olen niin looserimies etten olekoskaan saanut naista

en osaa oikein lukea oikein sosiaalisia tilanteita, eli en ole tajunnut koskaan jos joku nainen on kiinnostunut minusta, kun itse en tunteile enkö ihastu

kerran lenkillä eräs nainen nosti silleen oudosti rintamustaan että ajattelin oliko tuo sitten se ihastumisen tai iskemisen yritys

sitten on 3-8 kertaa opskeluaikoina joku tytt lopulta sanonut että on ihastunut vaan ei ole kehannut sanoa koska en ole itse tehnyt aloitteita, en ole ole osannut kun en tunne mitään

toiaalta kun elämänyylini on äärimmäistä extremismiä kaikessa, ei kukaan osaa elää kanssani enkä itse kenenkään kanssa, joskus vedän 40 päivän vesipaastojaja sitten on ollut juopottelukausia kun hengellinnen elämä on läsähtänyt, mutta yleensä ottaen hengellinenn extremismiä on sellaista ette sellaista elämää kukaan normaali voi elää

Muuttaisiko nainen sinut voittajaksi?

Uskovaisena? Hetkonen... minä olen ollut aktiivinen seurakuntalainen, ja nähdäkseni uskovien piireissä on vapaista naisista ylitarjonta.

Okei, tuollaiset ylilyönnit paastojen ja muiden kanssa toki vaikeuttavat kanssakäymistä kenen tahansa kanssa.

Ja mitä tulee sosiaalisten tilanteiden lukemiseen, niin harva kai osaa päätellä, mitä kukakin ajattelee. Ihastunut ja suhdetta aloittava ihminen ottaa riskin: hän tuo ihastuksensa esiin ensin jotenkin hienovaraisesti silläkin uhalla, että tulee torjutuksi. Aikuinen osaa sitä paitsi antaa pakit hienovaraisesti ja nolaamatta. Jos saa myönteistä palautetta, voi ottaa seuraavan askelen. Ja jos tuuri käy, myös tämä ihastuksen kohde ottaa näitä askeleita ja kokeilee, kuinka käy. Ja useimmiten menee pieleen. Valtaosa kaikista alkavista suhteista loppuu ennen kuin ainakaan nainen suostuu myöntämään minkään erityisen ihmissuhteen edes olleen olemassa tai alkamassa. (Naisillehan suhteen alkaminen on aina itsetunnon tappio, vaikka he usein kaipaavatkin seuraamansa romanttisen hömpän toteutumista.)

Onhan se toki nelikymppisenä vaikeaa, kun parhaat naiset kristillisistä piireistä on varattu liki 20 vuotta sitten, ja ehkä tavallista harvempi eroaa. Mutta kuitenkin olen seurakunnan tilaisuuksissa nähnyt mukavia ja fiksuja vapaita naisia. Ei muuta kuin juttusille. Jos sattuu olemaan samalla aaltopituudella, keskustelu lähtee kyllä rullaamaan, eikä hiljaisuuskaan välillä pahasta ole - kunhan on läsnä.

Näin nojatuolifilosofoiden voisi todeta, että vaikka ei tuntisi olevansa varsinainen naistenmies, niin kannattaahan se nyt toki tuoda ilmi olevan halukas suhteeseen, kunhan ei nyt sorru epätoivoiseen itsensä tyrkyttämiseen.

jos paastoisi taas 40 päivää vedellä ennene pääsiäistä, sitten taas voisi käydä ulkoilmassa tai vanhemmilla edes, toivottavasti työkkäri ei pakota looseriduuniin