Pelkään miehiä, uudet suhteet menee pilalle

Nytkin hävettää tuo yöllinen.. Kun mies kysyy näistä niin änkytän ja kyyneleet valuu ihan vaan ahdistuksesta.

Välillä mietin miksi mulle piti käydä näin. En ole ikinä tehnyt mitään pahaa kenellekään, enkä kiusannut ketään..

Ap

Jospa lopettaisit seurustelun?

Itsellä sama stoori ja nyt olen yhdessä ilkeän miehen kanssa.. joka käyttää tuota pelkoa hyväksi. En jaksa lähteä tästä... Lapsiakin on...

Terapiaa??

Sekaisin kuin seinäkello. Kokemusta ehkä juuri sinusta. Onhan se perseestä kun ravintolassa muut luulee vaimonhakkaajaksi. Kaks vuotta sitä jaksoin katsella. Ens kerralla paremmin.

M33

Vierailija kirjoitti:

Sekaisin kuin seinäkello. Kokemusta ehkä juuri sinusta. Onhan se perseestä kun ravintolassa muut luulee vaimonhakkaajaksi. Kaks vuotta sitä jaksoin katsella. Ens kerralla paremmin.

M33

Että itseäsi pitää vain ajatella, etkä osaa miettiä, mille sen toisen pelko hänestä tuntuu?

Tarvitset terapiaa ja turvallisen miehen.

Olisiko sinun vielä mahdollista käydä asiaa läpi,vaikka siellä terapiassa? Kuulostaa,että asia on vielä keskeneräinen.

Toivottavasti löydät miehen joka ymmärtää. Minä kerroin uudelle miehelleni mitä olin kokenut edellisessä suhteessani ja hän ymmärsi miksi säpäshdin kosketusta enkä uskaltanut antaa mielipidettä yhtään mihinkään. Pikkuhiljaa se siitä helpotti kun huomasin että kukaan ei lyökään eikä mitään pahaa tapahdu.

Mielestäni pieni pelko on tervettä, ja voi suojella sinua. Miehissä on paljon väkivaltaan (psyykkiseen tai fyysiseen) taipuvaisia yksilöitä. Se tulee heillä luonnostaan. Voisit kuitenkin taivutella pelkoa terveempään suuntaan "totuttelemalla" hiljalleen, jos löydät tarpeeksi kiltin ja kärsivällisen miehen seurustelukumppaniksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekaisin kuin seinäkello. Kokemusta ehkä juuri sinusta. Onhan se perseestä kun ravintolassa muut luulee vaimonhakkaajaksi. Kaks vuotta sitä jaksoin katsella. Ens kerralla paremmin.

M33

Että itseäsi pitää vain ajatella, etkä osaa miettiä, mille sen toisen pelko hänestä tuntuu?

No ajattelin toista 2 vuotta. Silitin ja en ikinä tehnyt hänelle mitään. Silti olin pelottava. Miksi tyytyä sellaiseen? Kun on niitä jotka nauraa ja syö kädestä.

Ei varmasti ole helppoa. Käytännössä ei ole oikopolkuja, pitää vain uskaltaa luottaa, ja hakea ymmärtäväistä miestä. 

Oletko kertonut miehelle taustastasi? Kannattaisi. :)

Miksi sitten väkisin haet mistä kumppaniksi, kun et ole valmis?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten väkisin haet mistä kumppaniksi, kun et ole valmis?

Yksin ei opi luottamaan toisiin ihmisiin vaan siihen tarvitaan toista ihmistä.

Olen kertonut aiemmista jutuista ja kyllä mies aikansa jaksoi vakuuttaa ettei tee minulle pahaa, mutta kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi, ei miehet jaksa tällaista kauan :(

Nykyinen mies on sanonut ettei jaksa katsoa kun nöyristelen hänelle, koska siinä ei ole mitään järkeä. Mielipiteitä on todella vaikea sanoa, ja sitäkään mies ei kestä. Vaikken ole yhtään passiivisagressiivinen.

Pyydän tosi helposti anteeksi, myös tärisemistä, usein mies vssnr huokaisee. Luulen, että tämä juttu ei kestä :(

Ap

No, ainakin otat kontaktia miehiin. Siinä olet jo rohkeampi kuin minä.

Mulle siis kukaan ei ole tehnyt fyysisesti pahaa, mutta uskonnollisen kasvatuksen ja aran luonteen takia en saanut nuorena kontaktia miehiin. Sanoilla kyllä satutettiinkin, sain kuulla olevani väärän mallinen ja lihava (bmi 22), hiukset rumat jne. Tämän kaiken tuloksena olen 35-vuotias neitsyt, jolla menee muuten elämässä loistavasti, mutta jo vierasta miestä silmiin katsominen kauhistuttaa. Näen sieluni silmin koko tapahtumaketjun; että tapaisin jonkun, mentäisiin treffeille, ihastuisin, ja sitten tulisi se hetki että minun pitäisi kertoa olevani friikki. Ja kukaan mieshän ei sellaista kummajaista katsele, vaan se juttu olisi siinä.

Siispä torjun heidät ennen kuin he torjuvat minut. Yleensä en tosiaan edes katso päin. Puhumattakaan että uskaltaisin nukkua miehen vieressä. Silti toivoisin löytäväni kumppanin, enemmän kuin mitään muuta.

Eli tsemppiä, on meitä muistakin jotka olemme melkoisia sotkuja.

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin otat kontaktia miehiin. Siinä olet jo rohkeampi kuin minä.

Mulle siis kukaan ei ole tehnyt fyysisesti pahaa, mutta uskonnollisen kasvatuksen ja aran luonteen takia en saanut nuorena kontaktia miehiin. Sanoilla kyllä satutettiinkin, sain kuulla olevani väärän mallinen ja lihava (bmi 22), hiukset rumat jne. Tämän kaiken tuloksena olen 35-vuotias neitsyt, jolla menee muuten elämässä loistavasti, mutta jo vierasta miestä silmiin katsominen kauhistuttaa. Näen sieluni silmin koko tapahtumaketjun; että tapaisin jonkun, mentäisiin treffeille, ihastuisin, ja sitten tulisi se hetki että minun pitäisi kertoa olevani friikki. Ja kukaan mieshän ei sellaista kummajaista katsele, vaan se juttu olisi siinä.

Siispä torjun heidät ennen kuin he torjuvat minut. Yleensä en tosiaan edes katso päin. Puhumattakaan että uskaltaisin nukkua miehen vieressä. Silti toivoisin löytäväni kumppanin, enemmän kuin mitään muuta.

Eli tsemppiä, on meitä muistakin jotka olemme melkoisia sotkuja.

Olisipa ihanaa jos löytäisit miehen. En usko tuon neitsyyden olevan mikään este. Varmasti joku pitäisi sinua ihanana juuri noiden asioiden takia.

Itselle käy aina niin, että miehet ihastuvat todella helposti. Heitä ei haittaa, että pelkään ja ovat todella kilttejä ja ihania, mutta sitten eivät enää jaksa. He kai ajattelevat, että muutun hetkessä. Kuitenkin jo heidän pieni ärsyyntyminen saa minut oikeasti kananlihalle..

Olen käynyt kahdella psykologilla, se auttaa vain hetkeksi.. olen myös tehnyt mf-harjoituksia, mutta paniikin tullessa unohdan ne. Kerran mies otti kuvan. Se näytti kamalalta, olin ihan kyyryssä vaikken tajunnut olleeni.

Ap

Oon just tollasen naisen kansss. Hyvä, alistuva pano. Ja tykkää seksistä. Jaksan kyllä kun en ota henk.koht. Välillä kestää kun yrittää lausetta muodostaa, mutta selailen samalla uutisia. Ei ole provoa.

up

Jos ap olet paikalla, miten suhteen kävi? Opitko luottamaan mieheen?