Helsingissä nähtyä: tuoreet äidit meikit naamassa ykköset yllä vaunuilemassa

Sua ei kiinnosta, siitä se johtuu, ei muusta.

Jos hädin tuskin ehtii syödä, miten ehtii meikata?

Mulla on aina silmät meikattu, en kehtais mennä kaupungille muuten. Noloa, myönnän. Vauva 3 vkoa.

Keskustassa noita näkyy paljon mm. lounaspaikoissa. Seksikkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos hädin tuskin ehtii syödä, miten ehtii meikata?

Sulla mahtaa olla paljon lapsia?

Johtuu sinusta. Ehtisin kyllä meikata vaunuilemaan, mutta ei täällä ketään tule edes vastaan lenkillä. Joten ei, en meikkaa vaunulenkille. Urheiluvaatteet on päällä.

Vierailija kirjoitti:

Nukkuuko muiden vauvat läpi yön vai johtuuko se vain minun geeneistä, että näytin esikoiseni vauva-aikaan ja edelleenkin näin 1,5 vuoden jälkeen räjähtäneeltä, olen edelleen ylipainon rajoilla vaikka liikun päivittäin tunnin kaksi, enkä todellakaan jaksa panostaa ulkonäkööni tai vaatevalintoihini huonosti nukutun yön jälkeen. Miten te muut, onko teillä silmät meikattu, kun lähdette vauvan kanssa kaupungille?

Sinusta johtuu. Olet saamaton.

No meillä kaikki kolme lasta ovat olleet hyviä nukkujia, herättäneet maksimissaan kaksi kertaa yössä. Joten juu, on hyvin ollut aikaa ja energiaa huolehtia myös ulkonäöstä.

Nyt kuopus on 1v. ja nykyään olen lähinnä laiska meikkaamaan.

Itse meikkaan jos lähden kaupungille, pihalle ulkoilemaan mennessä en. Ja joo toisten lapset nukkuu, itse olen niin väsynyt (lapsi 1,5 v) etten voisi edes kuvitella töihin menoa. En kehtaa edes puhua siitä kuinka väsynyt olen, koska minusta tuntuu että minua syytettäisiin lapsen huonosta nukkumisesta. Ei välttämättä päin naamaa mutta muuten.

Jos jaksaa meikata ja ehtii ja haluaa, niin mikäs siinä. Ei se ole ap:lta pois. Jos ei, niin mitä sekään haittaa. Turha stressi pois!

Mulla on välillä silmät meikattu. Ollut jo ihan pikkuvauva-ajoista lähtien. Välillä taas näytän resupekalta. Riippuu fiiliksestä. Mulle meikkaaminen on kuitenkin tärkeä tapa ylläpitää sitä omaa identiteettiä, etten ole pelkästään vauvan äiti vaan myös tavallinen nainen. Vauva toki on ollut helppo alusta alkaen. Nyt vauva 6kk ja rakastaa istua Tulassa kun meikkailen ja samalla höpöttelen vauvalle.

Mulla on kestopigmentoitu rajaus ja kestovärjätyt ripset, kampaajalla käyn neljän viikon välein. Freessi look syntyy näillä eväillä 10 minuutissa.

Meillä vauva ei tykkää olla missään paitsi vaunuissa (liikkeellä) ja autossa viittä minuuttia pidempään. En enää tiedä, miten meikataan.

Kun vauva oli ihan pieni, olisin ehtinyt hyvinkin meikkaamaan, vaikkei olisi ollut apukäsiä. Vauva nukkui paljon, eikä hänen tarvinnut nukkua sylissä. Nyt vauva on n. 2,5 kk, enkä ehdi samalla tavalla, mutta jätän meikkaamatta ihan siitä syystä, että viihdyn paremmin lenkillä ilman meikkiä. Ylipainoa ei ole, eikä vauva nuku täysiä öitä todellakaan. Räjähtänyt taidan olla ihan muusta syystä, kuin vauvasta johtuvista, jos nyt muiden silmiin sitä edes erityisesti olen.

Mulle on ihan sama meneekö muut meikittä vai täydellä tällingillä.

Mulla on kolme lasta ja ikinä ei oo tarttenut näyttää räjähtäneeltä.

Mä en tajua sitä valitusta että, joku ei pääse muka edes suihkuun!?

Meikkaamiseen ei mene kauan ja hiukset vaikka siististi ponnarille, puhtaat vaatteet päälle ja menoks.

En meikkaa, mutta pidin vaatteet ja hiukset siisteinä ihan silloinkin kun lapsi oli vauva. Paskainen, sotkuinen tukka ja homssuiset vaatteet herättelee aina ikäviä muistoja masennuksen ajoilta.

Mun ongelma on enemmänkin se, etten enää päivän päätteeksi jaksa poistella meikkejä, joten on helpompi jättää meikkaamatta.

Hiusten pesu vie 5 minuuttia lisäaikaa tavalliseen suihkuun nähden, meikkiin menee 10-12 minuuttia ja kauniiden vaatteiden pukeminen vie yhtä paljon aikaa kuin rumienkin. Monille lapsi on myös tekosyy rupsahtaa, kun ei muka ole aikaa. Ei siinä mitään, minusta kenenkään ei ole pakko panostaa ulkonäköönsä muulla kuin sillä tasolla ettei suoranaisesti haise, mutta on älyllisesti epärehellistä syyttää lasta siitä, ettei ehdi pestä hiuksia tai laittaa ripsiväriä. Okei, yksinhuoltajat ja hyvin vaikeiden erityislasten vanhemmat sitten erikseen. 

Pukeudun lenkkipolun ulkopuolella farkkuihin, saappaisiin ja villakangastakkiin, ihan niinkuin ennen lastakin. Ja meikkaan kaupungille mutta en esim. ruokakauppaan, tämäkään ei ole lapsen myötä muuttunut. Ja vauva on hyvin nukkuva, mutta samoilla linjoilla mentäisiin vaikkei olisikaan - jos on huono yö takana niin valitsen muutenkin päikkärit kaupungilla palloilun sijaan.

Jos ne on olleet eka jossain syömässä/kahvittelemassa ja sit menneet vielä yhdessä vaunulenkille?

Oli ja on mullakin räjähtäneitä väsypäiviä (useimmiten), mut menopäivinä jaksoin panostaa. Se myös auttaa, kun herää aikaisin miehen kanssa ja mies voi katsoa lasta sen puoli tuntia, kun käy suihkussa ja vähän laittautuu.