Miksi teette vain 2 lasta, tai jopa 1?

Vanhemmuudessa ei ole kyse siitä, että lapsia pitäisi olla paljon. 

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Fiksu tekee vain yhden lapsen. Minulla on kaksi.

- mitä enemmän lapsia, sitä enemmän murheita, sairauksia, ongelmia...kaikki, ihan kaikki, kertaantuu...hevoseton mies on huoleton mies

- mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän voi elää sitä elämää mitä itse haluaa. Elät toisen ihmisen elämää, toisen ehdoilla.

- mitä enemmän lapsia, sitä enemmän vaatimuksia. Koko ajan joku haluaa sinulta jotain, haluaa viedä tuhkatkin pesästä.

En nyt lapsiani pois antaisi, mutta objektiivisesti elämä olisi hauskempaa ilman lapsia.

Akasta ainakin tuli kusipää lapsen saannin jälkeen,pikkuvauva aika oli ihan hirveää ja nyt ikää jo sen verran etten ala samaan leikkiin uudestaan vaikka jonkun kivan naisen löytäisinkin.

Lapsettomuushoidoissa (ja ylipäätään ennen kuin lapset ovat konkreettisesti olemassa) sitä ruokkii tiettyä mielikuvaa perheellisyydestä, itsestään lempeänä, hoivaavana, ison ja nauravaisen perheen ympäröimänä. Ja onhan siinä mielikuvassa paljon tottakin.

Arjessa on kuitenkin myös paljon muuta. Jatkuvaa aikataulutetristä: hoitoon kiikuttamista, neuvoloita, kerhoja, omaa työelämää, lasten harrastuksia, päivittäistä ruoanlaittoa, siivousta, lumitöitä, virastoasioita. Aika, jonka voi käyttää lasten kanssa yhdessä köllimiseen, lukemiseen ja  vatsapäristyksiin, onkin tosi rajallinen. Sitä rajallisempi, mitä enemmän lapsia.

Taloudellisesti pystytään huolehtimaan hyvin kahdesta, kustantamaan heille harrastuksetkin, joihin kyllä uppoaa tällä hetkellä aika paljon. Pystytään asumaan asunnossa, jossa molemmilla lapsilla omat huoneet, isompaan asuntoon tältä seudulta ei meillä olisi välttämättä varaa.

Lisäksi koen, ettei omat voimavarani riittäisi välttämättä kolmeen tai jopa useampaan lapseen. Kaksi on meille hyvä määrä.

Itselläni yksi lapsi joka sai alkunsa monen vuoden yrittämisen jälkeen. Lapsi on rakas ja haluaisin hänelle sisaruksen, mutta esikoisen synnytys oli niin kamala, että en tiedä uskaltaisiko yrittää uutta raskautta ja synnytystä. Toki sektio on keksitty, mutta eihän se mikään riskitön ja kivuton vaihtoehto olisi.

Olen siis onnellinen tästä yhdestäkin, kun hänet lopulta sain.

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Ihana asenne. Sinustako isommissa perheissä ei pystytä vai onko sun henk.koht. selviämisestä kyse?

Olisin tosi huono suurperheen äiti.

Kaksi lasta halusimme ja kaksi lasta saimme. Meillä on tyttö ja poika.

Kahteen lapseen riittää rahkeet mainiosti henkisesti ja taloudellisesti. Miksi vaikeuttaa siis elämää lisääntymällä holtittomasti?

Ja lapsiperheen todellisuus aukeaa kaikille täysin vasta kun edes se 1.lapsi on kainalossa. Lapseton voi kuvitella tekevänsä vaikka 10 lasta mutta sitten se elämä opettaa.

Sairastuin vakavasti ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen ja olin menettää henkeni. Syyksi selvisi sairaus jonka laukaisee raskaus sekä synnytys (hormoonit). Tämän vuoksi en enempää lapsia tee ja jos vahinko käy, on tehtävä abortti. Joskus surettaa, että ei voi elää sitä vauva aikaa niin kuin olisi halunnut (olin sairaalassa joka kuukausi) ja että muisto siitä on se, että se oli helvettiä. Ei olisi ollut varmaan jos olisi ollut terve. Mutta ei näitä asioita aina voi etuudestaan tietää ja pääasia on, että yksi upea lapsilöytyy, vaikkei hän sisaruksia saa.

Koska sitä kolmatta ei tule! Eipä ole todellakaan oma valinta.

Toiset ei vain halua enempää ja sekin on ok. Jokaisella on omat valintansa.

Meillä on kaksi lasta. Useampikin voisi olla, mutta en pysty enempään. Kyse ei ole siis halusta, vaan ihan terveydellisistä syistä lapsiluku jäi kahteen.

Ei se määrä vaan laatu. Miksi tehdä useampi jota ei ehdi kasvattaa jos voi tehdä yhden täydellisen?

Vuorokaudessa on vain 24h niin kyllä 2 lasta saa huomattavasti enemmän vanhempien huomiota per lapsi kuin 10 lasta. Jos verrataan siis sellaisia vanhempia jotka nyt yl. hoitaa hommansa hyvin.

Toki yksikin lapsi voi olla heitteillä jos vanhemmat on paskoja.

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos hyvin käy.

Kaikilla ei ole varaa useampaan lapseen, kaikkien terveys ei kestä. Osa kokee perheen olevan täysilukuinen siinä kohtaa, kun niin kokee. 

Meitä on moneen junaan, mutta sinä et vissiin ole päässyt edes asemalle niitä junia katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Ihana asenne. Sinustako isommissa perheissä ei pystytä vai onko sun henk.koht. selviämisestä kyse?

No jos järjellä ajattelet niin mitä mieltä olet, jääkö 2 lapselle enemmän aikaa kun viidelle?

En minä mikään kenneli emakkokaan halua olla

Itse halusin menestyneen uran ja perhe-elämän ja itse koin, että tähän yhtälöön sopivin vaihtoehto on yksi lapsi. Tunnistin oman riittämättömyyteni ja tämä oli ratkaisu.

Vanhemmuuden ilot saa yhdelläkin lapsella. Nautin äitinä olosta ja yhdessä tekemisestä lapseni kanssa. Rakastan lastani mielettömän paljon, mutta en silti halua toista. Tiedostan omat rajani, enkä usko voivani olla näin hyvä ja sensitiivinen äiti useammalle. En myöskään halua elämän olevan pelkkää perhe-elämää ja selviytymistä päivästä toiseen. Meillä on kaikin puolin todella tasapainoinen ja onnellinen elämä nyt.

Sinä kuulostat joko provolta tai siltä, että olet romantisoinut lapset ja perhe-elämän. Kannattaa nostaa katse pois sieltä instagramin söpöistä perhekuvista ja vierailla perheessä jossa on 3+ lasta. Tai käydä huvikseen katsomassa meininkiä lasten sisäleikkipuistoissa tai muissa perheiden vapaa-ajanviettopaikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Ihana asenne. Sinustako isommissa perheissä ei pystytä vai onko sun henk.koht. selviämisestä kyse?

No jos järjellä ajattelet niin mitä mieltä olet, jääkö 2 lapselle enemmän aikaa kun viidelle?

Jaa. Kyllä mä olen tavannut hyvin poissaolevia vanhempia, joita ei voisi lasten harrastukset, oleminen tai eläminen vähempää kiinnostaa, vaikka niitä olisi yksi tai kaksi.

Meillä on neljä lasta ja ollaan osallistuvampia, kiinnostuneempia ja parempia vanhempia kuin monet yhden lapsen vanhemmat.

Esikoiselle oli aikaa opettaa paljon asioita, nyt opetetaan niitä pienemmille jo kokemuksella. Ihme kyllä, pahin juttu on ollut saada nuo odottamaan vuoroaan. Palvelu on ollut liiankin tehokasta. Huomaa eron päiväkodissa hoidettuihin ainokaisiin joilla tuo odottaminen on iskostettu syvälle jo pienenä. Mut tätä työstetään. Liian hyvin pidettyjä ja liian helpolla päässeitä on nuo meidän mussukat, myönnetään.