En jaksa masentunutta kaveria

Hylkää toisen kun hänellä menee huonosti? Aika "kaveri" olet.

Jos sinulle tulee ikävä olo hänen tapaamisestaan, lopeta ystävyys. Ei kenenkään tarvitse kestää ilkeilyjä eikä kukaan täysijärkinen aikuinen ole tilivelvollinen muille kuin itselleen. Ystävyydestä ei kuulu potea huonoa omatuntoa eikä ystävyyden kuuluisi tuntua pahalta.

Voisiko ilkeys johtua masennuksesta? Kun masennus paranee, hän ei ole enää ilkeäkään? Masennus voi kyetä vuosia ennen kuin se manifestoituu?

Kiitos kommenteista. Tätä on jatkunut jo niin pitkään, että on vaikea nähdä tilannetta enää selkeästi. Toisaalta tuntuu pahalta nähdä vanhan kaverin niin selkeästi eristäytyvän muusta maailmasta.

On lähes vastaavia kokemuksia. Eräs vastaavalla tavalla käyttäytyvä tuttu / kaveri pyysi joskus lapsensa kummiksi eli olen käytännössä nalkissa tässä "kaveruudessa".

Tuttuni on pääsääntöisesti hyvin raskasta seuraa ja menipä hänellä ulkopuolisten silmin ihan hyvinkin, niin aina on rankkaa. Kaikki jutut kääntää itseensä ja on hyvin tarvitseva ihminen. Hän on myös kertonut olevansa mielenterveysongelmainen, käyneensä terapiassa ja syöneensä lääkkeitä (jotka eivät ilmeisimmin auta).

Osittain hänen käyttäytymisensä on hyvinkin manipuloivaa. Toisaalta hän on erittäin ilkeä ja epätasa-arvoisesti kohteleva myös lapsilleen, mistä olen hänelle useasti sanonut. Tavallaan vaikuttaa, että hän käyttää mielenterveysongelmiaan eräänlaisena tekosyynä sille, että hyväksikäyttää muita ihmisiä.

Ap: Suosittelen, että ota etäisyyttä. Mielenterveysongelmainen ihminen voi pahimmassa tapauksessa sairastuttaa myös ympärillään olevat.

Itse tsemppasin ja autoin tätä tuttuani reilut kymmenen vuotta. Lopputuloksena olin itse uupunut ja vihainen kun olin taas ollut hänen kanssaan tekemisissä. Nyt olen sen verran vähän yhteyksissä kuin on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Tätä on jatkunut jo niin pitkään, että on vaikea nähdä tilannetta enää selkeästi. Toisaalta tuntuu pahalta nähdä vanhan kaverin niin selkeästi eristäytyvän muusta maailmasta.

Tämä oli siis ap.

Valitettavasti ajattelen itsestäni niin kuin kakkonen kirjoittaa...

Ilkeys on melko tavallista masentuneilla. Masentuneet ovat niin väsyneitä, etteivät monesti jaksa enää kiinnostua tai välittää mistään, ja he saattavat töksäytellä pahastikin toisille ihmisille.

Ehdottaisin että otat hieman etäisyyttä kaveriisi. On hyvä että hän on hoidossa, sillä jonain päivänä hän voi käyttäytyä aivan erilaisesti ja ystävyytenne voi palautua ennalleen.

T: aihetta työssään läheltä seuraava

Vierailija kirjoitti:

On lähes vastaavia kokemuksia. Eräs vastaavalla tavalla käyttäytyvä tuttu / kaveri pyysi joskus lapsensa kummiksi eli olen käytännössä nalkissa tässä "kaveruudessa".

Tuttuni on pääsääntöisesti hyvin raskasta seuraa ja menipä hänellä ulkopuolisten silmin ihan hyvinkin, niin aina on rankkaa. Kaikki jutut kääntää itseensä ja on hyvin tarvitseva ihminen. Hän on myös kertonut olevansa mielenterveysongelmainen, käyneensä terapiassa ja syöneensä lääkkeitä (jotka eivät ilmeisimmin auta).

Osittain hänen käyttäytymisensä on hyvinkin manipuloivaa. Toisaalta hän on erittäin ilkeä ja epätasa-arvoisesti kohteleva myös lapsilleen, mistä olen hänelle useasti sanonut. Tavallaan vaikuttaa, että hän käyttää mielenterveysongelmiaan eräänlaisena tekosyynä sille, että hyväksikäyttää muita ihmisiä.

Ap: Suosittelen, että ota etäisyyttä. Mielenterveysongelmainen ihminen voi pahimmassa tapauksessa sairastuttaa myös ympärillään olevat.

Itse tsemppasin ja autoin tätä tuttuani reilut kymmenen vuotta. Lopputuloksena olin itse uupunut ja vihainen kun olin taas ollut hänen kanssaan tekemisissä. Nyt olen sen verran vähän yhteyksissä kuin on mahdollista.

Mukava (tai mukava ja mukava) kuulla, että muillakin samanlaisia kokemuksia. Olet varmaan oikeassa, että oma mielikin uupuu, huomaan jo nyt tämän kaveruutemme syövän aika paljon energiaani. Helpottiko omalla kohdalla tilanteesi etäisyyden oton myötä? Koetko asiasta syyllisyyttä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ilkeys on melko tavallista masentuneilla. Masentuneet ovat niin väsyneitä, etteivät monesti jaksa enää kiinnostua tai välittää mistään, ja he saattavat töksäytellä pahastikin toisille ihmisille.

Ehdottaisin että otat hieman etäisyyttä kaveriisi. On hyvä että hän on hoidossa, sillä jonain päivänä hän voi käyttäytyä aivan erilaisesti ja ystävyytenne voi palautua ennalleen.

T: aihetta työssään läheltä seuraava

Tämä kaveri loukkaa hyvin tahallaan. Näin hän on aina tehnyt. Toista kaveria hän ei kohtele samoin ja tämä ilkeys ja jopa häijyys korostuu kun olemme kolmistaan. Nuorempana minusta tuntui, että hän yritti savusta minua ulos kolmikostamme, jotta saisi tämän kolmannen kaverin "itselleen". Saatan sanoa, että pidän jostakin asiasta ja kirjaimellisesti seuraavassa virkkeessä, hän kertoo kuinka pitämän asia on huono, väärin ja luettelee kaiken mitä asiassa on pielessä. Vaikka kertoisin että pidän sinisestä väristä, hän kertoisi että sininen on tekopirteä ja m****u väri ja ihmiset jotka pitävät sinisestä, ovat pinnallisia idiootteja.

Hän on aina nauranut väkivaltaisille jutuille ja esimerkiksi ajatus siitä, että lapseen sattuu, on hänestä erityisen hauska. Hänen juttunsa ovat myös välillä hyvin väkivaltaisia ja koen senkin häiritsevänä. Eräässä sarjassa häntä nauratti kohtaus, jossa lasta ammuttiin. En ole itse todellakaan samanlainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkeys on melko tavallista masentuneilla. Masentuneet ovat niin väsyneitä, etteivät monesti jaksa enää kiinnostua tai välittää mistään, ja he saattavat töksäytellä pahastikin toisille ihmisille.

Ehdottaisin että otat hieman etäisyyttä kaveriisi. On hyvä että hän on hoidossa, sillä jonain päivänä hän voi käyttäytyä aivan erilaisesti ja ystävyytenne voi palautua ennalleen.

T: aihetta työssään läheltä seuraava

Tämä kaveri loukkaa hyvin tahallaan. Näin hän on aina tehnyt. Toista kaveria hän ei kohtele samoin ja tämä ilkeys ja jopa häijyys korostuu kun olemme kolmistaan. Nuorempana minusta tuntui, että hän yritti savusta minua ulos kolmikostamme, jotta saisi tämän kolmannen kaverin "itselleen". Saatan sanoa, että pidän jostakin asiasta ja kirjaimellisesti seuraavassa virkkeessä, hän kertoo kuinka pitämän asia on huono, väärin ja luettelee kaiken mitä asiassa on pielessä. Vaikka kertoisin että pidän sinisestä väristä, hän kertoisi että sininen on tekopirteä ja m****u väri ja ihmiset jotka pitävät sinisestä, ovat pinnallisia idiootteja.

Hän on aina nauranut väkivaltaisille jutuille ja esimerkiksi ajatus siitä, että lapseen sattuu, on hänestä erityisen hauska. Hänen juttunsa ovat myös välillä hyvin väkivaltaisia ja koen senkin häiritsevänä. Eräässä sarjassa häntä nauratti kohtaus, jossa lasta ammuttiin. En ole itse todellakaan samanlainen.

Ap

Masentunut tai ei, ei kuulosta yhtään hyvältä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Tätä on jatkunut jo niin pitkään, että on vaikea nähdä tilannetta enää selkeästi. Toisaalta tuntuu pahalta nähdä vanhan kaverin niin selkeästi eristäytyvän muusta maailmasta.

Tämä oli siis ap.

Valitettavasti ajattelen itsestäni niin kuin kakkonen kirjoittaa...

Veikkaan, että kakkosella ei ole ollut vastaavalla tavoin käyttäytyvää ihmistä lähipiirissään. Harva maallikko pystyy muutenkaan ketään mielenterveysongelmaista "parantamaan". Ystävän jaksamisellakin on rajansa.

Minulla on myös ollut tuollainen ystävä, joka valitti aina kaikesta ja jotenkin piilomarttyyrimaisesti käänsi aina kaikki asiat itseensä. Pitkän aikaa ajattelin, että nyt on vain meneillään joku huono kausi ja kuuntelin ja kuuntelin. Jossain vaiheessa rajat tulevat kuitenkin aina vastaan. Ystäväni kehtasi vielä huomauttaa että en lähetä hänelle tekstiviestejä yhtä aloitteellisesti kuin hän. Vaatimuksena oli, että molemmat lähettävät yhtä paljon tai muuten meidän ei tarvitse enää olla yhteydessä. Siinä vaiheessa olin asiaan niin väsynyt, että iloitsin tuosta tilaisuudesta lopettaa yhteys. En tiedä, olisiko tässä tapauksessa väliaikainen etäisyydenotto mitenkään, edes ystävällisesti selittämällä onnistunut. Hän olisi luultavasti loukkaantunut. Luultavasti itsekin olisin loukkaantunut jos olisin ollut hänen mielentilassaan. Hänen jatkuvaa valitusta ja marttyyrimaisyytta oli kuitenkin vaikea ymmärtää, koska hän sai aina hyvinpalkatun työn toisensa perään, joten esim asumisen kannalta ei ollut mitään paniikkia. Hän on myös koulutettu joten on kaikki mahdolliset resurssit opiskella mielen hyvinvointia ym. Mutta joku asia oli jossain joka käänsi kaiken negatiiviseksi.

http://waitbutwhy.com/2014/12/10-types-odd-friendships-youre-probably-p…

Tässä on hyvä artikkeli kaikille, jotka pohdiskelevat omien ystävyyssuhteidensa järkevyyttä.

Usein ihmiset ihan todella kasvavat erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lähes vastaavia kokemuksia. Eräs vastaavalla tavalla käyttäytyvä tuttu / kaveri pyysi joskus lapsensa kummiksi eli olen käytännössä nalkissa tässä "kaveruudessa".

Tuttuni on pääsääntöisesti hyvin raskasta seuraa ja menipä hänellä ulkopuolisten silmin ihan hyvinkin, niin aina on rankkaa. Kaikki jutut kääntää itseensä ja on hyvin tarvitseva ihminen. Hän on myös kertonut olevansa mielenterveysongelmainen, käyneensä terapiassa ja syöneensä lääkkeitä (jotka eivät ilmeisimmin auta).

Osittain hänen käyttäytymisensä on hyvinkin manipuloivaa. Toisaalta hän on erittäin ilkeä ja epätasa-arvoisesti kohteleva myös lapsilleen, mistä olen hänelle useasti sanonut. Tavallaan vaikuttaa, että hän käyttää mielenterveysongelmiaan eräänlaisena tekosyynä sille, että hyväksikäyttää muita ihmisiä.

Ap: Suosittelen, että ota etäisyyttä. Mielenterveysongelmainen ihminen voi pahimmassa tapauksessa sairastuttaa myös ympärillään olevat.

Itse tsemppasin ja autoin tätä tuttuani reilut kymmenen vuotta. Lopputuloksena olin itse uupunut ja vihainen kun olin taas ollut hänen kanssaan tekemisissä. Nyt olen sen verran vähän yhteyksissä kuin on mahdollista.

Mukava (tai mukava ja mukava) kuulla, että muillakin samanlaisia kokemuksia. Olet varmaan oikeassa, että oma mielikin uupuu, huomaan jo nyt tämän kaveruutemme syövän aika paljon energiaani. Helpottiko omalla kohdalla tilanteesi etäisyyden oton myötä? Koetko asiasta syyllisyyttä?

Ap

Kyllä, on helpottanut. Suosittelen rajojen laittamista, sillä selvästikään tuo ihminen ei ole hyväksi sinunkaan hyvinvoinnillesi.

Olin itse ollut luonteeltani näitä "liian kilttejä" (tai miellyttämishaluisia) eli autoin häntä muissakin asioissa kuten lastenhoidossa, muutoissa, jne. Aluksi ajattelin, että apuni varmaan auttaa häntä jaksamaan, mutta niin ei käynyt. Sen sijaan hän alkoi olettaa, että käyttäisin lomapäiviänikin hänen tarpeisiinsa.

Kun ekoja kertoja kieltäydyin hänen ehdotuksestaan (oli muu meno), oli hänen ehdotuksenaan, että peruisin sen jo sopimani menon. Joskus tuli ihan kuraakin, kun hän oli ilmiselvästi olettanut, että tulisin auttamaan häntä, mutta en päässyt.

Tavallaan siis olin itse laittanut itseni sellaiseen roolin, etten ollut hänelle mikään ystävä, vaan itsestäänselvyys, jota saattoi hyväksikäyttää ilman vastavuoroisuutta.

Koin syyllisyyttä ja jälkeen päin ajatellen en tiedä miksi, sillä eihän meillä ollut yleensä kivaa tuon tuttuni kanssa. Kieltäytyminen tuntui aluksi kiusalliselta, mutta suostuminen taas sai taas kysymään itseltäni, että "miksi taas olen tilanteessa, josta en pidä ja jossa minua ei arvosteta".

Tsemppiä! Epäterveeksi muuttuneista ihmissuhteista tulee uskaltaa irroittautua ja ottaa etäisyyttä.

Ap:n ongelma kuulostaa todella tutulta. Itsellänikin on vastaavanlainen kaveri, joka tosin ei suostu hakeutumaan terapiaan (mitä hän kipeästi tarvitsisi) eikä halua käyttää lääkkeitä masennukseensa. Hän on todella raskasta seuraa ja usein tarkoituksellisesti ilkeä sekä aggressiivinen. Lisäksi hän ei halua kuulla mitään omia hyviä ja iloisia kuulumisiani kuten esim. työjuttuja, harrastusasioita tai reissukokemuksia, koska hän itse ei käy työssä, harrasta eikä hänellä myöskään ole varaa matkustella. Toisin sanoen voisimme vain velloa hänen surkeudessaan ja lisäksi minun ja toisen yhteisen ystävämme pitäisi alistua hänen v***uillulleen. Toisaalta olemme olleet kavereita parikymmentä vuotta jo, joten olen siksi yrittänyt jaksaa ja ymmärtää, vaikkakin viime aikoina olen harventanut tapaamisia, koska niistä jää lähinnä epämiellyttävä jälkifiilis. Koen itseni huonoksi ystäväksi, mutta toisaalta tilanne on jatkunut jo vuosikausia, eikä tsemppaamisestani ja tuestani näemmä ole ollut hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkeys on melko tavallista masentuneilla. Masentuneet ovat niin väsyneitä, etteivät monesti jaksa enää kiinnostua tai välittää mistään, ja he saattavat töksäytellä pahastikin toisille ihmisille.

Ehdottaisin että otat hieman etäisyyttä kaveriisi. On hyvä että hän on hoidossa, sillä jonain päivänä hän voi käyttäytyä aivan erilaisesti ja ystävyytenne voi palautua ennalleen.

T: aihetta työssään läheltä seuraava

Tämä kaveri loukkaa hyvin tahallaan. Näin hän on aina tehnyt. Toista kaveria hän ei kohtele samoin ja tämä ilkeys ja jopa häijyys korostuu kun olemme kolmistaan. Nuorempana minusta tuntui, että hän yritti savusta minua ulos kolmikostamme, jotta saisi tämän kolmannen kaverin "itselleen". Saatan sanoa, että pidän jostakin asiasta ja kirjaimellisesti seuraavassa virkkeessä, hän kertoo kuinka pitämän asia on huono, väärin ja luettelee kaiken mitä asiassa on pielessä. Vaikka kertoisin että pidän sinisestä väristä, hän kertoisi että sininen on tekopirteä ja m****u väri ja ihmiset jotka pitävät sinisestä, ovat pinnallisia idiootteja.

Hän on aina nauranut väkivaltaisille jutuille ja esimerkiksi ajatus siitä, että lapseen sattuu, on hänestä erityisen hauska. Hänen juttunsa ovat myös välillä hyvin väkivaltaisia ja koen senkin häiritsevänä. Eräässä sarjassa häntä nauratti kohtaus, jossa lasta ammuttiin. En ole itse todellakaan samanlainen.

Ap

Mitähän hauskaa siinä mielestään on?

Eihän kaverisi masentuneelta kuulosta, vaan mielisairaalta. Ei masennus tee ihmisestä tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ilkeys johtua masennuksesta? Kun masennus paranee, hän ei ole enää ilkeäkään? Masennus voi kyetä vuosia ennen kuin se manifestoituu?

Kuule: on olemassa ihmisiä, jotka ovat ihan perusluonteeltaan ilkeitä ja vahingoniloisia. Ihminen voi olla sekä masentunut että ilkeä ja vahingoniloinen.

Olen ollut kuvailemasi kaltainen "kaveri". Sitten ymmärsin eristäytyä välttääkseni mielipahan levittämisen.

Ole nyt suosiolla narsistinen ja jätä se paska.