Onko joku täällä yhdistänyt lapsen saamisen ja yliopisto-opinnot? Miten onnistui?

Kaipa sen lapsen voi alulle laittaa siellä yliopistollakin. Itse en kehtaisi.

Itse yritän parhaillaan yhdistää nämä kaksi ja ihan hyvin on mennyt. Vauva nyt 9kk. Riippuu varmasti paljon siitä mitä opiskelee ja missä vaiheessa opintoja saa vauvan. Itsellä kandivaihe jo takana ja mahdollisuus tehdä paljon etätyötä itsenäisesti.

Mun kohdalla valmistuminen olisi venynyt vuosilla, toiseksi tein töitä elantoni eteen, joten lainalla olisi pitänyt elää ja työkokemus jäänyt saamatta.

Riippuu siitäkin onko mies kuvioissa ja kuinka paljon mies auttaa. Yh-äidillä voi olla vaikeampaa.

Mä oon kokenut lapsen ja opiskelun yhdistämisen helpommaksi kuin lapsen ja työn yhdistämisen. Opiskelu on jotenkin vapaampaa ja aikataulut helpommin mukautettavissa lapsen hoidon ympärille.

Lapsi päiväkotiin ja hyvin sujuu. Yliopistopäivät ovat lyhempiä kuin työpäivät, eli lapsellekin kiva, kun tulee aika usein lyhyempiä päiviä. Valmistuessa lapset on jo tehty, eikä tarvitse heti ekasta työpaikasta jäädä äitiyslomalle, vaan voi keskittyä uraan. Pieni lapsi ei taloudellisestikaan kuluta paljoa. Vasta kouluiässä alkaa olla enemmän harrastusmenoja, kännykän tarvetta ja vaatetarvetta. Mutta silloinhan olen jo töissä tienaamassa. Bileissä juoksemista lapsi tietysti vaikeuttaa, mutta jos mies on mukana kuvioissa tai saa muuta hoitoapua, silloin tällöin onnistuu sekin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitäkin onko mies kuvioissa ja kuinka paljon mies auttaa.

Tai sitten se mies voi olla tasa-arvoinen vanhempi eikä mikään apulainen.

Mä olin puoli vuotta pois opinnoista kun sain lapsen. Tän jälkeen palasin opiskeleen, mies hoiti lasta osan aikaa kun opiskeli myös, välillä lapsi oli mukana myös luennoilla. Opiskelin vauvan jälkeen 1,5 vuotta ja sain toisen, tämän jälkeen olin vuoden äitiyslomalla. Nyt molemmat ovat osa-aikaisena perhepäivähoitajalla ja itse opiskelen taas. Ei oo tuottanut ongelmia.

Mun mielestä ainoa ongelma kuviossa on raha. Opiskelija saa minimiäitiysrahaa ja opintotuki on perheelliselle tosi pieni. Jos puoliso tienaa hyvin, niin sitten varmaan onnistuu hyvin.

Mulla oli yliopisto aikoina jopa 8-20 päiviä. Halusin valmistua nopeasti. Toiseksi, perhe olisi rajoittanut melkoisesti työnsaantia, kun ei voi tietää miltä paikkakunnalta työn löytää.

Jos töistä on pois lapsen sairastumisen takia, saat palkan silti, etkä joudu tekemään niitä tunteja takaisin. Mutta opiskellessa voi joutua uusimaan kursseja jos et pysty lukemaan tenttiin tai joudut olemaan läsnäolopakollisilta tunneilta pois.

Älkää tehkö kesken opiskelun. Oikeesti.

Miks muuten luennoille saa vauvoja ottaa mukaan?

Tottakai onnistuu: Lapsen voi ottaa mukaan luennolle muutaman kuukauden ikäisestä asti ja ryhmätyöt voi teettää muulla ryhmällä, kun vetoaa lapseen ettei ehdi tehdä. (se pitää tehdä vaivihkaa: ensin sanoo ettei ehdi tänään, sitten ettei ehdi seuraavallakaan kerralla ja sitä seuraavallakin tulee joku "äkillinen lapsen sairastuminen" jne. ja lopulta koko muu ryhmä onkin tehnyt työn sun puolesta ja saat silti suoritusmerkinnän! :)) Eli helposti ja kevyesti sujuu loput opinnot kun lapset vähän "avittaa" ja ulkopuoliset pitää tosi ahkerana, kun on lapset ja kaikki!

Riippuu paljon opinnoista. Joillakin aloilla mennään tiukasti vuosikurssien mukaan ja poissaolot vaikkapa lapsen sairastelun vuoksi on ongelma. Toisilla aloilla ja varsinkin graduvaiheessa opiskelu on itsenäistä joten opiskelun ja lapset voi helpommin yhdistää. 

Juu, kaikilla ei oikein ole vaihtoehtoja valita ajankohtaa ja odottaa enempää, varsinkaan jos homma ei onnistu luonnollisin keinoin. Lapsettomuushoidot on kyllä myös mielestäni helpompi yhdistää opiskeluun kuin työhön, ainakin jos on pitkä hoito kyseessä.

Huonosti. Oli pakko antaa lapsi pois

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö kesken opiskelun. Oikeesti.

Miks muuten luennoille saa vauvoja ottaa mukaan?

Voisko huutava vauva häiritä opetusta?