Jos 22v on alkoholisoitunut, onko enää mitä tehdä
jo teinistä asti ryypiskellyt viikonloppuna ja keskiviikkoisin, nyt aina viikolla kun mahdollista.
Kaverit töissä ja koulussa ja suuttuu kun eivät pääse hänen kanssa ryyppäämään.
Kaunis tyttö, pojat tarjoo, ei itse ole tarvinnut ostella.
Kommentit (2)
Ihan aina voi tehdä jotain ja kääntää elämänsä kelkan. Toki 22-vuotiaalla vielä elimistö kestää, eikä pöhnässä näe sitäkään kuinka elämä lipuu ohitse.
Onko kyseessä tuttava vai kenties aloittaja itse? Jos tuttava, niin voisi yrittää interventiota ja hoitoonohjausta. Interventio siis tarkoittaa sitä, että läheiset kertovat mitä vaikutuksia tämän nuoren naisen juomisella heille on. Juoppu usein ajattelee, että hänen juomisensa satuttaa vain häntä itseään ja on ns. yksityisasia, mutta läheiset ovat ehkä enemmän tuskissaan seuratessaan juovan alamäkeä.
Harva alkaa juomaan sattumalta. Jos on teinistä asti kupittanut, voi olla, että lapsuudessa ja nuoruudessa on jotakin hankalaa ja traumaattista, jota nuori aikuinen ikäänkuin kieltäytyy käsittelemästä. Lisäksi monella suomalaisella on juoppogeeni, viina maistuu, koska aivojen mielihyväkeskus aktivoituu. Ja mikäs sen kätevämpää: alkoholi antaa välittömän tyydytyksen, kun taas esim. opintojen tuoman palkinnon eteen pitää tehdä työtä.
Läheisen kuuluu antaa juovan ymmärtää, että hän on läsnä kun apua tarvitaan, mutta juomista ei tule mahdollistaa. Eli kaikkeen juomiseen liittyvään ei tule antaa ollenkaan tukea ja apua. Tuntuu karulta, mutta sitten kun lopulta tulee pohja vastaan, raitistumaan pyrkivä tietää mistä suunnasta siihen saa apua ja tukea. Ja pitää suojata oma itsensä: tuon ikäinen tekee jo omat päätöksensä ja sille ei voi mitään.
Suojaa itsesi (minulle tulee tunne, että olet läheinen) ja toivo elää!
AA-kerhoon vaan passitat. Kerkee vielä hyvin!:)