Miksi teette vain 2 lasta, tai jopa 1?

En halua enempää.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tykkää olla äiti? En ymmärrä, miksi ihmiset jotka saa lapsia, haluaa niitä vain vähän. Itse tekisin mitä vaan saadakseni lapsia, lapsettomuushoidot menossa :(

Olipa taas typerä kommentti. Eli kahden lapsen äiti ei tykkää olla äiti. Se vanhemmuus jatkuu myös vauva-ajan jälkeen. 

Ja monissa useamman lapsen perheessä (siis yli 4 lasta) isommat joutuvat usein tekemään vanhemman roolia. Teinit siis vahtivat taaperoa vanhempien käskystä. Vanhemmilla ei voi riittää aikaa kaikkille lapsille, jos niitä on paljon. Onko sellainen sitten hyvä äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Ihana asenne. Sinustako isommissa perheissä ei pystytä vai onko sun henk.koht. selviämisestä kyse?

Naapurissa on kuuden lapsen perhe ja erittäin usein näkee, kun isommat lapset tuovat taaperon leikkikentälle. Eipä ole tuon perheen äitiä tai isää näkynyt siellä. Kyllä se aika väkisinkin loppuu jossain vaiheessa kesken.

Toivottavasti aloittaja on provo. Jos ei niin toivottavasti jääkin lapsettomaksi.

Siksi, koska en halua että koko elämä pyörii vain lasten ympärillä. Siksi että talon pitäisi olla valtavan suuri, auton valtavan suuri, kaupassa käyminen h*lvettiä, matkustaminen h*lvettiä, kaikki aika menisi kaiken maailman toimiin, kuskauksiin ja kasvattamiseen, kotitöitä olisi liikaa, rahaa pitäisi olla ihan älytön ja mitä enemmän lapsia, sitä huonompia vanhempia me olisimme. Yhdelle jaksaa olla todella kärsivällinen, mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän sitä riittää/lapsi. Tilastojen mukaan myös onnellisuus parisuhteessa ja elämässä yleensä laskee, mitä enemmän lapsia on.

Mikä sinä olet muita arvostelemaan, kun et tiedä elämästä edes 1 lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Ihana asenne. Sinustako isommissa perheissä ei pystytä vai onko sun henk.koht. selviämisestä kyse?

Naapurissa on kuuden lapsen perhe ja erittäin usein näkee, kun isommat lapset tuovat taaperon leikkikentälle. Eipä ole tuon perheen äitiä tai isää näkynyt siellä. Kyllä se aika väkisinkin loppuu jossain vaiheessa kesken.

Jaa. Me ollaan aina lasten kanssa ulkona ja kaitsetaan aina samalla niitä yksinäisiä sisaruksettomia lapsia, jotka on aina yksin ulkona. Ei hajuakaan niiden vanhemmista.

Meille siunaantui kolme. Emme todellakaan koe "lisääntyneemme holtittomasti" vaikka joku kommentoija näin sanoi.

Ihmetellään mitä pienemmät perheet valittavat ettei lapsille riitä energiaa, aikaa tms. kun meilläkään ei ole tällaista ongelmaa? Ai niin se kun pitää olla somessa kaiket ajat.

-Tulee kalliiksi

-En halua enää synnyttää

-En jaksa enää valvoa

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuuden ilot saa yhdelläkin lapsella. Nautin äitinä olosta ja yhdessä tekemisestä lapseni kanssa. Rakastan lastani mielettömän paljon, mutta en silti halua toista. Tiedostan omat rajani, enkä usko voivani olla näin hyvä ja sensitiivinen äiti useammalle. En myöskään halua elämän olevan pelkkää perhe-elämää ja selviytymistä päivästä toiseen. Meillä on kaikin puolin todella tasapainoinen ja onnellinen elämä nyt.

Sinä kuulostat joko provolta tai siltä, että olet romantisoinut lapset ja perhe-elämän. Kannattaa nostaa katse pois sieltä instagramin söpöistä perhekuvista ja vierailla perheessä jossa on 3+ lasta. Tai käydä huvikseen katsomassa meininkiä lasten sisäleikkipuistoissa tai muissa perheiden vapaa-ajanviettopaikoissa.

Tämä!

Ap:lla ei ole minkäänlaista hajua oikeasta lapsiperhe-elämästä, vaan on nimenomaan romantisoinut sen mielessään ja lapsettomuustuskissaan joksikin elämän syvimmäksi olemukseksi ja tavoitteeksi.

Ja ihan tilastojen valossa tuollaiset ihmiset tippuvat korkealta ja kovaa, kun todellisuus tuleekin eteen.

"Saimme lapsen vuosien yrittämisen ja lapsettomuushoitojen jälkeen, eikä tämä olekaan kivaa ja erokin tuli" - niin tuttu tarina.

Koska sen ekan saaminen oli sen varran rankka rumba raskausmyrkytyksineen etten tosiaan tahdo uusintaa.

Vaikka ekan kanssa meni ensimmäiset 6 vuotta melko leppoisasti elellen, paljastui tuosta sellainen omapäinen raivoava besservisser, että olen monesti kiittänyt ettei niitä ole enempää.

Mä kyllä niin odotan aikaa, kun kotona alkaa olla inhimilliset olosuhteet meille aikuisille eikä niistä itsestäänselvyyksistä tarvitse tapella sataa kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Ihana asenne. Sinustako isommissa perheissä ei pystytä vai onko sun henk.koht. selviämisestä kyse?

No jos järjellä ajattelet niin mitä mieltä olet, jääkö 2 lapselle enemmän aikaa kun viidelle?

Jaa. Kyllä mä olen tavannut hyvin poissaolevia vanhempia, joita ei voisi lasten harrastukset, oleminen tai eläminen vähempää kiinnostaa, vaikka niitä olisi yksi tai kaksi.

Meillä on neljä lasta ja ollaan osallistuvampia, kiinnostuneempia ja parempia vanhempia kuin monet yhden lapsen vanhemmat.

Esikoiselle oli aikaa opettaa paljon asioita, nyt opetetaan niitä pienemmille jo kokemuksella. Ihme kyllä, pahin juttu on ollut saada nuo odottamaan vuoroaan. Palvelu on ollut liiankin tehokasta. Huomaa eron päiväkodissa hoidettuihin ainokaisiin joilla tuo odottaminen on iskostettu syvälle jo pienenä. Mut tätä työstetään. Liian hyvin pidettyjä ja liian helpolla päässeitä on nuo meidän mussukat, myönnetään.

Sekö sit on hyvä ettei lapset opi itsenäistymään?

Ennemmin kysyisin, miksi usean ihmisen on täytynyt saada sitä ensimmäistäkään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Ihana asenne. Sinustako isommissa perheissä ei pystytä vai onko sun henk.koht. selviämisestä kyse?

Naapurissa on kuuden lapsen perhe ja erittäin usein näkee, kun isommat lapset tuovat taaperon leikkikentälle. Eipä ole tuon perheen äitiä tai isää näkynyt siellä. Kyllä se aika väkisinkin loppuu jossain vaiheessa kesken.

Jaa. Me ollaan aina lasten kanssa ulkona ja kaitsetaan aina samalla niitä yksinäisiä sisaruksettomia lapsia, jotka on aina yksin ulkona. Ei hajuakaan niiden vanhemmista.

Se on sitten asia erikseen, jos vanhemmat eivät osaa tai heitä ei kiinnosta hoitaa hommiaan. Mutta erittäin usein näkee kuinka näissä monen lapsen perheissä isommat nakitetaan lastenhoitohommiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Ihana asenne. Sinustako isommissa perheissä ei pystytä vai onko sun henk.koht. selviämisestä kyse?

Naapurissa on kuuden lapsen perhe ja erittäin usein näkee, kun isommat lapset tuovat taaperon leikkikentälle. Eipä ole tuon perheen äitiä tai isää näkynyt siellä. Kyllä se aika väkisinkin loppuu jossain vaiheessa kesken.

Jaa. Me ollaan aina lasten kanssa ulkona ja kaitsetaan aina samalla niitä yksinäisiä sisaruksettomia lapsia, jotka on aina yksin ulkona. Ei hajuakaan niiden vanhemmista.

Teillä ei sit taida olla töitä jos aina yhdessä kaitsette lapset ulkonakin?

Itselläni jäi synnytyksestä niin kuheat muistot, että en halunnut koskaan enää uudestaan synnyttämään.

Muuten lapsia voisi olla enenmmänkin.

Miksi tällaisia pitää kysellä? Ovat yksityisasioita.

Ja se, joka haluaa skabata, voisi toteuttaa sitä puolta työelämässä. Vai onko naisen kisa-areena lapset ja koti?

Vaikea raskaus, pahoinvointi niin voimakasta, että paino vain tippui raskauden ajan. Olin täysin petipotilaana. Kaksi vuorokautta kestäneen kivuliaat supistukset. Taju lähti kerran. Sen lisäksi yli vuorokauden kestävä synnytys. Ponnistus vaihe 1h30min! 3 lääkäriä + 5 kätilöä avustamassa vauvaa ulos. Imukuppi synnytys siis. Olo oli kuin teurastamossa. Kivin lievitykset oli loppunu aikoja sitte ennen ponnistus vaihetta. Istua en saanut viikkoihin. Lapsi syntyessään eloton hetken. Kyllä sitä eka viikko meni kotona suihkussa itkiessä synnytyksen jälkeistä oloa. Ensinmäinen vuosi valvomista, 3 kertaa tunnissa täytyi toista auttaa takasin uneen. Päivisin nukkui vain liikkuvissa rattaissa, jote omat unet jäi haaveeksi päivälläkin. Vauva vaativa ja itkuinen. Ainoastaan sylissä tietyssä asennossa hiljaa. Näin meni ekat 6kk. Sen jälkee alkoi hitusen paremmin viihtymään lattialla. Että kyllä tämä aika ja etenki synnytys jätti sellasen pelon, että ei kiitos uutta.

Meillä on 2 pientä lasta eikä enempää tule. Elämä on mukavan helppoa ja nautinnollista näin. En myöskään jaksaisi enää yhtäkään vähäunista vauvavuotta, hyvät yöunet on minulle nykyään (lasten saannin jälkeen) todella tärkeää. Jos on tarve, niin kaksi lasta saa vielä helposti jollekin hoitoon. Yhden sai vielä helpommin.

Ennen lapsia halusin suuren perheen, neljää lasta taisin toivoa. Mutta kun kokee mitä se oikeasti on niin kummasti toiveet saattavat muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 lasta. Tykkään siitä, että ehdin kunnolla olla molempien kanssa yhdessä ja erikseen. Ehdin auttaa molempia läksyissä, käydä heidän harrastuksissaan, antaa heidän nukkua vieressäni, olla heille aina läsnä. Tykkään myös siitä, että pystyn rahallisesti panostamaan heihin ja heidän harrastuksiinsa eri lailla kuin pystyisin, jos lapsia olisi enemmän.

Ihana asenne. Sinustako isommissa perheissä ei pystytä vai onko sun henk.koht. selviämisestä kyse?

No jos järjellä ajattelet niin mitä mieltä olet, jääkö 2 lapselle enemmän aikaa kun viidelle?

Tämäkin riippuu lasten ikäeroista. Jos on pitkillä ikäeroilla, jää kyllä aikaa hyvin, sillä isommat kaipailevat enemmän jo kavereitaan. Tutullani kaikki ovat 5-7 vuoden välein ja aina on jäänyt aikaa jokaiselle kun ovat olleet pieniä.

Tosin tunnen kyllä perheenkin, jossa kaikki 5 ovat pienellä ikäerolla. Lapset saavat yksi kerrallaan aina tasaisin välein päivän toisen vanhemman kanssa. Aikaa saa myös halutessaan, ei kaikki halua sitä vanhemman aikaa aina samaan aikaan.

Ei meilläkään kahden kanssa minua kaivata aina tielle pyörimään, jos heillä on leikit meneillään.

Itse olen keskimmäinen viidestä lapsesta. Koin koko lapsuuteni ajan ettei äidilllä ollut koskaan tarpeeksi aikaa minulle, en halua että omalle lapselle käy näin. 1 riittää mulle oikein hyvin. Haluan myös että elämässä on muutakin sisältöä kuin lasten hoito.