Minkä urheilulajin menestyjiä/kilpaharrastajia kunnioitat eniten?
Tietysti kaikki huippu-urheilu vaatii kuntoa, omistautumista ja viimeisen päälle treenausta, mutta tuli tänään mieleen, kun katsoin ampumahiihtoa että siinä vasta on vaativa laji. Hiihdetään kaikkensa antaen ja sitten pitäisi vielä välissä pystyä tarkuutta ja keskittymistä vaativaan ampumis suoritukseen. Vaatii kunnon lisäksi rautaisia hermoja.
Myös kaikki pidemmän matkan juoksijat (maratoonarit), kävelijät ja hiihtäjät (50 km) ovat mielestäni aivan omassa luokassaan.
Kommentit (17)
En oikeastaan arvosta yhtään mitään lajia. Ymmärrän joidenkin lajien viihdearvon, mutta en sitä suurta kansallista paatosta, enkä varsinkaan valtavia taloudellisia satsauksia yksittäisten tyyppien suorituksiin.
Taitoluistelu. Arvostelulaji, eikä aina paras voita, tai pcs-pisteillä muuttuneesta pistelaskusta huolimatta nostetaan suosikkeja ja osa pisteistä annetaan valmentajalle, mutta huipulle pystyy vain harvat. Tosin rahaa laji vaatii, mutta ihana laji katsoa.
Mäkihyppy ja alppihiihto, harvan kantti kestää sellaista menoa.
Kestävyysjuoksijoita. Lahjakkuutta tarvitaan, mutta pelkästään sillä ei pärjää. Huippumaratoonareilla on takanaan 20 vuotta tavoitteellista treeniä.
Se vaihtelee. Nyt ehkä naisvoimistelijoita.
Ampumahiihto on virheherkkä laji joten pakko ihmetellä miten jotkut siinä niin hyvin onnistuvat.
Vaarallisia lajeja mäkihyppy, pikaluistelu, alamäkiluistelu, alppihiihto joihin ei itsellä riittäisi uskallus.
Arvostan lajista välittämättä sitä tahtoa ja motivaatiota ja miten nämä urheilijat jaksavat aina uudestaan ja uudestaan treenata ja taistella. Urheilijan tilalle voi vaihtaa myös tutkijan, muusikon, kirjailijan jne.
Tenniksen, kori- ja jalkapallon, koska niissä on niin suuret harrastajamassat ja kilpailu on kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Maastoesteratsastus ja kenttäratsastus.
Muu on tylsyyttä.
Ruoalla ei saisi leikkiä.
Mäkihyppy vaatii hulluuttaa ja aika paljon pokkaa lentää päälle sata metriä ilmassa. 50 km kävely, hiihto, maraton, triathlon vaatii kovaa kestävyyttä ja pää myös pitää olla kunnossa, monen tunnin treenejä vedettävä säkkipimeässä talvella vaikka sataisi räntää. Sitten nämä moottoripyöräilyt ja muut, joissa voi henki lähteä tai luita murtua pienestäkin virheestä. Pingis vaatii ihan hemmetisti taitoa, nopeutta, hermoja ja treeniä. Jo pelkästää Kiinassa on varmaan enemmän pingispelaajia ku Suomessa asukkaita. Pääsääntöisesti kaikki vähänkin tunnetummat lajit ovat älyttömän haastavia huipputasolla.
Vierailija kirjoitti:
Ampumahiihto on virheherkkä laji joten pakko ihmetellä miten jotkut siinä niin hyvin onnistuvat.
Miten ihmeessä voi hävitä ampumahiihdossa? Urheilijalla mukanaan ase; jos kilpakumppani ohittaa, eikun jyvä loittonevan selän aluelle ja hallittu puristus liipasimesta. Kas, taas johdetaan kisaa...
Jää kiekkoilioita. Ja jenkki futareita.
En ainakaan mitään itkeviä jalka palloilioita.
kunnioitan viihdyttävien lajien osaajia, kuten jääkiekkoilijoita, ne tuottaa yhteiskunnalle hyvää. Ja vammaisurheilioita, upeita selviytymistarinoita.
Suomalaisia jalkapalloilijoita, jotka ovat menestyneet maailmalla. Se, että piskuisesta Suomesta on päässyt niin korkealle on ihailtavaa.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan arvosta yhtään mitään lajia. Ymmärrän joidenkin lajien viihdearvon, mutta en sitä suurta kansallista paatosta, enkä varsinkaan valtavia taloudellisia satsauksia yksittäisten tyyppien suorituksiin.
Sama täällä. Hyötyä ei ole koko touhussa oikeestaan kellekkään. Jalkapallo ja jäkis on ehkä vähiten arvostusta herättävää touhua. Isot ukot leikkineet lapsesta asti pallon/kiekon kanssa. Ehkä autourheilu, koska se on kehittänyt tavallisiakin autoja, mutta en tiedä siitä ite suorituksesta sitten.
Maastoesteratsastus ja kenttäratsastus.
Muu on tylsyyttä.