Lue keskustelun säännöt.
Miten ns. hyvät vanhemmat oikein perustelivat itselleen lasten kurittamisen?
22.02.2017 |
Minulla on ollut mielikuva, että lasten kurittamista harrastettiin lähinnä ongelmaperheissä, joissa oli paljon muutakin pielessä, alkoholismia, mielenterveysongelmia jne. Kuulin nyt yhdeltä tuttavalta, että häntä kuritettiin lapsena ja nuorena aika usein ja aika pienistä asioista ja hänen lapsuuden perhe oli kuitenkin sellainen ihan hyvä ja normaali, eli kouluttautuneet ja työssäkäyvät vanhemmat ja perheen kanssa tekivät paljon yhdessä jne ja oli periaatteessa hyvä lapsuus eikä ollut mitään varsinaisia ongelmia. Mutta silti he käyttivät ruumillista kurittamista (siis ihan jotain nahkavyötä pepulle!), mitä en oikein pysty hahmottamaan, että miksi ihmeessä, mitä sillä oikein muka saavutettiin, mitä ei tuollaisessa ns. hyvässä perheessä olisi puhumalla tai muilla rangaistuksilla saavutettu?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Olisitte totelleet.
Oli vaikeata miellyttää äitiä, kun vartalo ei pysynyt enää lapsen näköisenä. Siitä syystä sain kuulla äidiltä huoraksi haukkumiset ja isä kävi kiinni väkivaltaisesti, koska pelkäsin. Ulospäin kaikki näytti perheestämme hyvältä ja kiltiltä, kaikkea muuta. Henkinen väkivalta oli päivittäistä, fyysinen noin viikottaista minua kohtaan. Mistään ei puhuttu, mitään ei opetettu, oli vain ainainen hallitseva pelko, jota tottelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi ei ole hyvä, ellei pysty kasvattamaan lastaan muutoinkun väkivallalla. Miten voi perustella lasta kohtaan tekemää väkivaltaa? Ei osannut muulla tavoin, eli ei välittänyt osata.
Ei sitä vielä joitain vuosikymmeniä sitten tarvinnut perustella mitenkään. Se oli täysin normaali tapa kasvattaa. Meilläkin 1980-luvulla tukistettiin. Kaverini perheessä annettiin luunappeja. Koivuniemenherraakin joskus saatiin. Remmiä / vyötä en muista saaneeni koskaan. Lievää fyysistä kurittamista pitivät normaalina sekä me lapset että vanhemmat.
Vasta kun se kiellettiin laissa, näkemykset alkoivat muuttua.
Silloin vallitsi (ja ehkä joissain piireissä vieläkin) ajattelutapa, että joissain tilanteissa ja tapauksissa ei auta mikään muu kuin fyysinen kurinpalautus. Ehkä tämä pitää joskus paikkansakin? Minun ja sisarusteni kohdalla fyysistä kuritusta ei olisi tarvinnut, mutta vanhempamme (lähinnä äiti) käytti sitä tavan ja mielestäni henkisen kypsymättömyyden vuoksi.