Miksi teette vain 2 lasta, tai jopa 1?

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos hyvin käy.

Kaikilla ei ole varaa useampaan lapseen, kaikkien terveys ei kestä. Osa kokee perheen olevan täysilukuinen siinä kohtaa, kun niin kokee. 

Meitä on moneen junaan, mutta sinä et vissiin ole päässyt edes asemalle niitä junia katsomaan.

kyllä ärsyttää tuo eka lause. lapsia pitää ihan konkreettisesti tehdä, fyysinen kanssakäyminen tai hedelmöityshoito. ei raskaus anneta lahjapaketissa ja tungetaan kohtuun kasvamaan, joten sitä ei voi 'saada'.

Ihme suuttumista! Ehkä itsekkäämmät ihmiset ei voi luopua itsekkäästä elämästä monen lapsen takia. Jos vain hoidot onnistuu niin haaveena olisi neljä lasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihme suuttumista! Ehkä itsekkäämmät ihmiset ei voi luopua itsekkäästä elämästä monen lapsen takia. Jos vain hoidot onnistuu niin haaveena olisi neljä lasta. Ap

Ei kukaan suuttunut. Kaikki vaan lähinnä pitää sinua ihan pellenä, kun arvostelet muita, vaikka et tiedä (vielä tai et ehkä ikinä) äitiydestä yhtään mitään. Itsekin ajattelin haluavani kolme lasta suht pienillä ikäeroilla. Sitten tuli se yksi lapsi, joka nukkui ensimmäisen täyden yön pitkälti yli kaksivuotiaana ja vasta reilusti yli kolmevuotiaana niin hyvin, että oli mahdollisuus nukkua ne monen vuoden univelat pois. Ei muuten käynyt paljoa mielessä uusien lapsien teko, kun päivät menivät noin muutenkin ihan vain selvitessä tunnista toiseen. Lapsi lopetti päiväunet vielä alle kaksivuotiaana, joten en saanut päivälläkään nukuttua ilman, että istutin lapsen iPad kädessä sohvalle ja torkuin tunnin pari. Ilman näitä hetkiä, en olisi selvinnyt päivistä hengissä.

Nyt kun meillä nukutaan hyvin ja hypervilkkaasta taaperosta on sukeutunut järkevä ja taitava leikki-ikäinen, toisen lapsen tekeminen tuntuu yhtä houkuttelevalta kuin kaktuksen tunkeminen takapuoleen. Elämä on helppoa ja mukavaa. Arki rullaa omalla painollaan. Meillä,on sopivassa suhteessa koko perheen aikaa, meidän vanhempien yhteistä aikaa, yksinoloaikaa ja kahdestaan puuhaamista lapsen kanssa. Nyt kun pystyn vihdoin olemaan sellainen äiti, joka haluan olla, en ikimaailmassa riskeeraisi sitä toisella lapsella. En halua enää olla se äiti, jonka henkireikä on iPad ja netflix kids.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen keskimmäinen viidestä lapsesta. Koin koko lapsuuteni ajan ettei äidilllä ollut koskaan tarpeeksi aikaa minulle, en halua että omalle lapselle käy näin. 1 riittää mulle oikein hyvin. Haluan myös että elämässä on muutakin sisältöä kuin lasten hoito. 

Minulla sama kokemus. Äiti jaksaa aina muistuttaa, että sain harrastaa niin paljon kuin halusin. Silti koin, että jäin emotionaaliselle puolella ihan liian vähälle. Lisäksi olisin kaivannut enemmän tukea koulunkäyntiini, mutta tarpeeni jäivät muiden varjoon. Edelleen harmittaa, ettei ketään kiinnostanut patistaa minua hoitamaan koulua paremmin. Olen ollut aina nopea oppimaan, mutta kyllästyin ja turhauduin koulussa enkä jaksanut tehdä parastani. Tekemättä mitään sai kuitenkin peruskoulun päättötodistukseen yli kasin keskiarvon. Lukiossa tulikin sitten seinä vastaan, kun arvosanojen eteen piti tehdä jotain.

Nyt panostan oman lapsen kanssa harrastusten lisäksi siihen emotionaaliseen puoleen. Ja pidän huolen hänen koulunkäynnistään. Hän vaikuttaa samalla tavalla lahjakkaalta ja helposti oppivalta kuin minä olin, enkä halua hänen tippuvan samaan laiskuuden loukkuun.

Jäin yksin esikoisen kanssa ollessa 6kk. Joskus haaveilin monesta lapsesta, "kunnon" perheestä. En uskaltanut enää tehdä lisää sillä entä jos jään yksin TAAS ajatus juoksi päässä. Oli rankkaa sillä olin kumminkin ilman tukiverkkoa. Lapsi jo iso, läheisiä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tykkää olla äiti? En ymmärrä, miksi ihmiset jotka saa lapsia, haluaa niitä vain vähän. Itse tekisin mitä vaan saadakseni lapsia, lapsettomuushoidot menossa :(

Sä et tiedä mitä se todellisuudessa on. Noin mäkin kuvittelin ennen kuin sain lapsen. Voin kertoa että on sen verran rankkaa että yksi riitti.

Meidän perheessä on kolme lasta joista vain yksi on elossa, kaksi ensimmäistä kuolivat jo raskausaikana. Joten olemme onnellisia tästä yhdestä terveestä naisesta, hän on nyt 28 vuotias. Ei tullut mieleenkään tehdä enää lapsia tai saada, koska tämänkin raskauden aikana oli ongelmaa minun verenpaineesta, minulla on synnynnäinen vika, onneksi vauva syntyi 14 päivää ennen laskettua-aikaa ja olen itse onnekas kun olen vielä elossa 50 vuotiaana vaikka oma sairauteni huomattiin vasta kun olin 10 vuotias, minut pelasti kouluterveyshoitaja silloin 1977 vuonna. Eli jokainen nainen/perhe tekee aina ne omat ratkaisut. Silti mietin aina näitä kahta jotka ei syntyneet ja minkä ikäisiä olisivat nyt, silti rakastan heitä. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Ihme suuttumista! Ehkä itsekkäämmät ihmiset ei voi luopua itsekkäästä elämästä monen lapsen takia. Jos vain hoidot onnistuu niin haaveena olisi neljä lasta. Ap

Niin no, itsekkäistä syistä olisi pitänyt varmaan hankkia enempi lapsia, olisi nyt seuraa, kun 17-vuotiaalla on niin paljon omia menoja.

Tsemppiä AP. Toivottavasti saat lapsia. He kasvattavat.

Tuo riippuu siitä millaisessa perheessä olet itse kasvanut. Jos synnyit monilapsiseen perheeseen, niin haluat vain yhden lapsen, jos taas olit ainut lapsi niin haluat niitä kokonaisen katraan.

Sinulla siis ei ole lapsia ollenkaan? Toivottavasti saat edes sen yhden lapsen, mutta sen jälkeen tiedät että miksi tehdään "vain" se 1-2 lasta.

Niin minäkin joskus aikoinaan lapsettomana ajattelin että voisin tehdä vaikka kolme lasta, nyt kun ensimmäisen vauvavuosi alkaa olla ohi niin meille tulee vielä joko yksi tai ei yhtään. Välillä tuntuu että tilaa olisi vielä yhdelle, mutta ajatus taas huonosti nukutuista öistä, rankasta raskaudesta, kroonisesta väsymyksestä, imetysongelmista, ummetuksesta jne. ei houkuta kyllä yhtään. Meillä on vielä varsin tyytyväinen ja helppo lapsi, mutta aina se teettää työtä. Puolen vuoden iässä kun oppii nukkumaan kunnolla ja ehdit alkaa nauttia jopa 5-6 tunnin yöunista niin johan kuukauden päästä herätään taas parin tunnin välein. Yhden kanssa on "helppoa", kahden kanssa ei todellakaan ole yhtä helppoa kuin yhden - ajattelematta edes millaista on edes kolmen tai neljän kanssa.

Minulla on eräs tuttava, jolla on se neljä lasta ja meininki sekä melu taloudessa on sen mukaista kun siellä vierailee. Kontrasti omaan rauhalliseen ja seesteiseen elämään yhden lapsen kanssa on melkoinen. Yksi tai kaksi lasta on ihan riittävä, ihan senkin takia että näin pystyn tarjoamaan lapselleni parasta, niin aikaa, huomiota, rakkautta kuin taloudellisestikin voimme satsata lapsiemme tulevaisuuteen aivan eri tavalla kuin heitä on vain yksi tai kaksi. Ei se määrä vaan se laatu.

Ero tulee yleensä 1 tai viim 2 penskan jälkeen nykyparisuhteissa....

Onneksi tein vain kaksi, nekin 10 v ikäerolla. Juuri ja juuri selvisin ja sain heidät täysi-ikäisiksi ja täyspäisiksi. Tai ainakin suhtkoht.

Vierailija kirjoitti:

Ero tulee yleensä 1 tai viim 2 penskan jälkeen nykyparisuhteissa....

Omassa tuttavapiirissä yleisin erotarina: tehdään kolme lasta minimaallisilla ikäeroilla. Nainen on kotona kunnes nuorin täyttää kolme. Sitten kun se todellinen arkirumba kolmen lapsen ja päiväkodin kanssa alkaa, menee kaikki päin mäntyä ja vähän ajan päästä tulee ero. Sitten hehkutetaan miten ihanaa on niillä viikoilla, kun lapset on isällä eikä tarvitse pyörittää sitä rumbaa kolmen kanssa samalla, kun yrittää luoda uraa.

Sain ensimmäisen lapseni ollesani 39-vuotias. Lapsi syntyi 3kk ennen laskettua aikaa ja vietti ensimmäisen elinvuotensa sairaalassa. 2-vuotiaana lapsi sairastui syöpään ja viimeiset kaksi vuotta ovat menneet erilaisissa hoidoissa ja eristyksissä ym. Ei tulisi mieleenkään tähän tilanteeseen toista lasta hankkia, jos sellaista enää näin 43-vuotiaana saisikaan. Olen sitten ilmeisesti itsekäs, kun haluan käyttää jäljelläolevat voimavarani tämän yhden lapseni hoitamiseen.

Minä haluan tulevaisuudessa vain yhden lapsen. Minulla on elämässä muutakin enkä halua elää pelkästään äiti-elämää vaan myös matkustella ja edetä uralla.

Miksi ihmeessä pitäisi haluta enemmän lapsia? eihän mulla olis mitään muuta elämää jos lapsia vain vääntäisin? Max 2 lasta on oikein hyvä, 3 on jo liikaa!

Lapsettomuushoidoilla meidänkin ainokainen syntyi. Sairastuin sitten synnytyksen jälkeen psykoottiseen  masennukseen, enkä kyllä uskaltanut toista lasta edes ajatella.