Missä asioissa olet pudonnut kelkasta?

Mä oon noista vielä kärryillä kyllä, oon 38 myös kohta.

Suuri syy varmaan on 17-vuotias lapseni.

Arvatkaapa mitä? Olen yläasteella enkä edes tunnistaisi tällä hetkellä suosittuja poptähtiä. Tubettajia on tullut kyllä vähän seurattua, mutta keskityn enemmän vähemmän suosittuihin sellaisiin.

Ylipäätään kaikki suosittu, pop-kulttuuriin liittyvä tuntuu enemmän väkinäiseltä ja  pakotetulta kuin asialta, jota sen keulahahmot todella haluaisivat tehdä.

En myöskään tiedä, mikä on tällä hetkellä muodissa, eikä oikeastaan edes kiinnostaisi.

Luulenpa, että tämä on jo aika suuri saavutus. Muita samanlaisia?

En näe tarpeelliseksi hankkia älypuhelinta. En ole huolestunut siitä, että en ole opetellut käyttämään sitä ja sen sovelluksia. Tunnen kyllä tubettajat, uutta musiikkia jne. lasteni kautta. 

Olisin huolestunut, jos en osaisi laittaa esim ruokaa raaka-aineista lähtien ja maustaa sitä yksittäisillä mausteilla valmiiden sekoitusten sijaan. Onneksi osaan. Nykyään vain kun menee tavalliseen kauppaan, niin eihän sieltä saa paljoa muuta kuin uusavuttomille suunniteltuja tuotteita, joissa on niitä arvokkaimpia raaka-aineita vain nimeksi En tahdo syödä lisäainekoodeja, geenimainipuloitua maissia, yms. Niin että mistähän nykyisin pudotaankaan kelkasta?

Tai vaatteet. Kuka tahtoo ostaa rytkyjä?

Tai asuminen. Kuka tahtoo maksaa isännöitsijän laatiman taulukon mukaisia ryöstöhintoja?

Mä olen pudonnut ihmissuhteiden kelkasta. Tänään olisi ollut töiden kautta illanvietto tarjolla, mutta en halunnut mennä. Mieluummin valitsin illan yksin.

Joskus on ollut aikoja, jolloin olen kärsinyt yksinäisyydestä, eikä läheisiä ihmisiä juurikaan ole nytkään. Nyttemmin olen poistanut useampia ihmisiä yhteystiedoista enkä enää jaksa sellaisia ihmissuhteita, jotka lähinnä tuntuivat velvollisuudelta. Lisäksi roikuin liian pitkään ihmissuhteissa, joissa tulin jollain tasolla hyväksikäytetyksi.

Sen sijaan tietotekniikka on tuttua ja monenlaiset uudet it-kilkkeet kiinnostavat.

Twitter on minulle vieläkin vähän mysteeri, enkä oikein tiedä mikä on snapchat.

Olen pudonnut kelkasta nykyisten opetussuunnitelmien suhteen, mutta yritän saada ymmärrystä tuohon.

ruputuksesta

Twitter, Instagram, snapchat, # -etuliitteet...

Nuo eivät vain kiinnosta pätkän vertaa, joten en ole uhrannut hetkeäkään tutustuakseni niiden käyttöön.

Facessa osaan edes jotenkin toimia, kun siellä aikanaan olin opintojeni takia.

Ehkä siinä mielessä voisin sanoa pudonneeni kelkasta, että koen joillain olevan aivan erilainen elämä, arvot, käsitykset, jne kuin minulla ja sukupolvellani. Esimerkkinä mielialalääkkeet, joita lähes kaikki näyttävät tuntevan tuotenimellä, niiden vaikutusaineet, vaikutustapa, mihin niitä käytetään ja miksi, jne. Minä en tunne muuta lääkettä kuin buranan (aikaisemmin disperinin ja asperinin), senkin vain tuotenimellä ja tiedän että se auttaa tilapäiseen särkyyn.

Tai sitten ajatukset siitä että Suomen pitää toimia koko maailman sosiaalitoimistona. Minä vedän tiukan rajan siihen että suomalaisia olen valmis auttamaan, mutta muita en. Eivät hekään ole koskaan auttaneet meitä ja me olemme kansana itse luoneet hyvinvointimme lähes huonoimmissa mahdollisissa olosuhteissa.

Ja homoliitosta sekä yleensäkin homoilusta vouhkaus. Miksi avioliittoo rinnastettava rekisteröity parisuhde ei riitä, vaan pitää vetää lokaa perhearvot määrittelemällä avoliitto ja perhe uudelleen?

Tekniikassa en mielestäni ole pudonnut kelkasta, mutta nuorten äpit eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Minusta on järjestön ajatuskin, että avaisin vaikkapa twitter-tilin ja alkaisin sormet valtimolla seuraamaan mitä Juha Sipilällä on milloinkin mielessä. Sama juttu muiden kuten snapchatin, whatsapin, kanta.fi:n, pinterestin, tinderin ja mitä niitä lieneekin, kanssa. Chattipalveluja inhoan, mutta valitettavasti sellaista pitää seurata työpaikalla. Minusta tsätti on vielä sähköpostiakin pahempi työaikarosvo.

It-työläinen, Reino 63v.