Helsingissä nähtyä: tuoreet äidit meikit naamassa ykköset yllä vaunuilemassa

Itse jaksoin hyvin meikata vauva-aikana ja pukeuduin kivasti. Vauva heräsi n. 3-4 kertaa yössä. Nyt pari vuotta myöhemmin ei jaksa kumpikaan kiinnostaa, ihan sama minkä näköisenä kuljen leikkipuiston kaupan ja kodin väliä.

Olen Helsinkiläinen huoliteltu tuore äiti, so what?

Se johtuu sinusta. Suhtaudut välinpitämättömästi terveyteesi etkä huolehdi itsestäsi.

En meikkaa, mutta kyllä pidän hygieniastani huolta ja hiukset laitan joka päivä jotenkin. Kun pitää rutiineista kiinni, niin kyllä siinä hyvin ehtii. Ja minulla onneksi on mies, joka päästää minut pari kertaa viikossa uimaan rauhassa. Muuten liikumme vaunulenkkejä. Ja mies tekee tällä hetkellä aika paljon ruokaa, koska nukun aika pitkälle lapsentahtisesti, jotta mies saa itse nukkua yöt rauhassa. Mutta vaatteet kätkevät ruman ja roikkuvan ihon, oikein ahdistaa. Varsinkin kun ennen synnytystä olin ylipainoinen ja imetyksen, sekä ulkoilun myötä paino on tippunut aika hyvin. Silti kroppani ei ole kovinkaan terveen näköinen roikkuvan nahan takia.

Välillä olen miettinyt lopettavani uimisen, kun tuntuu että kaikki katsovat ja naureskelevat ulkomuodolleni. Ei toki kaikki, yleensä vain lapset. Lasten ymmärtämättömyys onkin ollut ainoa syy, miksi edelleen käyn uimassa. Silti ahdistaa.

 Mä asuin keskustassa kun ykkönen syntyi. En koskaan kulje meikkaamattomana. Silmiin eye-lineriä ja ripsaria, v ähän silmän alle  valokynää. Aurinkopuuteria poskille ja huulipunaa. Menee vain 3 minuuttia. Tukka on täyspitkä ja taipuisa. Pakkohan jokaisen siistin naisen tukka kammattava, aamulla ei mene kauan. Viikonloppuisin hoidan ihoa ja hiuksia pidempään. Näin on äiti opettanut.  Luulevat minua vielä nytkin lasten siskoksi. Aina pidän huoliteltuja vaatteita, mihin niitä säästäisi, maalla aina säästetään vaatteita johonkin. ????

Kun esikoinen syntyi ja huusi koliikkia ekat puoli vuotta, heitin vaan aamulla silmäpussit olkien yli ja lähdin miehen verkkareissa vaunulenkille. 

Nyt kun näitä on kaksi, niin olen huomannut etten vaan jaksa edes yrittää yleensä. Aamulla mun pynttäystoimet ensinnäkin keskeytetään sen miljoona kertaa. Ja puoleenpäivään mennessä on jo itsellä hiki niskassa kun olen huhkinut menemään imurin kanssa, pukenut ja riisunut 2 lasta jotka laittaa täysillä vastaan ja seissyt hellan edessä laittamassa ruokaa, pessyt kakkapyllyjä lavuaarin yllä. I mean... why even bother. Hieltä sitä kuitenkin haisee, tukka ei pysy kuosissa ja meikit valuu naamasta. 

Ylipainoseksi en ole päässyt, varmaan siksi että perseelläni en juuri ehdi istumaan. 

No mun siskolla nyt lapset 10 kk ja 2v ja ei ehdi omien sanojensa mukaan edes suihkuun. Miehestä ei oikein oo ollu apua. Sääliksi käy /: itsekään ei ehdi auttamaan kun koulu ja työ painaa päälle.

Varmaan riippuu ihmisestä miten saa ajan jaettua. Jotkut meikkaa yllättävän nopeastikin näyttävän meikin.

Ehkä lasten isä osallistuu arkeen?

Ehkä heillä on muutakin hoitoapua, jolloin ehtii laittautua?

Samalla tavalla laittaudun kuin ennen vauvaa. Välillä laitan vähän meikkiä, mutta en aina. Tukka on aina laitettu siististi ja vaatteet myös. Ei mielestäni yksi ihan normi terve vauva aiheuta sitä, että äidillä ei olisi enää muutamaakaan minuuttia aikaa itsellensä. Johan sitä ehostautuu muutamassa minuutissa käsipeilin avulla samalla, kun vauva leikkii vieressä.