Minkä rotuinen oli ensimmäinen koiranne?
Mietin vaan kun täällä on pyörinyt keskusteluja mikä sopii ekaksi koiraksi mutta väittäisin että monet on aloittaneet haastavastakin rodusta.
Oma ensimmäinen oli labbis, oli energinen koko elämänsä. Fiksu koira kanssa. Oppi tuomaan vaikka ja mitä. Jos tippui vaikka kaukosäädin niin kyllä tämä toi sen. Ainoa ongelma oli joskus lenkeillä kun haukkui tietynlaisille koirille ja ihmisille. Muuten loisto haukku. Jos nyt joku täällä tekis keskustelun että labbis ekaksi niin tulisi varmasti paljon valituksia että eihän se nyt ekaksi koiraksi käy.
N30
Kommentit (37)
Vehnäterrieri. Hyvä koira oli lapsiperheeseen.
Mopsi. Tai siis edelleen on. Ihan hyvä valinta oli ainakin omasta mielestä
Kääpiövillakoira. Tahtoisin toisenkin.
Kääpiöpinseri. Ollut pian vuoden verran minulla ja on kyllä ihana rotu
Saksanpaimensnautserinajopystykorva
Mulla ihka ensimmäinen oma koirani oli tuo rescue, jolla on aika rankka tausta (mm. pahoinpidelty), pelkoagressiivinen remmirähjä, josta koulutin lopulta kelpohauvan. Enempi haasteita mulla on ollut sitten tuon pentuna kasvattajalta tulleen koiran kanssa, joka mm. harrastaa yksinolotuhoamista.
Karkeakarvainen keskikaljannoutaja
Vierailija kirjoitti:
Mopsi. Tai siis edelleen on. Ihan hyvä valinta oli ainakin omasta mielestä
Hienoa. Hyvä valinta varmasti koira, joka ei pysty hengittämään kunnolla.
Sekarotuinen, rescue-koira Venäjältä.
No meillä oli saksanpaimenkoira. Vanhemmat siis hankki. Itsellä ei siinä muksuna nyt ollut osaa eikä arpaa koulutukseen sun muuhun. Mukava koira oli mitä nyt muistan. Ei kovin leikkisä vaan jokseenkin jopa laiska välillä mikä on aika epätyypillistä kyllä tuolle rodulle.
Villakoira. Niitä oli useita. Viihtyivät erityisesti sänkyjen alla.
Welsh corgi pembroke. Meillä on niitä kaks.
Mulla dobberi eka koira. Siis eka oma koira. Vanhemmilla ollut koiria kauemmin kuin lapsia.
pärjään kyllä enkä ikinä ottais muuta koiraa, mutta hirvittää ajatuskin, että dobberi olis väärissä käsissä. Niitä on kyllä.
Vehnäterrieri. Ihana koira, mutta terrierimäiseen tyyliin hyvin omapäinen. Oppi nopeasti ja totteli jos viitsi.
Saksanpaimen oli se ihan ensimmäinen oma koira ja tämän sain 15-vuotiaana, mutta kun toisaalta perheessä oli aina ollut koiria niin olihan sitä tietoa ja taitoa jo ehtinyt kertymään.
Kettuterrieri. Oli mahdottoman hyvä metsästyskoira, ei tuntenut minkäänlaista pelkoa, mutta uroksena ei sietänyt muita uroskoiria ja näytti kerran luontonsa irtipäästyään syöksyessään ison schäferin kimppuun jolloin luulin että nyt se kuolee, mutta yllätys, yllätys, terrieri puri schäferiä niin pahasti, että se täytyi käyttää eläinlääkärillä paikattavana.
Meidän perheeseen tuli sheltti, kun olin 10-vuotias.