Onko täällä " oravanpyörästä" hypänneitä - kerro oma tarinasi!

esim 2 maisteria/ pariskunta muutti malle ja kasvattaa luomutilallaan ( perintötila) kasveja



ja



tuttu sairaanhoitaja muutti eläkkeelle maalle ja tekee terapeutin (kouluttautunut alalle) hommia sieltä käsin eläkkeen lisäksi ( itse valitsee aikataulun)/



ja



moni tuttuni on sairauden tai avioeron siivittämänä muuttanut maalle perintötilalle (muuttaminenhan EI ole ilmaista ja maaseutuasuntokin ja sen ylläpito MAKSAA korjauksineen ym.)



-----

eli mottoni olisi,

että idealismillehan ei oravanpyörästä pudottautuminen voi perustua vaan sen tulee perustua realismille

- varsinkin taloudellisten realiteettien takia

ja Suomen kylmän talven vuoksi:::)))





Ps. Moni on tehnyt kevyemmän muutoksen eli vaihtanut ammattia ja paikkakuntaa- ja on esim. muuttanut lapsuusjuurilleen---





Ps.

Onnea matkaan AP ja muut!!!

Lopetin työt hyväpalkkaisessa työssä Hgin ydinkeskustassa ja ryhdyin yrittäjäksi pikkukaupungissa. Miehellä tosin koko ajan ollu ne hyvät tulot.

Pystyn tekemään koulutustani vastaavaa työtä jonkin verran etänä, mutta samoille palkoille ei ole mahdollisuutta. MUTTA



Verotus on kevyempää, eikä matkakuluja. Olen huomannu, että mulla menee tosi paljon vähemmän rahaa kaikkeen arkiseen!! Töissä söin aina kalliita lounaita (siis keskustassa aina vähintään 8 euroa lounas ja tietty helposti enemmänkin) ja työvaatteisiin tuli pistettyä rahaa ja ohimennen shoppaillessa. Nytkin ostan vaatteita toki, mutta ihan käsittämättömän paljon vähemän tosiaan kuluu.

Tietty kun vapaa-aikaa enempi on myös energiaa siivota itse 8ennen siivooja) ja tehdä itse ruokaa, mikä tulee paljon halvemmaksi.



Olen tosin aina osannu elää vähällä rahaalla, mutta nyt en koe luopuneeni mistään!!!

Olen saanut paljon energiaa ja ennen kaikkea AIKAA lasten kanssa. Ja mielenrauhaa.

Välillä käyn vanhassa työpaikassani ja olen aina niin iloinen, että en ole enää niissä kiireisissä kuvioissa!

Palkka on pienempi, tosin siihen voi itse vaikuttaa (osin provikkapalkka). Työt loppuvat aina viimeistään klo 16, eikä työasioita tarvitse miettiä työajan ulkopuolella tippaakaan.



Koko perhe on ratkaisustani onnellinen, tosin ilman mieheni hyviä tuloja olisi taloudellisesti tiukempaa. Nytkään ei rahaa ole liikaa, mutta toimeen tulemme hyvin kuitenkin.

Keskustelematta minun kanssa tai kysymättä mielipidettäni. Tulonsa tippui kuudesosaan entisestä. Stressin piti vähentyä mutta minusta vaan lisääntyi. Vapaa-aikaa enää vain nimellisesti, ennen päivätyö ja sai itse päättää työaikansa tai mitä siitä teki työpaikalla.



Hitto jos olisin tiennyt mitä kaikkea siitä seuraa niin en olisi suostunut :(

Vaihdoin entisen, paremmin palkatun työni täysin erilaiseen, huonommin palkattuun työhön.

Oli pakko pysähtyä miettimään mitä elämältäni oikein haluan, kun ei enää loma riittänyt palautumiseen. Työasiat vaan pyöri mielessä. Olin kotona kuin viulun kieli, pinna katkesi helposti. Yhtenä päivänä, kun lapset eivät enää innoissaan juokseetkaan mua ovelle vastaan, tajusin mikä hirviö olin. Ei varmaan ollut kiva saada äkäinen äiti kotiin. Viimeisinä kuukausina todella olin täysin puhki. Yhtenä yönä vaan aloin lähetellä hakemuksia, pariin tärppäsi, toisen valitsin ja nyt, kahden vuoden jälkeen voi todeta, että kyllä kannatti! Harmittaa, kun en tajunnut/uskaltanut/halunnut/ties mitä, lähteä jo paljon aiemmin. Minun lähtöni innosti montaa muutakin entisessä työssäni lähtemään tai lyhentämään työaikaansa. Kerran tapasimme entisen porukan kanssa ja totesimme, miten helppo sitä on jumiutua tiettyihin kuvioihinsa. Tarvitsee jonkun ihmisen/asian mikä havahduttaa, että hei voihan sitä tehdä toisinkin.



Taloudellisesti on tiukempaa, mutta pärjäämme kuitenkin. Ja mikä parasta, perhe voi nyt hyvin.



Suosittelen!

Minulle myös lasten hyvinvointi oli ykkösasia, ja oli suuri järkytys tajuta, että en kyennyt olemaan (riittävän) hyvä äiti kaiken stressin ja väsymyksen keskellä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin tehdä iso muutos.

koulutukseltani ktm, reilu 10 vuotta alan hyväpalkkaisia töitä, kunnes hyppäsin kyydistä pois noin 3 vuotta sitten - tämän tosin mahdollisti ja edelleen mahdollistaa erittäin hyväpalkkainen mieheni - ja edelleen amtkustelemme jne monta kertaa vuodessa.



lapset koulussa jo (eivät olleet silloin), eli ihan kotirouvan ;-D nimike lienee oikea kun ei enää ihan pieniä lapsia...



elämä on aika mukavaa, käyn jumpassa, opiskelen kieliä, haen lapset aikaisin koulusta (eivät käu lähikoulua eli autolla haetaan), hoidan kotia (tosin siivooja käy).