa vaan. Tietoisesti yritän rentouttaa niskaa/hartioita, mutta hetken päästä jännitän taas. Mies taas ei jaksa lähteä lenkille illalla. Tekee fyysistä työtä. Jonkun on myös oltava lapsen kanssa.
Valoa ei vaan näy tunnelin päässä...
Varasin ajan työterveyslääkärille ens viikoksi. No, saan varmaan jonkun mielialalääkereseptin ja se siitä.
Ap
Lääkityksen paikka kirjoitti:
No jos sinulla on kerran paha olla (ja syystäkin, kun on noita vastoinkäymisiä), niin mitä meinaat tehdä asialle? Mitä olet jo tehnyt?
Jaa-a, kunpa tietäisin mitä tehdä. Lääkäriajan olen siis jo varannut, mutta tuskin sieltä muuta apua saa kun pillereitä.
Mielestäni lääkkeillä hoidetaan vain oireita, ei syytä. Ei ne syyt mihinkään katoa pillereitä syömällä.
No, olen muutenkin aika lääkevastainen...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varasin ajan työterveyslääkärille ens viikoksi. No, saan varmaan jonkun mielialalääkereseptin ja se siitä.
Ap[/quote]
Hyvä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Tuo tilanteesi on jo niin paha, että hirveästi et voi menettää lääkekokeilulla:)
Mulla on samantyyppinen lista, seitsemän vuotta on tapahtunut isoja ja järkyttäviä asioita ettei voi edes käsittää. Vuoden verran olin toiseksi viimeisestä tapahtumastamme ihan hulluuden partaalla, kunnes mulla todettiin syöpä syksyllä. Se leikattiin ja ennuste on hyvä. Nyt alkuvuodesta on tuntunut että ahdistus alkaa laantumaan, kun ensimmäiset tapahtumat alkaa hieman unohtumaan. Aikaa se ottaa, mutta kyllä se siitä helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala tilanne. Toivottavasti kevät toisi teidän perheelle jotain hyvääkin. Muista unelmoida ja pistää se lottokuponki vetämään! Ei sitä koskaan tiedä...
Mene tosiaan juttelemaan jonnekin, vaikka neuvolan kautta psykologille? Auttaisi, jos voisit jakaa ajatuksiasi jonkun kanssa.
🇺🇦🇮🇱
Mielestäni lääkkeillä hoidetaan vain oireita, ei syytä. Ei ne syyt mihinkään katoa pillereitä syömällä.
No, olen muutenkin aika lääkevastainen...
Ap[/quote]
No välillä ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin lääkitys. Miten sä käytännössä poistaisit nuo pahan olosi syyt, kuten syövät ja lapsen oppimisvaikeudet, miehen epävarman työtilanteen jne? Ei niitä voi mitenkään poistaa! Ei niitä pois saa, siksi hoidetaan niitä oireita (lääkkeillä) kun syille ei mitään kukaan voi! Mä en itse ymmärrä oikein tätä lääkevastaisten ajatusmaailmaa...
Alue: Aihe vapaa
Voimia ❤