Lue keskustelun säännöt.
Yksi ainoa mielipide-ero hiertää toistuvasti välejä parisuhteessa
20.02.2017 |
Minulla ja miehelläni menee muuten hyvin eikä isoja ongelmia ole koskaan ollut, mutta jo vuosia välejämme on hiertänyt eräs periaatteellinen kysymys. En tarkenna mikä, ettei tulisi täälläkin väittelyä siitä kumpi on oikeassa. Ongelma kun ei ole se, kumpi on oikeassa vaan se, että emme pysty pääsemään ”agree to disagree” -tilanteeseen.
Kyse voisi olla esim. eutanasiasta tai homojen adoptio-oikeudesta. Eli asiasta, joka ei koske meitä kumpaakaan mutta josta kummallakin on erittäin voimakas mielipide. Minulle asia on tärkeä ja pidän sitä tasa-arvokysymyksenä, vaikkei se minua koskekaan. Meillä toistuu parin kuukauden välein sama kaava, että asia tulee puheeksi, yritämme ensin puhua siitä asiallisesti ja lopulta riitelemme niin hurjasti että jompikumpi saattaa nukkua yönsä sohvalla. Normaalisti emme riitele mistään, tämä asia on koko suhteemme aikana ainut, josta on tullut tällainen ongelma.
Olen sitä mieltä, että jos elämänarvot eivät sovi yhteen, ei suhde välttämättä voi toimia. Mutta tässä on kyse YHDESTÄ ainoasta asiasta joka välejämme hiertää. Se ei saisi aiheuttaa tällaisia riitoja ja epäsopua. En edes tiedä onko tällainen yleistäkin parisuhteissa, omasta mielestäni tuntuu erikoiselta tämä meidän tilanne.
Olen useasti päättänyt, että nyt emme enää puhu koko asiasta ikinä, tai että minä itse en enää lähde siitä tappelemaan. Mutta ei ole auttanut, aina joudumme samaan vääntöön uudestaan ja uudestaan.
Onko muilla tällaista? Onko tämä normaalia vai ei?
Kommentit (10)
Sun pitää vaan päättää että haluatko olla oikeassa vai ennemmin olla onnellinen?
Tietoisesti päätät että tiedän olevani tässä asiassa oikeassa mutta valitsen ennemmin paremman suhteen ja jätän asian.
Joku sen kissan kuitenkin aina nostaa pöydälle, joten kannattaa miettiä niitäkin motiiveja. Nostetaanko siksi että tekisi mieli vähän kinata? Käytetäänkö asiaa lyömäaseena kun molemmat tietää että sillä saa toisen raivostumaan?
Vetäkää aihe vaikka vitsiksi. Tehkää asiasta suhteenne "se jonka nimeä ei saa ääneen mainita" eli ette puhu pihaustakaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tykkää väitellä ihan mistä vaan, on periaatteesta eri mieltä kaikesta, saa siitä väännöstä jotain kiksejä :D
Mie taas olen enempi se herkkä hissukka joka piiloutuu sohvan taakse jos ääni vähän korottuu.
Hengissä ollaan selvitty, oon opetellu vetään pelin poikki/aikalisän jos tuntuu et nyt meni väärille urille.
Askarrelkaa vaikka keltainen/punainen kortit (tai mikä vaan sovittu merkki), jotka voi ottaa esiin kun toisella vielä järki pelaa, et tää ei tuu loppuun hyvin. Sopikaa et sit kans aiheesta keskustelu loppuu siihen.
Mä olen itse juuri miehesi kaltainen ja mieheni on sinun kaltainen hissukka. On muuten tosi ärsyttävää. Haluaisin vaihtaa aiheesta mielipiteitä mutta toisesta ei pomppaa mitään takaisin ja sitten toinen ottaa heti nokkiinsa ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä jos väittelyssä tulee vähänkään tiukempi sävy. Miehesi haluaa sinusta haastetta. Kuitenkin itsekin inttäjänä näen ideaalitilanteena sen, että vastapuoli vetää esiin jonkin niin hyvin perustellun ja osuvan väitteen, että tiedän ettei mikään vastaväitteeni enää voisi sitä päihittää, joten ainoa mahdollisuus on heiluttaa valkoista lippua. Eli kyse ei ole voittamisesta ja siitä että saa toisen lytättyä maanrakoon, ainoastaan mielipiteiden vaihdon mielekkyydestä.
Kaikissa asioissa on se toinenkin puoli ja perustelut sille. Itse yritän ymmärtää toisen perusteluja ja löytää jonkinlaisen maltillisen kompromissin.
Mutta eihän nyt mielipide-erojen takia saa liitto tuhoutua, pitää kunnioittaa toisen mielipidettä ja silti voi pitää omansa, varsinkin jos asiat ovat sellaisia julkisia, joille nyt ei vaan voi mitään tehdä.
Meidän perheessä ollaan aika monesta asiasta eri mieltä, esim. uskonnosta, politiikasta, maahanmuutosta ja ruokavaliostakin, mutta kyllä niistä keskustellaan ihan hyvässä hengessä.
Eipähän muutu vuorovaikutus pelkäksi hymistelyksi.
Ei sitä voi kukaan ulkopuolinen päättää, mikä on suhteessa se dealbreaker, missä raja menee. Ja eutanasia koskee kyllä meistä vielä monia. Jos mieheni vastustaisi sitä kun minä kannatan, niin aivan sama, koska kyseessä on asia, mistä molemmat päättäävät omalla kohdallaan. Mutta en tekisi lasta miehen kanssa, joka antaisi lapsen kärsiä mieluummin kuin antaisi lapselle eutanasian jonkun kauhean esim. tukehtumiskuoleman uhatessa.
Kun siis jomman kumman alkaa tehdä mieli riidellä, hän tempaisee kehiin juuri tuon nimenomaisen puheenaiheen?
Itse arvostan sopua ja rauhaa yli kaiken. Jos siis olisin sinä, päättäisin, että itse en ota aihetta esiin enää koskaan ja jos mies ottaa sen esiin, vaikenen. Yksinään ei voi riidellä.
Mutta sinä toimit tietysti, kuten haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain yksi asia? Meillä niitä on ainakin kolme.
Mä olen onneksi saanut "koulittua" vanhoillista miestäni hieman liberaalimpaan suuntaan. Esimerkiksi homojen avioliitto-oikeuden osalta hän käsittää jo, ettei asialla ole mitään vaikutusta hänen omaan elämäänsä. Itse taas esimerkiksi siedän, että mies kuuluu kirkkoon koska ymmärrän hänen perhetaustallaan olevan hyvin vahva vaikutus asiaan (kasvoi vanhoillislestadiolaisessa perheessä, siitä liikkeestä on sentään lähtenyt jo nuorena). Mutta ei me keskustella näistä asioista koskaan. Mitä nyt joskus kiusoittelen häntä esim sillä, että minusta olisi aivan mahtavaa nähdä Pekka Haavisto ja Antonio Flores presidenttiparina. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ette vaan puhu asiasta. Minä sanon aina että joo, tiedän mielipiteesi ja sinä tiedät minun. Puhutaan sitten jos jompikumpi vaihtaa mielipiteensä. Eli ei koskaan :D
Vierailija kirjoitti:
Kun siis jomman kumman alkaa tehdä mieli riidellä, hän tempaisee kehiin juuri tuon nimenomaisen puheenaiheen?
Itse arvostan sopua ja rauhaa yli kaiken. Jos siis olisin sinä, päättäisin, että itse en ota aihetta esiin enää koskaan ja jos mies ottaa sen esiin, vaikenen. Yksinään ei voi riidellä.
Mutta sinä toimit tietysti, kuten haluat.
No, niin se taitaa usein mennä, että tästä aiheesta saa helposti myös sen paineiden purkamis -riidan aikaiseksi. Tarkoituksella en ainakaan itse ota tätä aihetta koskaan puheeksi, mutta jotenkin siihen aina päädytään.
ap
Mun mies tykkää väitellä ihan mistä vaan, on periaatteesta eri mieltä kaikesta, saa siitä väännöstä jotain kiksejä :D
Mie taas olen enempi se herkkä hissukka joka piiloutuu sohvan taakse jos ääni vähän korottuu.
Hengissä ollaan selvitty, oon opetellu vetään pelin poikki/aikalisän jos tuntuu et nyt meni väärille urille.
Askarrelkaa vaikka keltainen/punainen kortit (tai mikä vaan sovittu merkki), jotka voi ottaa esiin kun toisella vielä järki pelaa, et tää ei tuu loppuun hyvin. Sopikaa et sit kans aiheesta keskustelu loppuu siihen.