Miksi vapaaehtoista lapsettomuutta pitää jatkuvasti selittää?

Kysymys otsikossa eli itselläni ei ole koskaan ollut vauvakuumetta ja olen halunnut laittaa uran muun edelle. Lapset ovat ihan suloisia, mutta itselleni en niitä halua. Arvostan omaa aikaa, matkustelua ja ulkona syömistä. Tiedän, että lapset eivät poissulje arvostamiani asioita, mutta kyllähän ne niitä rajoittavat.

Töissä uuden naispuoleiset työkaverit välillä kyselevät perheestä ja kun sanon olevani lapseton, saan takaisin sääliviä katseita tai pahimmassa tapaukessa sanotaan, että kyllä niitä lapsia vielä ehtii hankkia. Olen naimisissa ja myös miehelleni on tyrkytetty ajatusta lapsista. Eräskin hänen työkaverinsa laukaisi, että onneksi miehet eivät ole koskaan liian vanhoja isäksi, jos joskus haluaa lapsia.

Lapsettomuus on meidän yhteinen päätös ja mielestäni käsittämätöntä, että ulkopuolisten on vaikea hyväksyä se, että emme halua lapsia. Miksi lapsettomuuden ympärillä on niin paljon sosiaalista paineitta ja miksi asiaa pitää jatkuvasti selitellä?