Lue keskustelun säännöt.
Miten ns. hyvät vanhemmat oikein perustelivat itselleen lasten kurittamisen?
22.02.2017 |
Minulla on ollut mielikuva, että lasten kurittamista harrastettiin lähinnä ongelmaperheissä, joissa oli paljon muutakin pielessä, alkoholismia, mielenterveysongelmia jne. Kuulin nyt yhdeltä tuttavalta, että häntä kuritettiin lapsena ja nuorena aika usein ja aika pienistä asioista ja hänen lapsuuden perhe oli kuitenkin sellainen ihan hyvä ja normaali, eli kouluttautuneet ja työssäkäyvät vanhemmat ja perheen kanssa tekivät paljon yhdessä jne ja oli periaatteessa hyvä lapsuus eikä ollut mitään varsinaisia ongelmia. Mutta silti he käyttivät ruumillista kurittamista (siis ihan jotain nahkavyötä pepulle!), mitä en oikein pysty hahmottamaan, että miksi ihmeessä, mitä sillä oikein muka saavutettiin, mitä ei tuollaisessa ns. hyvässä perheessä olisi puhumalla tai muilla rangaistuksilla saavutettu?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvästä perheestä, jossa kuritettiin. Äiti siis kuritti, isä ei ikinä. Tämä johtui yksinkertaisesti kypsymättömyydestä vanhempana. Äiti otti opiksi ja viisastui vanhetessa ja nyt nuorimmaisin on saanut kuritusvapaan kasvatuksen.
Auts, tämä oli ilmeisesti varsin vähän aikaa sitten?
Miten sua kuritettiin ja minkälaisista asiosita? Miten suhtauduit siihen ja voitko antaa ikinä anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska joku viisas on keksinyt, että joka vitsaa säästää se lastaan vihaa, ja joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Siitä ei verrattaen ole pitkä aika kun maassamme lapset pieksettiin aina ihan vai varmuuden vuoksi, vaikka eivät olleet pahaa tehneet.
Sukupolvien traumat seuraavat satoja vuosia historiassa. Henkinen ja älyllinen evoluutio on hidasta.
Ihmiset eivät osaa kyseenalaistaa oman kotinsa tapoja, koska ei ole paremmasta tietoa. Luullaan että on ihan normaalia pieksää, koska ainahan sitä on niin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvästä perheestä, jossa kuritettiin. Äiti siis kuritti, isä ei ikinä. Tämä johtui yksinkertaisesti kypsymättömyydestä vanhempana. Äiti otti opiksi ja viisastui vanhetessa ja nyt nuorimmaisin on saanut kuritusvapaan kasvatuksen.
Auts, tämä oli ilmeisesti varsin vähän aikaa sitten?
Miten sua kuritettiin ja minkälaisista asiosita? Miten suhtauduit siihen ja voitko antaa ikinä anteeksi?
Ei nyt varsinaisesti vähän aikaa sitten, kolmeakymppiä jo lähentelen. Nuorin on nyt 12 -vuotias. Äiti siis hieman vanhempana hankki uuden.
Minua tukistettiin, lyötiin pyllylle, tönittiin, läpsittiin ym. Asiat josta kuritettiin saattoivat olla silkka tottelemattomuus tai sitten ilman syytä eli äiti kuvitteli että olin varastanut vaikka sakset ja antoi selkään. Suhtauduin pelolla ja itkulla. Pelkäsin suututtavani äidin ja olin ylivarovainen ja ahdistunut. Äiti pyysi kurittamista anteeksi vain kaksi kertaa.
Kurittamista en ikinä voi unohtaa, mutta anteeksi osaan antaa sen verran etten ole asiasta enää vihainen äidilleni. Olen myös ylpeä äidistäni, että hän osasi ymmärtää huonot tapansa ja otti oppia ja nyt pikkuveli on saanut tiukan, mutta lempeän kasvatuksen. Ilman kuritusta.
Mukava muistella lapsuutta ja ahneen sukupolven perversioita.
Kuritushan kriminalisoitiin vasta 80-luvulla, että aikansa ottaa. Suurinta osaa varmaan vähintään uhkailtiin vitsalla ja tukkapöllyillä, korvapuusteilla tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsi 1970-luvun alussa ja kyllä silloin ihan kaikissa tuntemissani perheissä käytettiin ruumiillista kuritusta. Myös minua (akateemiset vanhemmat, joilla ei ollut mitään erityisempiä ongelmia) ja miestäni (sama juttu vanhempien suhteen) kuritettiin. Silloin vain yleisesti ajateltiin, että se on osa normaalia kasvatusta ja lapsesta on lähes mahdoton kasvattaa hyvätapaista ja kunnollista ilman ruumiillista kuritusta.
Toki täytyy sanoa, että omassa perheessäni kurituksella uhkaaminen oli selvästi yleisempää kuin itse kuritus, mutta kyllä jälkimmäistäkin joskus käytettiin.
Yksi perustelu voisi olla se, että tuo oli heppo ja nopea tapa hoitaa asia ja jatkaa arkea normaalisti eteenpäin. Kahden viikon aresti tai vastaava sotkee kuitenkin pahasti arkielämää. Kurittaminen kirpaisee kerran, mutta sitten asia on selvä.
Ja nahkaremmillä kurittaminen, vaikka julmalta kuulostaakin, ei automaattisesti tarkoita mitään verille ruoskimista. Todennäköisesti tässä "hyvässä perheessä" se on ollut enemmän muodollista kuin että olisi tosissaan haluttu satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi perustelu voisi olla se, että tuo oli heppo ja nopea tapa hoitaa asia ja jatkaa arkea normaalisti eteenpäin. Kahden viikon aresti tai vastaava sotkee kuitenkin pahasti arkielämää. Kurittaminen kirpaisee kerran, mutta sitten asia on selvä.
Ja nahkaremmillä kurittaminen, vaikka julmalta kuulostaakin, ei automaattisesti tarkoita mitään verille ruoskimista. Todennäköisesti tässä "hyvässä perheessä" se on ollut enemmän muodollista kuin että olisi tosissaan haluttu satuttaa.
Seuraavaksi varmaan väität, että ahne sukupolvi ei nauttinut seksuaalisesti kurittamisesta?
Oma isäni elää vieläkin siinä maailmassa että lapsia ja koiria kuuluu kurittaa. Minä sain lapsena selkään milloin mistäkin, riitti ihan pieni syy. Jos vaikka lapsena itkin lyötiin helposti remmillä tai lukittiin toiseen huoneeseen. Ei saanut myöskään nauraa, huutaa, tömistellä tai olla muutenkaan ns lapsi. Piti olla pikku aikuinen, joka kauniisti niiaa vanhemmille ihmisille ja kyselemättä tekee kaiken mitä käsketään.
Nykyään olen kolmekymppinen, erinäisistä mt-ongelmista ja sosiaalisista tilanteista kärsivä aikuinen ja ihmetellään miksi niitä lapsenlapsia ei kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi 1970-luvun alussa ja kyllä silloin ihan kaikissa tuntemissani perheissä käytettiin ruumiillista kuritusta. Myös minua (akateemiset vanhemmat, joilla ei ollut mitään erityisempiä ongelmia) ja miestäni (sama juttu vanhempien suhteen) kuritettiin. Silloin vain yleisesti ajateltiin, että se on osa normaalia kasvatusta ja lapsesta on lähes mahdoton kasvattaa hyvätapaista ja kunnollista ilman ruumiillista kuritusta.
Toki täytyy sanoa, että omassa perheessäni kurituksella uhkaaminen oli selvästi yleisempää kuin itse kuritus, mutta kyllä jälkimmäistäkin joskus käytettiin.
Saman ikäisiä suurinpiirtein ollaan ja allekirjoitan tämän kokonaan.
Ei meilläkään piesty eikä hakattu. Tukkapöllyä tai luunappia tuli, mutta enemmän muodollisia olivat, ei siinä pyritty satuttamaan. Ja aiheesta nämä tulivat, yleisin syy oli tottelemattomuus, meillä ei vanhemmille sanottu vastaan, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja lisäyksenä vielä isäni perustelu taitaa olla tuo että lapsesta ei kasva kunnollista, jos sitä vitsaa säästelee. Koirallekin huutaa kun ei osaa käyttäytyä kunnolla. Ei kai se nyt osaa, jos ei ole koulutettu, mutta ei kun eläimen kuuluu totella ja alistua aivan kuten lapsenkin.
Haluatko yhden Rieseneistäni? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi perustelu voisi olla se, että tuo oli heppo ja nopea tapa hoitaa asia ja jatkaa arkea normaalisti eteenpäin. Kahden viikon aresti tai vastaava sotkee kuitenkin pahasti arkielämää. Kurittaminen kirpaisee kerran, mutta sitten asia on selvä.
Ja nahkaremmillä kurittaminen, vaikka julmalta kuulostaakin, ei automaattisesti tarkoita mitään verille ruoskimista. Todennäköisesti tässä "hyvässä perheessä" se on ollut enemmän muodollista kuin että olisi tosissaan haluttu satuttaa.
Seuraavaksi varmaan väität, että ahne sukupolvi ei nauttinut seksuaalisesti kurittamisesta?
Monille vanhemmille kurittaminen oli vain ikävä velvollisuus. Ei siitä nauttinut sen enempää kuritettava kuin kurittajakaan. Mutta sen katsottiin olevan lapselle parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti....
Jätä se sika. Puhtaita miehiä on olemassa! Usko minua 😍
Ei kai sitä mitenkään tarvinnut perustella, se oli ajan henki silloin. 70-80-luvuilla vielä hyvinkin yleistä. Sai opettajakin korvasta vaikka riepottaa oppilaan nurkkaan tai lyödä karttakepillä sormille.
Eikä todellakaan ollut mikään ongelmaperheiden asia, taisi olla päinvastoin eli niissä perheissä oli ongelmia lasten kanssa missä ei kuritettu. Vähän niin kuin nykyäänkin. Lepsut vanhemmat-->ongelmalapset. No, en kyllä ruumiillista kurittamista kannata kuitenkaan.
Minun vanhempani varmasti pitivät itseään hyvinä vanhempina, ja siltä se kai ulkopuolisille näyttikin, kun lapset oli niin kuuliaita. Kylän korimus, kodin kauhu. Meillä ei puhuttu mistään, vaan aina meni huutamiseksi ja hakkaamiseksi. Anteeksi ei pyydetty koskaan. Väkivaltaa perusteltiin kurinpalautuksellisena toimenpiteenä ja sillä että minä olin paha, isäni sanoja mukaillen "saatanan kakara". (rehellisesti sanottuna, sitä minäkin välillä mietin) En kuitenkaan usko kenenkään ulkopuolisen pitäneen minua millään muotoa kauhukakarana. Olin arka ja pelokas lapsi. En olisi uskaltanut edes kuvitella tekeväni mitään pahaa - siitähän tulisi turpiin - mutta vanhemmat epäilivät ja rankaisivat minua aina kaikesta mitä tapahtui. Suurinosa turparalleista ei kuitenkaan johtunut siitä mitä olin tai en ollut tehnyt, vaan siitä millainen olin. Arkuus ei ilmeisesti ole luontainen luonteenpiirteeni, vaan kasvuympäristöstä johtuvaa varpaillaan olemista. Temperamenttini oli erilainen verrattuna sisaruksiini ja sain siksi enemmän turpaan kuin he. Olin rääväsuu, enkä nyt tarkoita että olisin puhunut rumia, vaan kun tunsin voimakasta epäoikeudenmukaisuutta, uskaltauduin ilmaisemaan sen ääneen ja tarkoin valituin sanoin. Näin jälkikäteen ajateltuna argumentoin paljon ikäistäni kypsemmin. Erityisesti isälleni nämä sivaltavat sanat olivat liikaa ja hän turvautui henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. En kuulemma osannut käyttäytyä. No, eipä sitä kotona esimerkillä opetettu.
Minäkin olen hyvästä perheestä jossa kuritettiin. Sen kurituksen eteen piti kyllä jatkaa hölmöilyä aika pitkään. Ensin sanottiin nätisti, sitten pari kertaa kovemmin, sitten tuli varoitus ja sen jälkeen yleensä vielä uhkaus että nyt tulee remmiä jos et usko. Pari kertaa piti ottaa remmistä, itsepäinen kun olin.
Kiitos äiti ja isä. Elämäni on kunnossa teidän kasvatuksenne ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen hyvästä perheestä jossa kuritettiin. Sen kurituksen eteen piti kyllä jatkaa hölmöilyä aika pitkään. Ensin sanottiin nätisti, sitten pari kertaa kovemmin, sitten tuli varoitus ja sen jälkeen yleensä vielä uhkaus että nyt tulee remmiä jos et usko. Pari kertaa piti ottaa remmistä, itsepäinen kun olin.
Kiitos äiti ja isä. Elämäni on kunnossa teidän kasvatuksenne ansiosta.
Harva kiittää siitä, että sai remmiä! :(
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen hyvästä perheestä jossa kuritettiin. Sen kurituksen eteen piti kyllä jatkaa hölmöilyä aika pitkään. Ensin sanottiin nätisti, sitten pari kertaa kovemmin, sitten tuli varoitus ja sen jälkeen yleensä vielä uhkaus että nyt tulee remmiä jos et usko. Pari kertaa piti ottaa remmistä, itsepäinen kun olin.
Kiitos äiti ja isä. Elämäni on kunnossa teidän kasvatuksenne ansiosta.
Ei kuulosta kovin pahalta, jos se tosiaan oli vasta se viimeinen keino. Mutta jos kurittaminen olisi yleisesti sallittua, niin monella se olisi sitten se ensimmäinen vaihtoehto, mikä ei ole hyvä juttu.
Olen hyvästä perheestä, jossa kuritettiin. Äiti siis kuritti, isä ei ikinä. Tämä johtui yksinkertaisesti kypsymättömyydestä vanhempana. Äiti otti opiksi ja viisastui vanhetessa ja nyt nuorimmaisin on saanut kuritusvapaan kasvatuksen.