Lue keskustelun säännöt.
Siskoni toteuttaa kaikki haaveeni, joita en itse uskaltanut toteuttaa
01.03.2017 |
Minä olen ollut elämässäni todellinen pelkuri. Olen haaveillut todella monesta asiasta mm. opintoihin, matkusteluun ja harrastuksiin liittyen, mutta en ole toteuttanut näistä juuri mitään. Yhtenä syynä oli nuoruuden pitkäaikainen kontrolloiva poikaystävä, joka ei olisi päästänyt minua juuri mihinkään. Toisekseen halusin aina tunnollisesti käydä töissä, joten sen ohella ei paljon muuta tullut koettua. Lisäksi en yksinkertaisesti uskonut, että minusta olisi mihinkään. Seurauksena olen yli 30-vuotias, ja nuoruuden haaveet jäivät toteutumatta. Pääsin kyllä lopulta poikaystävästä eroon ja hankin korkeakoulutuksen, mutta se tuntuu laihalta lohdulta kaikkeen muuhun verrattuna.
Olen siis katkeroitunut hieman, eikä asiaa auta 7 vuotta nuorempi siskoni, joka tuntuu tekevän kaiken, mitä minä olisin halunnut. En tarkoita vain sitä, että hän menee ja tekee rohkeasti erilaisia asioita, vaan ihan kirjaimellisesti hän toteuttaa ne asiat, joista nuorena itse haaveilin ja puhuin. Jokin alhainen puoli minussa ajattelee aina, että joko taas, kun hän kertoo lähtevänsä esim. kielikurssille juuri siihen maahan ja kaupunkiin, josta itse haaveilin. Olen tietenkin iloinen että hänellä on hyvä ja mielenkiintoinen elämä, mutta on myös raskasta seurata sitä vierestä, kun koen itse epäonnistuneeni samoissa asioissa.
On mahdollista, että siskoni on ottanut vaikutteita kaikesta mitä olen nuorempana puhunut, ja alkanut haaveilla samoista asioista. Mutta minua suututtaa aina vaan enemmän ja enemmän, kun hän uskaltaa tehdä sen mistä minä vain uneksin.
Joku voisi sanoa, että onhan minullakin vielä aika. Se on totta, mutta toisaalta tässä vaiheessa elämää olisi jo erittäin vaikeaa esim. jättää vakityö ja lähteä opiskelemaan unelma-alaansa, tai ottaa sapattivuotta ja lähteä vaihto-opiskelijaksi. Enkä muutenkaan ole enää parikymppinen, se aika meni jo, enkä valitettavasti tajunnut käyttää sitä hyödyksi.
Halusin vain kirjoittaa tämän jonnekin. Tiedän että ajatukseni ovat typeriä, mutta siskon elämän seuraaminen satuttaa jossain syvällä sisimmässäni, vaikken sitä haluaisi.
Kommentit (46)
Kiltit lapset jäävät ilman. Ikävä kyllä, pitää täydellisesti paikkansa.
t. kiltti lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jutellut aiheesta sisaresi kanssa?
Uskoisin, että hän tekee toivomiasi asioita, koska olet puhunut ajatuksistasi hänelle ja innostanut hänet samoista ideoista.
Mielestäni sinä olet nuori ja sinulla on mahdollisuuksia vaikka mihin.
Vierailija kirjoitti:
Kiltit lapset jäävät ilman. Ikävä kyllä, pitää täydellisesti paikkansa.
t. kiltti lapsi
Ei se siitä johdu vaan saamattomuudesta ja laiskuudesta.
Menneisyyteen et voi vaikuttaa, tulevaisuuteen voit.
Joten nyt kynä ja paperia käteen, ja listaamaan niitä elämän tärkeitä asioita. Muuten kohta käy hups niin, että olet eläkeiässä ja selität, miten perhekin jäi perustamatta, (tai firma, mikä ikinä elämäntehtäväsi onkaan) kun et ollut kolmekymppisenä päässyt kielikursseille.
Olen sydämestäni pahoillani puolestasi menetetyistä vuosista, mutta tästä eteenpäin kaikki, mitä jätät tekemättä, on omaa syytäsi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko jutellut aiheesta sisaresi kanssa?
Uskoisin, että hän tekee toivomiasi asioita, koska olet puhunut ajatuksistasi hänelle ja innostanut hänet samoista ideoista.
Mielestäni sinä olet nuori ja sinulla on mahdollisuuksia vaikka mihin.
En ole jutellut asiasta hänelle, enkä kenellekään. Ei tällaisia epävarmuuksia ja epäreilua tunteita voi paljastaa. Ei minulla ole mitään yksinoikeutta niihin asioihin, joista olen uneksinut. Oli oma valintani jättää ne tekemättä, niin paljon kuin sen tiedostaminen sattuukin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sä lakannut unelmoimasta sitten nuoruuden? Nyt voisit toteuttaa aikuisen minäsi unelmia, matkustelua vaikka?
Vierailija kirjoitti:
Kiltit lapset jäävät ilman. Ikävä kyllä, pitää täydellisesti paikkansa.
t. kiltti lapsi
Ei kai tässä nyt lapsuudesta ole kyse, vaan aikuisuudesta. Jos kiltti lapsi jää aikuisenakin kiltiksi lapseksi, elämä kyllä varmasti hujahtaa ohi. Se sama voima, joka saa uhmailemaan, työntää sinne maailmalle kokemuksia hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös osittain sama tilanne. Vaikka tuntuukin pahalta niin yritän ajatella, ettei ole siskoni vika että minä olen ollut nössö ja aikaansaamaton. Monia asioita voi tehdä edelleen kolmekymppisenäkin, keskitän energiani niihin, enkä sellaiseen johon ei voi enää vaikuttaa (esim. vaihto-opiskelu).
Sori vaan mutta en ymmärrä sinua. Täytän muutaman vuoden kuluttua 60, enkä näe mitään syytä jarrutella unelmointia ja aina uusien unelmien toteuttamista. Kaikkea ei voi ehkä toteuttaa siinä mittakaavassa kuin oikeasti haluaisi mutta aina jotain voi tehdä. Älä ihmeessä rupea katkertoitumaan noin nuorena! Siskosi on eri ihminen kuin sinä. Jos hän on saanut vaikutteita sinulta, niin sehän vain tarkoittaa, että ideasi ovat toteuttamiskelpoisia. On kamala katsoa vanhoja ihmisiä, jotka surevat elämätöntä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joku jo sanoi, niin tee uusi lista. ÄLÄKÄ PUHU LISTASTA KENELLEKÄÄN, jos pelkäät, että muut vievät sinun ideasi.
Mielestäni sinun kannattaisi jutella siskosi kanssa eikä ns. kahdehtia häntä turhasta.
Ehdit vielä tehdä vaikka mitä!
Voi, sinähän OLET vielä nuori!
Itse tässä yli viisikymppisenä edelleen toteutan nuoruuden haaveitani. Haaveilin asuvani ulkomailla. No, nyt asun. Haaveilin matkustavani paljon. Nyt matkustan. Haaveilin opiskelevani kieliä. Nyt opiskelen, en tosin yliopistossa vaan omaksi ilokseni ja saan tyydytystä siitä, että edelleen opin ihan hyvin ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tässä vaiheessa elämää olisi jo erittäin vaikeaa esim. jättää vakityö ja lähteä opiskelemaan unelma-alaansa, tai ottaa sapattivuotta ja lähteä vaihto-opiskelijaksi.
"Tässä vaiheessa elämää" muuttuu myöhemmin ajatukseksi "silloin olisin vielä voinut".
Mutta jos olet varma, ettet mitään enää voi, niin ei sitten muuta kuin eläkeikää odottamaan.
Pitäiskö nyt sitten uskaltaa ja jättää se vakityö ja elää. Selityksiä voi keksiä vaikka kuinka. Työtä olet ko nuoresta asti pitänyt tärkeänä ja sen vuoksi et ole tehnyt haluamiasi asioita. Miksi et nyt sitten ala elää kuten haluat. Katkeruus kasvaa vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä että tiedostat itsekin, että sisarellasi on oikeus tehdä noita asioita kuitenkin.
Ala nyt kuitenkin ottaa selvää vaihtoehdoistasi. Jos opiskelu olisi haaveissasi, niin se on kohtuu helppo toteuttaa. Olet kai oikeutettu aikuiskoulutustukeen. Ihmiset tekevät hurjempiakin repäisyjä. Yksi tuttavani irtisanoutui hyväpalkkaisesta, koulutusta vastaavasta työstä ja lähti Austraaliaan poimimaan appelsiineja. Kaikenlaista voi elämässä tehdä. Olen itsekin kolmekymppinen ja tuntuisi aika kurjalta ajatella, että olen elämäni ratkaisut jo tehnyt ja tätä tää nyt on hautaan asti.
Usko pois, viisikymppisenä katsot eläämääsi taaksepäin ja mietit miksi et silloin kolmikymppisenä tehnyt elämättömälle elämällesi jotain kun olit vielä nuori. Totta, jotku ovet ovat sulkeutuneet jo nyt mutta suurin osa ei. Ala miettiä mitä haluat tehdä, minne matkustaa ja ala miettiä suunnitelmaa sen toteuttamiseksi. Suurin osa elämästäsi on vielä edessäsi!
Ensin selvität itsellesi, mitä haluat, ja varsinkin miksi. Haluat kielikurssille? Ok, miksi? Haluat matkustella, tavata uusia ihmisiä, opiskella uutta kieltä... Kielikurssi sinänsä voi olla vähän tylsä kolmekymppiselle, koska niillä on kai lähinnä teinejä.
Mutta voithan opiskella Suomessa avoimessa tai vaikkapa itsenäisesti jotain kieltä (netti on ilmaisia kursseja täynnä, kirjoja saa tilattua esim. Adlibriksestä...). Kun olet opiskellut kieltä esim. puoli vuotta, menet sinne maahan minne haluat. Asut hostellissa, jossa tapaat ihmisiä. Menet iltaisin pubeihin, ja juttelet ihmisten kanssa (ulkomailla ihmiset tulevat juttelemaan ihan eri tavalla kuin Suomessa).
Et välttämättä pääse yliopistoon opiskelemaan unelma-alaasi, mutta kukaan ei estä sinua hakemasta. Mitään et häviä, muuta kuin hieman aikaa ja vaivaa. Voit myös opiskella itsenäisesti, tai ottaa kursseja avoimesta.
Minä olen 56. Jäin pois hyväpalkkaisesta työstä ja olen mm palannut yliopistoon opiskelemaan ja teen kaikkea mitä vielä haluam tehdä.
Veljeni on 66 ja opiskelee uutta tutkintoa.
Mitäs jos vaikka lopettaisit sen surkuttelun, ottaisit itseäsi "niskasta kiinni" (hae ammattiapua jos et muuten pysty) ja alkaisit tekemään asiota joita haluat tehdä.
Kiitos rohkaisuista, on ihan totta että mahdollisuuksia on vielä. Se vaatii vaan sen rohkeuden löytämistä, mitä minulla ei ole koskaan ollut. Jotain on kuitenkin tehtävä, en halua elää tällaisessa pettymyksen tilassa koko elämääni...
Ap
No meillä on sama.
Ja siitä hyvästä saan valtaisat vihat niskaani. Koko ajan katkeruutta ja kaunaa mitä vanhemmaksi eletään ja mitä suuremmaksi kuilu kasvaa.