Miten luisua pois kaveruudesta johon ajautui olosuhteiden takia.

Mitä jos ns. siedättäisit häntä omatoimisuuteen? Kun hän kysyy jotakin palvelusta, sanot ystävällisen määrätietoisesti, että et nyt todellakaan pysty auttamaan. Pitää olla ylitöissä tai jos opiskelet, pitää saada essee valmiiksi. Kehitä jotakin. Sitten seuraavalla kerralla teetkin, mitä hän ehdottaa, jos sinulle oikeasti sopii. Kysy tavatessanne, miten homma onnistui omin neuvoin. Jos onnistui, kehu häntä vilpittömästi. Taas kun seuraavan kerran kysyy, sinulla on selkeä este. Vähitellen voit harventaa palveluksiasi. Sinulla voi olla migreeni, kuume, äiti käymässä tms. Jossakin vaiheessa "pääset" auttamaan ehkä joka 4. kerta. Silloin hän on jo huomannut, että pärjää itsekin.

Hienoa, että olet auttanut häntä. Nyt autat häntä taas luottamaan itseensä.

Sen lisäksi, että et itse ehdi, anna vielä konkreettisia neuvoja, mistä aloittaa tehtävän tekeminen.

Jos siis olet alunperin ystävystynyt hänen kanssaan niin kai siellä taustalla kuitenkin on se ystävyys vai onko ystävyys perustunut vain siihen, että olet ollut hänen tukihenkilönsä?

Nyt kun hän voi paremmin niin säästät ystävyyden mutta luovut muusta auttamisesta. Riippuu tietysti minkä tyyppisiä ongelmia ovat. Mutta reilusti kieltäydyt tai autat omilla ehdoillasi.

Kyse ei lainkaan ole hänen osaamisesta tai pystymisestä fyysisesti. Hän esim voi soittaa minulle koska ei saa tyhjenettyä tiskikonetta useampaan päivään. Mutta silti hän päivittää fb:n olleensa kenkäostoksilla.

Hänelle on tapahtunut traumaattisia asioita ja hän oli hyvin kauan vain kotonaan käymättä missään.

Hän ikäänkuin ei viitsi tehdä itse asioitaan koska helpommin ne tekeytyy kun teettää muilla. Koska traumasta taas on vähän aikaan ajattelen että häntä pitäisi edelleen ymmärtää. Hän kumminkin on monessa asiassa hyvin omatoiminen jos viitsii ja haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei lainkaan ole hänen osaamisesta tai pystymisestä fyysisesti. Hän esim voi soittaa minulle koska ei saa tyhjenettyä tiskikonetta useampaan päivään. Mutta silti hän päivittää fb:n olleensa kenkäostoksilla.

Hänelle on tapahtunut traumaattisia asioita ja hän oli hyvin kauan vain kotonaan käymättä missään.

Hän ikäänkuin ei viitsi tehdä itse asioitaan koska helpommin ne tekeytyy kun teettää muilla. Koska traumasta taas on vähän aikaan ajattelen että häntä pitäisi edelleen ymmärtää. Hän kumminkin on monessa asiassa hyvin omatoiminen jos viitsii ja haluaa.

Voi olla, että hän haluaa tosiaan pompotata sinua ja itse on vain tottunut siihen ettei pysty tekemään, eikä viitsi edes yrittää.

Mutta en välttämättä tosta tekisi vielä johtopäätöksiä. Tämä ehkä huono esimerkki mutta itselläni on ADHD ja esim. tiskikoneen täyttäinen voi olla ylivoimaista. Se, että pystyn aloittamaan homman, säilyttämään fokuksen ja saamaan homman valmiiksi.

Silti voin samana päivänä lähteä vaikka leffaan. Ei siis ole kyse viitsimisestä, vaan toimintakyvystä. Sitä on ehkä hankala ymmärtää, jos itsellä ei ikinä ole ollut vastaavia ongelmia. Varsinkin jos on ollut pitkään tekemättä mitään niin kestää ehkä taas "oppia" uusi toimintamalli. Ehkä hän tarvitsisi jotakin toimintaterapiaa tms. Mutta suosittelen tekemään rajat.

Ap, sinä olet selvästi jo tehnyt sen tulkinnan, että tuo ihminen laiskuuttaan yrittää pomottaa sinua. Tee hänelle palvelus ja kerro suoraan, että et ole enää käytettävissä, jatkossa hänen kannattaa hankkia uusi tukihenkilö tai tehdä itse.

Minusta olisi ainakin todella ikävää, jos olisin esim. masennuksen takia toimintakykyni takia hauraassa vaiheessa ja avustaja alkaisi minua inhota ja levittää väitettä, että "ei sitä mikään vaivaa, samaan aikaan se käy kaupoilla, kun ei muka saa tiskariaan tyhjättyä".

Olet pahansuopa, joten apusi ei, apusi ei ole kaivattua.