Lue keskustelun säännöt.
Mieheltä puuttuu kunnianhimo
25.02.2017 |
Toisaalta hän välillä haaveilee lisäkoulutuksesta mutta ei jaksa tehdä asialle mitään. Harmittaa todella, sillä kun menimme yhteen mies oli aivan toisenlainen. Nyt tuntuu ettei meillä ole enää tarpeeksi yhteistä että suhde voisi jatkua.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse teininä seurustellut miehen kanssa, jolla ei ollut mitään kunnianhimoa. Se varmasti olikin yksi niistä syistä, jonka takia aikuistumisen kynnyksellä en enää kokenut yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jostain syystä pari muutakin tapailemaani miestä / lyhyttä suhdetta ovat olleet sellaisia, että miehellä ei oikein ole ollut sitä "paloa" jotain asiaa kohtaan, jonka eteen voisi tehdä jopa vähän töitäkin. Uskon tämän johtuvan siitä, että itse en osaa ihastua sellaisiin stereotyyppisiin uranuurtajiin..
En halua miestä, joka statuksen tai muun vastaavan seikan takia opiskelee oikeustieteitä, vaan haluan kumppanin jolla on sama palo omaan työhönsä kuin minullakin. Enkä siis itsekään ole mikään erikoisesti koulutettu, vaan kohta valmistuva sairaanhoitaja. Jatko-opiskelu kylläkin kiinnostaa, ja minulta löytyy kunnianhimoa kehittää ja kouluttaa itseäni jatkuvasti - tällaista ominaisuutta toivon myös kumppaniltani, ja nykyiseltä se ominaisuus onneksi löytyykin.
Neuvoni sinulle on se klisee, että toista ihmistä et voi muuttaa etkä todellakaan voi vaatia tai olettaa, että hänen kunnianhimonsa nyt johonkin kasvaisi. Toisilla sitä ei vain ole, ja hyvä niin - jokainen meistä saa olla omanlaisensa.