Lue keskustelun säännöt.
Etäsuhteesta uusperheeksi, miten meni?
24.02.2017 |
Eli ollaan matkustettu omasta mielestämme riittävän kauan, välimatkaa 12h molemminpuolin. Tunnettu ollaan ikuisuus ja parisuhde on hyvällä pohjalla, tunnemme olevamme sielunkumppaneita ja kommunikaatio toimii hienosti. Lapseni pitävät hänestä ja hän lapsista. Omia hänellä ei vielä ole. Miten olette saaneet kuvion toimimaan, mitä pitää ottaa huomioon?
Ollaan puhuttu tärkeimmistä, lastenkasvatuksesta ja rahasta, kotitöiden jakamisesta, mahdollisesti tulevista riidoista, oman tilan tarpeesta... Muutoksesta yleensäkin. Mitä olen/olemme unohtaneet? Lasten kanssa olen puhunut toisesta aikuisesta elämässämme (en ole asunut kenenkään kanssa vuosikausiin). Vinkit ovat tervetulleita!
Kommentit (5)
Nipottaja ei sovi uusperheeseen. Pitää osta katsoa sormien väli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No päin helvettiähän se menee. Etäsuhteesta pitäisi edetä pikkuhiljaa edes parisuhteeseen, suoraan uusperheeseen ei tuu toimimaan
No meil on niin, tai mä haluisin et lapset kuuntelis enemmän ja kunnioittais. Keräis omat juttunsa.
Mut enemmä se menee niin et isältä kysyy aina eka.
Vituttaaha se,et mun neuvoja ja mun ohjeistuksia ei kuunnella, vaan kaiken sen jälkeen kysytään vielä iskältä. Tai jos iskä sanoo,niin siitä ei voi poiketa.
Vitun rasittava asenne. Omia lapsia ei oo,mut olisin opettanu kuuntelee ja kunnioittaa omani jos olis.
Tää on kyl ihan helvetin haastavaa. Ne on aika ärsyttäviä ja haisee vieraille lapsille.
Hyvin on silti tultu toimeen vaiks joskus oon joutunu korottaa ääntä ja se on sillo ku oon ihan loppu siihen temppuiluun, tottelemattomuuteen ja kun ei kuunnella.
Tutustuin lapsiin vast sitte ku oltiin varmoja suhteesta.
Muutin miehen luo vast lähemmäs vuoden päästä,vaiks asuinkin melkein hänen luonaan.
Nyt asutaan yhdessä. Kaipaan kyllä,et mulla olis oma yksiö, minne paeta. Oon sellanen et tarviin aika paljon omaa tilaa ja enkä oo tottunu ku yks kakaroista käskee mua ja pakottaa olee paikallaan tai seuraa mua.
Kolme vuotta on seurusteltu ja vielä jatketaan samalla linjalla. Minusta ihanaa kun on se oma aika omien lasten kanssa ja viikonloppuna mies tulee siihen lisäksi. Ei mikään kiire leikkiä uusioperhettä, keretään sen jälkeen kun lapset lähteneet omilleen.
Hyvää tahtoa ja joustoa vaaditaan molemmilta aikuisilta. Rakastakaa toisianne ja hyväksykää myös toistenne lapset ja heidän ärsyttävätkin tapansa. Kyllä se siitä, ainakin meillä näin!