Miten menee avioerossa ennen avioliittoa peritty omaisuus, meneekö jakoon?
Avioehtoa ei ole. Minä olen perinyt omaisuutta ennen avioliittoa, menetänkö sen nyt (perin metsää)? Muutenkin olen aivan shokissa tapahtuneesta... :(
Kommentit (28)
Olen taloudellisesti heikoilla, olen 3 lapsen kotiäiti, ei siis mitään mahdollisuuksia maksaa miehelle hänen osuuttaan. Luultavasti mies ei vaadi jakoa, mutta kuka tietää.
Ottakaa opiksi te, joilla vielä ruusunpunaiset lasit silmillä, tehkää se avioehto. Ja pliis, älkää lyökö lyötyä tyhmyydestä, olen muutenkin jo täysin maassa, koko elämäni on tällä hetkellä täysin sekaisin.
Kaikki omaisuus lasketaan ensin yhteen ja sitten tämä jaetaan puoliksi. Molemmat saavat tämän puolikkaan arvon verran tavaraa. Ei siis niin että jokainen metsäpalsta tai kahvikalusto jaetaan kahtia, vaan niin, että toinen saa metsäpalstan, toinen auton. Esimerkiksi.
Ei sulta mitää mene jos olet ennen avioliittoa perinyt,
sehän on sun omaa omaisuutta.
Sähän voisit vaatia itsekin ihan mitä vaan mieleen juolahtaa.
Soita kunnalliseen oikeusapu toimistoon ne osaa neuvoa.
Koska olet vähävarainen saat sieltä apua ilmaiseksi, että näin.
Mulla oli kyllä niin päin et pelkäsin et exän ulosotoista tulee jotain mulle avioerodds, mutta koska ne oli tulleet jo ennen liittoa niin ne ei koskeneet mua onneks millään lailla. Luulis että perinnön kanssa menis samalla lailla?
Vierailija:
Kaikki omaisuus lasketaan ensin yhteen ja sitten tämä jaetaan puoliksi. Molemmat saavat tämän puolikkaan arvon verran tavaraa. Ei siis niin että jokainen metsäpalsta tai kahvikalusto jaetaan kahtia, vaan niin, että toinen saa metsäpalstan, toinen auton. Esimerkiksi.
Ei sitä metsää tarvitse jakaa koska ap on omistanut sen jo kun he ovat menneet naimisiin. Älä kommentoi kun et kerran tiedä!
Paitsi jos testamentissa on määrätty että perimäsi omaisuus jää avio-oikeuden ulkopuolelle.
Suosittelen kaikille tällaista testamenttia, me olemme jo tehneet sen ja näin varmistaneet että omaisuus säilyy suvussa, huolimatta siitä mitä lapsemme aikanaan tekevät.
avioeron sattuessa ei ruveta jaottelemaan omaisuutta saanti- tai ostoajankohdan mukaan, kaikki kuuluu osituksen piiriin.
Jos olet 10- vuotiaana saanut perinnöksi suvun vanhan kesäpaikan, perinyt tai saanut lahjaksi metsää, taloja, rahaa - kaikki tuo kuuluu avio-oikeuden piiriin ja menee ns. jakoon avioeron sattuessa.
Ainoa millä asian estää: avioehto! Tai sitten se, että testamentissä tai lahjakirjassa on erikseen mainittu, ettei perintö tai lahja kuulu avio-oikeuden piiriin. Hyvä olisi myös lisätä, ettei sen tuotto, tai jos sen muuttaa muuksi omaisuudeksi jne myöskään kuulu.
Ystäväni menetti avioerossa sukunsa vanhan perintötilan: sai sen perinnöksi vanhemmiltaan ja jatkoivat tilaa miehensä kanssa, mies kävi muualla töissä (kyseessä iso metsätila ja vanha ihana talo pihapiireineen). Hups, mies työmatkallaan petti ja jätti vaimonsa - osituksessa vaati puolet, ystäväni ei pystynyt puolta tilan arvosta maksamaan joten tila oli pakko myydä. Sinne meni perintötila ja ystäväni elinkeino. Mies osti rahoilla uuden asunnon naisystävänsä kanssa, matkusteli, osti uuden auton itselleen ja naiselleen.
Useimmat vanhemmat jotka ovat lahjoittaneet lapsilleen merkittävää omaisuutta tai tietävät lastensa perivän heiltä paljon tekevät tällaisen testamentin (se on ihan rutiinitoimenpide), jolla puolison avio-oikeus avioerossa suljetaan pois. Tällöin ei ole merkitystä sillä, onko parilla avioehtoa vai ei, sillä vanhempien tai muun perinnönjättäjän tahto menee avio-oikeuden edelle.
tai näin oletan kun on epävarma, kuuluuko metsä avio-oikeuden piiriin.
Tämä ketju on hämmästyttänyt minua - aika moni luulee, ettei ennen avioliittoa tavalla tai toisella saatu omaisuus kuulu avio-oikeuden piiriin eron sattuessa (=mene jakoon)
Ja samaan aikaan täällä näkee kirjoitukia , joissa kauhistellaan avioehtoa ja sanotaan " kaikki on yhteistä" . Vaikka itse kuvittelisi olevansa naimisissa hamaan tappiin asti, voi se toinen osapuoli muuttua matkalla tavalla tai toisella. Ja Suomessa kun ei tarvita toisen osapuolen suostumusta avioeroon. Vaikka itsestään pystyy menemään takuuseen (kai), toisesta ihmisestä ei koskaan.
Sitten avioerotilanteessa itketään kun omalta suvulta peritty omaisuus menee jakoon ja puolet siitä päätyy petturimiehelle (en tarkoita ap: ta)
Jonkinlainen " avio-oikeuden perusteet" kurssi olisi tarpeen jokaiselle naimisiin menevälle. Ja vaikka ei naimisiin mennessä omistaisi mitään niin aika todennäköisesti jossain vaiheessa elämää perii omaa sukuaan.
Osa tässäkin ketjussa luulee tietävänsä. Ottakaa asiasta selvää. Ja avioehto kannattaa tehdä jos on mitään suvun omaisuutta tai perintöä. Vaikka aikoisikin pysyä ikuisesti yhdessä. omat vanhempani neuvoivat minua tekemään avioehdon vaikkei mitään kesämökin osuutta kummempaa ollutkaan. Eikä se tarkoita että avioliitto olisi päättymässä eroon jos tekee avioehdon. Tämä ei tietysti ap: ta lohduta, jälkiviisaus on aina jälkiviisautta.
Eli jos vanhempien testamentissa sanotaan, että lapsen puoliso ei ole oikeutettu perintöön, niin ne riittää.
Avioehto tietysti kannattaa tehdä, jos on jo ennen avioliittoa omaisuutta. Ja muutenkin, jos siltä tuntuu. Mutta vanhempien testamentissa voidaan sulkea aviopuolisot perinnön ulkopuolelle, se riittää.
Tosin ap:n tapauksessa näin siis ei liene toimittu...
Kiitos vastauksistanne. Vanhempani eivät ole tehneet testamentilla ehtoa perimisestä, itse aion sen nyt tehdä omien lasteni takia. Keskustelin miehen kanssa, ainakin nyt sanoo, että ei vaadi jaettavaksi perimääni omaisuutta (perin sen siis ennen avioliittoa).
Sen kai siis voi sopia näin vai onko joku lakipykälä määräämässä ettei voi?
Meneekö sitten kaikki muu tasajakoon, yhteistä velkaa ei ole kovin paljoa?
Tämä asia tuli niin yllättäen, että olen aivan hukassa. Takana yli 15 vuoden avioliitto.
Jos jään tähän omistusasuntoon asumaan, saanko yksinhuoltajana mitään tukia? Tuloja ei ole, mutta onko liikaa omaisuutta, jos omistusasunto ja metsää?
Mistä voin kysyä neuvoja?
Kiitos, jos jaksatte auttaa, itsellä voimat aika loppu.
mutta koska omistin Elisan osakkeita, ne olisi ensin pitänyt myydä. Eli luultavasti sossusta et saa mitään, ennenkuin metsä on myyty, mutta KELA:sta voit saada asumistukea, ja tuleehan se suuri yksinhuoltajakorotus lapsilisiin.
Terkuin toinen yh.
Mitä ihmettä kuvittelette, että se avioehto tehdään suojelemaan kuin nimenomaan sitä jo kertynyttä omaisuutta??? Tottakai metsä menee jakoon (jos mies sitä vaatii), ellei ole avioehtoa tai vanhemmilla testamenttia, joka sulkee aviopuolisot pois perinnönjaosta. Ja vielä huudetaan niille, jotka antavat oikeaa tietoa, että älä puhu ellet tiedä! *nauraa*
Vierailija:
Eli jos vanhempien testamentissa sanotaan, että lapsen puoliso ei ole oikeutettu perintöön, niin ne riittää.
Ja tästä voi seurata todella veemäinen tilanne. Toisen vanhemmilla voi olla tällainen testamenttilisä, toisella ei.
Jos esimerkkiparilla vaikka vaimolla 50 000 euron arvosta perittyä metsää ja miehellä 50 000 eurolla perittyä metsää, mutta metsään tämä maininta paperilla ettei se voi olla osa avioehtoa, niin silloin mies voi periä puolet vaimon metsästä mutta vaimo ei miehen metsästä.
Eli jos olisi niin veemäinen mies/nainen, voisi halutessaan viedä toiselta omaisuutta, ilman että tarvitsisi omastaan luopua.
Jos siis esimerkkiparilla 200 000 euron talo ja vaimolla 50t.e. metsää ja miehellä 50.t.e. metsää, niin erossa vaimolle jäisi 125 000 e ja mies saisi 175 000e, vain koska vaimon perinnössä ei ole ollut tällaista ehtoa.
itselleni tulossa 200 000 - 300 000 e, pitäis kai tehdä avioehto nyt.
eli ap: n mies voi olla vaatimatta omaa osuuttaan metsästä vaikka lain mukaan hänellä siihen olisi mahdollisuus.
Ja jos ap: lla olisikin avioehto, voisi hän silti antaa miehelle puolet.
Eli lain mukaan mennään jos jompikumpi sitä vaatii. Avioehdosta ei tarvitse välittää jos näin yhdessä sovitaan 8ja se avioehdon omaava siis näin haluaa), omaa laillista osuutta ei tarvitse vaatia jos näin sovitaan (jos osuuden omistava osapuoli haluaa toiselle jotain antaa) jne
Ap: jos miehesi nyt on sanonut, ettei halua vaatia omaa osuuttaan niin pyri tekemään ositus mahdollisimman nopeasti. Miehesi mieli voi muuttua matkan varrella
Pitäisikö siis hävittää omaisuus tai voinko siirtää lapsille?
Surkealle tuntuu myydä pois ainoa perintönsä, rakas mummonmökki, jotta voisi saada tukea. En ole mikään tukien kerääjä, jos ymmärrätte, mutta huoli on omasta taloudellisesta selviämisestä.
Tuntuu, että menee kaikki ympäriltä: mies, oma koti, rakas lapsuudenpaikka...
Onko kohtalotovereita, jotka ymmärtää mistä puhun? Kun tuntuu, että kaikki murenee alta... :(
ap
Todellakin AIVAN KAIKKI omaisuus menee jakoon, ne lasketaan puolisoilta yhteen ja aivan kaikki jaetaan tasan.
Ei tsiisus miten typeriä ummikoita taas liikenteessä.
että lasten puolisot eivät peri, et joudu miehellesi metsästä maksamaan.