Minä kannatan kotihoitoa kouluikään asti

Lapset tarvitsevat vanhempiaan. Mikään päivähoito tai varhaiskasvatus tai koulu ei sitä korvaa.

Okei. Mä en kannata.

Joo, todellakin. Itelle ei oo ainakaan jäänyt muutakuin huonoja kokemuksia, traumoja ja mielenterveysongelmia päiväkodista!

Päiväkodit on p*****stä. Suurin osa hoitajista ja lastentarhan opettajista ei varmasti haluaisi laittaa omaa lastaan päiväkotiin ellei ole pakko ja se kertoo minusta enemmän kuin tuhat tutkimusta vaikka eihän sellaisia tutkimuksia olekaan missä sanotaan, että päiväkoti olisi kotia (äitiä tai muuta tuttua hoitajaa) parempi paikka.

Kotihoito 18v ikään asti. Säästyttäisiin monelta harmilta.

Ihana oli syntymäpäiväjuhlilla juuri huomata, kuinka ne kotona kasvatetut neljävuotiaat ovat sosiaalisilta taidoiltaan aivan metsässä. Meidän lapset vaikuttavat viihtyvän päiväkodissa, menevät päivä toisensa jälkeen iloisina, ovat saaneet runsaasti ystäviä ja itsekin toteavat lomalla, että koska pääsee taas tarhaan. Samanlaisia tarinoita olen kuullut ystäviltäkin. Kenenkään en muista koskaan kertoneen mitään vauvapalastan kaltaisia kauhutarinoita. Hyysätkää vaan niitä lapsia helmoissanne vaikka rippikouluikään. Juuri siten he saavat takuuvarmasti ne oikeat opit elämään :)

Ex vaimoni oli lapsuudessaan kotona kouluikään asti ja sen jälkeenkin kotona iltapäivisin. En tiedä oliko vaikutusta siihen ettei juurikaan perheessä jakanut asioitaan eikä ymmärtänyt miltä toisista tuntui ja miten perheyhteisössä olisi pitänyt elää. Mielestäni perheessä ei voi olla yksi onnellinen ja yksi itsemurhan partaalla ilman että perheenjäsentä autetaan.

Minä en koska pää hajoaisi kotiäitinä.

Vielä parempi, jos molemmat vanhemmat jäävät kotiin pysyvästi. 

Esikouluun saakka pitäisi olla lakisääteinen. Tietenkin niin, että kotona oleva vanhempi saisi kunnollisen korvauksen ja toimeentulon.

Kotona niitä traumoja tulee. Eikä päiväkodissa ja koulussa. Mä olin kotihoidossa esikoulu ikään.

Vaikka koulussa kiusattiin koko koulu aika. Oli se helpompaa. Kuin kotona. Kotona neljän seinän sisällä voi tapahtua paljon traumatisoivia asioita. Kaikilta salassa. Yks kotihoidettu ja mieleltään sairastunut. Kotona tapahtuvista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Esikouluun saakka pitäisi olla lakisääteinen. Tietenkin niin, että kotona oleva vanhempi saisi kunnollisen korvauksen ja toimeentulon.

Kyllä, tämä! Valtion pitäisi maksaa jokaiselle äidille 5000 euroa verottomana kuukausittain, kun vaan hoitavat pikku kultamussukka Jori Petterin kouluikään asti kotosalla.

Meidän lapset on hoidettu pääasiassa kotona. Mies hoiti :)

Mulla toinen ollut kotona eskariin asti ja toinen ollut päiväkodissa nelivuotiaasta.

Heissä ei ole mitään eroa käytöksessä tai koulumenestyksessä.

Nyt olen taas vapaalla kun isompi on yläkoulussa.

Minun mielestä on tärkeää, että vanhemmilla on mahdollisuus töihin,mutta myös se että yhteiskunnassa on mahdollisuus jäädä kotiin ihan varhaisimmiksi vuosiksi, eikä yhteiskunta saa säädellä sitä kumpi pariskunnan osapuoli kotiinjäävä on. Kyllä minä vaan uskallan väittää, että lapsi kaipaa erityisesti useimmiten äitiä, ja tämä johtuu ihan biologisista seikoista. Isätkin ovat tärkeitä, mutta heidän rooli on erilainen. Isän avulla lapsi irtaantuu äidistä. Mielestäni on naiseuden ja äitiyden vähättelyä väittää ettei esim vauvaa haittaa yhtään kun hoitaja vaihtuu kesken vauvavuoden isäksi tai muuksi hoitajaksi. En toki väitä, että se traumatisoi, mutta kyllä äidillä on lapsen elämässä aivan erityinen sija ensivuosien ajan.

Minun mielestäni useimmat lapset hyötyvät vertaisryhmästä 3-4-vuoden iästä lähtien. Sen ei täydy kuitenkaan tarkoittaa 8-9 tuntia liian isossa ryhmässä. Päiväkoteihin tarvitaan kouluttautuneita ja sensitiivisiä ihmisiä, pienempiä ryhmiä ja lapsille lyhyempiä päiviä.

Mielestäni on erittäin huolestuttava trendi, että kuvitellaan alle 3 vuotiaan tarvitsevan muita kuin omia perheenjäseniään, jotta hänestä kasvaa "sosiaalinen". Tämä johtaa siihen, että vanhemmat laukkaavat erilaisissa ryhmissä vauvasta lähtien (liian usein) ja vauvoja tungetaan mummolaan "tottumaan hoitoon",kun oikeasti se lapsi ei tarvitse mitään muuta kuin kaksi vanhempaa - joista toiseen (usein äiti) hän on kiintynyt aivan erityisellä tavalla.

On hirveän suuri valhe väittää, että yksikään lapsi hyötyisi ensimmäisten elinvuosien aikana monista eri hoitajista. Mutta tietysti täytyy muistaa hoidon ensisijainen syy: vanhemman mahdollisuus käydä esim. töissä.

On todella ikävää, että yhteiskunta yrittää tehdä äideistä ja äitiydestä "turhaa". Ikään kuin kuka vaan voisi hoitaa lasta kuim hänet kantanut, synnyttänyt ja imettänyt ihminen, joka on vastannut hänen suurimpiin tarpeisiin ensimmäisten elinkuukausien aikana. Vauvaan&taaperoon vaikuttaa aina ero äidistä.

Pktäti

Mun lapset syntyneet 2002 ja 2004 ja silloin oli hirveä paine kotiäitiyteen. Mitä pidempään sen parempi.

Ihmettelen tätä järkyttävää stalinismisuuntausta jossa lapset riistetään kotoa vauvoina ja yhteiskunta säätelee vanhemmuuden rajat. Ihan niin kuin koko maan talous riippuisi muutamasta kuukaudesta.

Onneksi omat tytöt on nyt vasta teini-ikäisiä. Ehkä tää hömpötys ehtii tasaantua siihen mennessä kun heillä on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ihana oli syntymäpäiväjuhlilla juuri huomata, kuinka ne kotona kasvatetut neljävuotiaat ovat sosiaalisilta taidoiltaan aivan metsässä. Meidän lapset vaikuttavat viihtyvän päiväkodissa, menevät päivä toisensa jälkeen iloisina, ovat saaneet runsaasti ystäviä ja itsekin toteavat lomalla, että koska pääsee taas tarhaan. Samanlaisia tarinoita olen kuullut ystäviltäkin. Kenenkään en muista koskaan kertoneen mitään vauvapalastan kaltaisia kauhutarinoita. Hyysätkää vaan niitä lapsia helmoissanne vaikka rippikouluikään. Juuri siten he saavat takuuvarmasti ne oikeat opit elämään :)

Ihana on ollut huomata miten meidän 4-vuotias tyttö pystyy helposti tutustumaan uusiin lapsiin vaikka on kotona hoidettu. Menee rohkeasti etsimään leikkikaveria tuntemattomistakin. Tulee hyvin toimeen toisten kanssa ja ottaa toiset huomioon leikeissä ja muutenkin.